Vihreä Lanka: Homokapitalismin nousu

Vihreä Lanka 31.8.01

Vuosisadan alun Yhdysvalloissa liikemiehet olivat seksuaalivähemmistöjen parhaita liittolaisia. Aikana, jolloin valtiovalta suhtautui homoihin kuin raivotautisiin, muutamat ravintolan ja hotellin pitäjät näkivät oivan markkinaraon. He eivät välittäneet siitä, kiinnostiko asiakkaita oma vai vastakkainen sukupuoli, kunhan raha virtasi.

Vaikka eduskunnan keskusteluja seuratessa ei sitä aina uskoisi, 2000-luvun Suomessa seksuaalivähemmistöjen asema on selvästi parempi kuin Yhdysvalloissa sata vuotta sitten. Kaikkine räikeine puutteineenkin tuore parisuhdelaki kohentaisi vähemmistöjen oikeuksia edelleen. Samaa sukupuolta olevat parit voisivat vihdoin rekisteröidä suhteensa. Oikeus täysimittaiseen avioliittoon ja adoptioon jäisi vielä uupumaan, mutta senkin aika koittaa vielä.

Homoja, lesboja ja biseksuaaleja lienee noin 6 % suomalaisista – siis suunnilleen saman verran kuin suomenruotsalaisia. Yrityksille vähemmistöjen edustajat voisivat olla houkutteleva kohderyhmä, mutta vielä tähän asti ne ovat loistaneet poissaolollaan markkinointisuunnitelmissa. Maassamme odottaa pitkälti laiminlyöty 300 000 ihmisen suuruinen kuluttajien armeija.

Toisin on Yhdysvalloissa, jossa seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kuluttavat 340–500 miljardia dollaria vuosittain – siis enemmän kuin maan latinoväestö. Esimerkiksi BankBoston on vuosien ajan houkutellut homoja ja lesboja asiakkaikseen tukemalla vähemmistöjen kulttuuritapahtumia ja järjestöjä sekä mainostamalla niiden julkaisuissa.

“Tällä väellä on käytössään paljon rahaa ja se on hyvin lojaalia. He arvostavat, kun yritykset näkevät vaivaa tavoittaakseen heidät”, kertoi pankin sponsoroinnista ja yhteisöpalveluista vastannut Dan Salera Boston Business Journalin haastattelussa.

Nokkelimmat yritykset varmistavat Suomessakin osansa kasvavista elämäntapamarkkinoista. Esimerkiksi kihlautuva naispari ostaa sormuksensa varmasti mieluummin kultasepän liikkeestä, jossa omistaja ei katso onneaan hehkuvaa pariskuntaa nenänvarttaan pitkin. Ravintolat ja baarit, joissa kahta suutelevaa miestä ei heitetä pihalle, ovat nekin vähemmistöjen kannalta houkuttelevampia.

Liikkeelle voi lähteä pienellä panostuksella. Työntekijöitä tulee opastaa ottamaan homot ja lesbot asiallisesti huomioon asiakkaina. Esitteissä ja www-sivuilla voi erikseen mainita, että yritys suhtautuu myötämielisesti myös vähemmistöjen edustajiin. Oveen voi liimata pienen sateenkaarilipputarran osoituksena tuesta vähemmistöjen ihmisoikeuksille.

Myös kuntien kannattaisi varautua homokapitalismin nousuun. Niiden matkailutoimistot voisivat koota aineistoa vähemmistömyönteisistä palveluista ja yrityksistä. Etenkin pieniltä paikkakunnilta tuleville homoille ja lesboille kaupunkien palvelut voivat olla tärkeä henkireikä.

Toisaalta yritykset, jotka laiminlyövät asiakkaitaan, voivat joutua maksamaan virheestään. Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on laissa kielletty. Kun vähemmistöt saavat lisää itsevarmuutta, syrjivät firmat voivat löytää itsensä oikeussalista. Ei liene kaukana sekään aika, kun huonosti seksuaalivähemmistöjä kohtelevat yritykset voivat varautua boikotteihin.

Kirjoitin tämän tekstin aikoinaan Taloussanomiin, jossa olen ollut kolumnistina. Toimituksesta tuli kuitenkin vastaus, jonka mukaan lehti ei ole oikea foorumi kirjoitukselle. Oliko kyse siitä, että markkinointia ja yrityksiä käsittelevä kolumni ei sovi talouslehteen, vai pikemminkin siitä, että ajanmukaiseksi itsensä profiloivan Taloussanomien suvaitsevaisuudella on rajansa?

Oras Tynkkynen

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin