Yläasteaikaisella koulukaverillani Timolla oli tapana riidellä veljensä Teemun kanssa. Rajuimmillaan kiistat yltyivät ravaamiseksi pitkin asuntoa keittiöveitset kädessä.

Selitykset riidoille olivat ennalta arvattavia: ”no kun Teemu”, ”mutta ensin Timo”. Ilmeisen pitkämielisellä äidillä oli tapana muistuttaa veljeksiä siitä, että pirukaan ei riitele yksikseen.

Opetukselle olisi käyttöä nyt kokoomuksen ja SDP:n puoluetoimistoilla.

Hallitusneuvottelujen kariutuminen keskiviikkona kokoomuksen ja vasemmistopuolueiden välirikkoon oli harmillista. Kariutumista seurannut molemminpuolinen suunsoitto ja syyllisten etsintä alkaa kuitenkin olla jo huolestuttavaa.

Demarikaverini kutsui Jyrki Kataista ”marjanpoimijaksi”. Erkki Tuomioja, jonka varmasti pitäisi ymmärtää paremmin, kirjoitti blogissaan (4.6.): ”Aloite on nyt pimeillä voimilla.”

Kokoomuslaiset puolestaan kutsuivat Helsingin Sanomissa demarien väitteitä ”törkeiksi valheiksi”. Puolueen kansanedustajien blogeissa demareita syytettiin pelaamisesta, ahneudesta ja huonosta käytöksestä.

Vietettyäni pari viikkoa Säätytalolla minulla on vahva näkemys siitä, miksi neuvottelut ajautuivat umpikujaan. Syyllisten etsimistä olennaisempaa kuitenkin on miettiä, miten nyt päästään eteenpäin.

Ensimmäisenä pitää lopettaa vastapuolen demonisointi. Kaikki eivät tykkää Eero Heinäluomasta, jotkut eivät arvosta Jyrki Kataista. Silti toimeen pitää yrittää tulla.

Rakentavin kritiikin muoto on itsekritiikki. Toivon sekä kokoomuslaisten että demarien nyt miettivän, mitä he olisivat voineet tehdä estääkseen välien tulehtumisen.

Elämme maassa, jossa suurimmaksi puolueeksi on mielipidekyselyissä noussut jopa avoimen maahanmuuttovihamielisiä, ilmastoskeptisiä ja Eurooppa-vastaisia näkemyksiä viljelevä puolue. Tätä taustaa vasten kokoomuksen ja demarien nahistelu tuntuu – niin, vähän yläasteikäiseltä.

Jyrkin ja Jutan johtajuutta ei koeteltu silloin, kun neuvottelut sujuivat mutkattomasti. Sitä testataan nyt, kun välit ovat katkolla.

Eikä kyse ole vain puolueiden nokkahahmoista. Molemmista leireistä vakuutetaan, että johtajilla on ryhmiensä täysi tuki.

Löytyykö kokoomuksen ja SDP:n ryhmistä tukea myös sovittelulle ja sillanrakennukselle?

Oras Tynkkynen