Sotšin matkapäiväkirja, ke 28.7.

”Venäläiset junanvaunut ovat tilavia ja niin raskaita, että kulkevat tasaisesti. – – Vaununpalvelijalta saa vuokrata patjan ja vuodevaatteita sekä tilata samovaarilla keitettyä teetä, keksejä ja vohveleita.”
Juhani Hyvärinen: Matkailijan Neuvostoliitto

P1000494
Usein ihmiset päivittelevät, miten jaksan istua junassa tunti-, pitemmillä matkoilla jopa päiväkausia. Se sujuu helposti.

Valoisaan aikaan voi ihailla maisemia. Jos ikkunat ovat riittävän puhtaita ja refleksit riittävän nopeita, voi välillä napata kohtuullisen onnistuneita kuvia.

Lukeminen on aina verraton tapa viettää aikaa. Tällä matkalla mukana oli kaksi vanhaa matkaopasta: Juhani Hyvärisen Matkailijan Neuvostoliitto (julkaistu 1965) ja neuvostoliittolaisen kolmikon Priss, Kasatkin ja Mazov Matka Neuvostoliittoon (1962?). Lisäksi lueskelin Kim Stanley Robinsonin ekotieteisromaania Antarktikaa, jonka hahmoissa on ystäväni mukaan paljon minua.

Tämän matkapäiväkirjan kirjoittamisessa meni oma aikansa, samoin sähköpostien lukemisessa. Äidin kanssa kaksistaan matkustaessa käytimme paljon aikaa myös jutellen ja korttia pelaten.

Ensimmäisen luokan hytit Moskovasta Sotšiin ovat viihtyisiä, joskin kalliita. Hytissä saa istua omassa rauhassa, ja oven saa kortilla lukkoon. Sisällä on pistorasia, ja ilmastointi takaa miellyttävän lämpötilan rajuillakin helteillä.

Toisessa luokassa matkustaminen on halvempaa, mutta siellä hytti pitää jakaa neljän hengen kesken. Ravintolavaunun lisäksi pientä syötävää ja juotavaa saa oman vaunun henkilökunnalta. Kuumaa vettä voi hakea vaunun samovaarista ilmaiseksi.

Yöjunissa nukkuminen on laji, joka toisilta sujuu mutta toisilta sitten taas ei. Juna heittelehtii välillä reippaanlaisesti, eivätkä penkit ole pehmeimmästä päästä. Itse nukun junissa usein melko hyvin.

Perillä Moskovassa aseman edessä makasi mies, jonka päästä valui maata pitkin usean metrin verivana. Ihmiset ohittivat episodin pelottavan tyynesti, ikään kuin he näkisivät sellaista päivittäin.

Pakenimme asemahallin tukahduttavaa 40 °C:n lämpötilaa ylihinnoiteltuun mutta edes jotenkin ilmastoituun kellarikahvilaan. Taustalla soi ranskalainen musiikkikanava.

Hyvän matkan merkki on se, että kotiin palatessa olisi voinut jäädä matkalle pitemmäksikin aikaa. Eniten Suomesta itse asiassa kaipasi nykyarjen peruspalvelua: rajatonta mobiilia tiedonsiirtoa kiinteään hintaan.

P1000431
Edellinen: ti 27.7.

One Response

  1. Hei,
    kuullosti niin kovin tutulta tuo sinun kerronta neuvostoliiton matkailusta. Itse noin parikymmentä kertaa useissa eri kohteissa käyneenä, tosin en Sotsissa! voin todeta, että mikään ei näy muuttuneen nykyneuvostoliitossa. Harmi sinänsä koska, kuten itsekin sanoit, ihmiset ovat yleisesti ottaen ystävällisiä ja maa on kaunis.
    Erityisesti muistan erään lentomatkan paikallisella suht pienellä koneella Moskovasta Bakuun siskoni kanssa; tutustuimme ja juttelimme paljon lentohenkilökunnan kanssa ja he, pari tyttöä ja poika kutsuivat meidät, siskoni ja minut, koneen takaosaan verhon taakse. Siellä sitten tyhjensimme pari samppanjapulloa lennon aikana…
    Kivaa kesän jatkoa,
    terv. Mikke

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *