Vihreä Lanka: Kajaanin ihme

Metsäjätti UPM-Kymmene sulki Kajaanin paperitehtaan loppuvuodesta 2008. Kun päätös ovien laittamisesta säppiin tehtiin, laitos oli syrjäisen kaupungin suurin yksityinen työnantaja.

Työpaikkansa menetti 535 ihmistä. Heti perään iski Euroopan talouskriisi, joka vei maton kasvun alta.

Tulevaisuus Kainuun perukoilla näytti synkältä. Vähemmästäkin lannistuisi.

Runsaat neljä vuotta myöhemmin vanhalla tehdasalueella työskenteli kuitenkin jo enemmän ihmisiä kuin tehtaan sulkemishetkellä. Mitä ihmettä tapahtui?

Kun UPM päätti sulkea tehtaan, se sitoutui rahoittamaan Renforsin Rannaksi uudelleen brändätyn alueen kehittämistä. Hankkeen puuhaihmiset käyttivät suunnilleen kaikkia perinteisestä lasten kasvatuksesta tuttuja keinoja maanitellessaan uusia työpaikkoja 700:sta eri yrityksestä.

Sinnikkään jalkatyön ansiosta alueelle on sijoittunut 30 yritystä. Parhaillaan paikkakunnalla jännitetään sitä, liittyvätkö joukon jatkoksi St1:n bioetanolilaitos ja Microsoftin palvelinkeskus.

Tehdasalueella oli lukuisia vahvuuksia. Tilat, energia, liikenneyhteydet ja osaava työvoima olivat valmiina. Sähkönsiirto saatiin järjestettyä yrityksille hyvin halvalla.

Ratkaisevaa oli kuitenkin asenne. UPM ei pakannut kapsäkkejään ja lähtenyt litomaan, vaan laittoi pelimerkkejä työpaikkojen metsästämiseen. Tehtaan työntekijät osallistuivat uuden kehittämiseen rakentavasti.

Kaikkialla ei ole valittu samaa tietä. Usein yhtiö on laistanut yhteiskuntavastuustaan – ja saanut maksaa maineensa tahriintumisen muodossa kovaa hintaa.

Toisinaan sulkutuomion saaneita tehtaita on yritetty elvyttää. Harvoin kuitenkaan tuotantolaitoksia ihan syyttä suotta suljetaan, joten tulokset ovat tupanneet jäämään laihoiksi.

Tapasin Renforsin Rannan johtajaa Jarmo Torvista tehdasalueen laidalla. Vieressä seisoi ennen paperivarastona palvellut rakennus, joka nykyään varastoi valtavia määriä korkeakoulujen ja yritysten dataa.

Torvinen korosti sitä, kuinka UPM paiski töitä alueen toipumisen eteen. Osaton ei silti ollut yhteiskuntakaan: työntekijöiden uudelleen kouluttautumiseen ja muuhun rakennemuutoksesta sopeutumiseen kanavoitiin kelpo siivu julkista rahaa.

Työpaikkojen menettäminen on aina kivuliasta ja uuden työn hakeminen työlästä. Vanhan tilalle voi kuitenkin syntyä uutta. Siihen tarvitaan vahvaa sitoutumista, määrätietoisuutta, kekseliäisyyttä ja hyvää yhteistyötä.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on tamperelainen kansanedustaja, vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja eurovaaliehdokas.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply