Viikko 39/05 (26.9.-2.10.)

Maanantain vietin Turussa, eikä se tuntunut tamperelaisestakaan ollenkaan hassummalta. Aamulla annoin Turun ylioppilaslehdelle haastattelun sananvapauden rajoista.

Vaikka rasistiset www-sivut ovat vastenmielisiä, oikeusjututkin saattavat kääntyä itseään vastaan. Paras lääke ääriliikkeitä vastaan on usein yksinkertaisesti avoin keskustelu. Iltapäivällä annoin vielä haastattelun Åbo Akademin ainejärjestön Politicus-lehdelle.

Puolilta päivin luennoin ylioppilaskunnan ympäristöviikolla. Tästä näyttää tulevan jo perinne, sillä olin puhumassa samalla teemaviikolla viime vuonnakin.

Luennon päätteeksi painotin sitä, että vaikka jokaisen yksilön valinnat ovat ilmastonmuutoksen torjumisessa tärkeitä, olisi kohtuutonta lykätä vastuu yksilöille. Yhteiskuntaa ja taloutta pitää muuttaa niin, että ilmastomyötäiset valinnat ovat helppoja ja halpoja.

Tiistai oli aika normaali päivä valiokuntineen ja täysistuntoineen. Poikkeuksellista sen sijaan oli se, että jätin menemättä radiokeskusteluun, johon olin lupautunut. Syy oli ikävä yhteensattuma: kommunikaattorin päivitys ei toiminut, joten meno ei näkynyt kalenterissani, ja avustajani Ansku oli koko viikon metsäkonferenssissa Brysselissä eikä ollut paikalla muistuttamassa. Toivottavasti saan YleQ:lta vielä toisen mahdollisuuden.

Onneksi kalenterissa näkyi sentään paikallisten vihreiden järjestämä ilmastotilaisuus Tikkurilassa. Alustukseni jälkeen käytiin kiinnostavaa keskustelua ilmastonmuutoksesta ja uusiutuvien energianlähteiden mahdollisuuksista.

Keskiviikkona istuin rutiinikokousten jälkeen Tutkijoiden ja kansanedustajien seuran Tutkaksen juhlaseminaarissa kuuntelemassa alustuksia innovaatioista ja Suomen yritysten näköaloista. Minulta oli pyydetty kommenttipuheenvuoro kestävän kasvun näkökulmasta.

Painotin sitä, että vaikka Suomi on maailman kärkeä paikallisten ympäristöhaittojen vähentämisessä, globaaliin ympäristöön jättämämme jalanjälki on pöyristyttävän suuri. Merkittävä satsaaminen kestävään energiateknologiaan olisi mainio tapa sovittaa yhteen ympäristöä ja taloutta.

Kommenttini suomalaisten loistavasta osaamisesta mutta heikosta myymisestä tyrmättiin arvovaltaisin voimin. Kukaan ei silti pystynyt perustelemaan, miksi suomalaisyritykset eivät usein pärjää kasvavilla maailmanmarkkinoilla, jos erinomaisia tuotteita ovat kauppaamassa myynnin ja markkinoinnin huippuammattilaiset.

Illan päätteeksi tapasin vielä vanhaa ystävääni, joka työskentelee nykyään kansalaisjärjestössä Intiaan kuuluvilla Andamaaneilla. Tsunami runteli saaria pahoin, joten jälleenrakennustyössä riittää tekemistä.

Torstain aloitin saamalla ajankohtaiskatsauksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmasta. Suomessa yritetään kyllä tehdä yhtä sun toista kansalaisten osallistumisen edistämiseksi, mutta merkit ovat huolestuttavia. Kiinnostus vaikuttamista kohtaan on Suomessa selvästi niukempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Aamulehti julkaisi mielipidekirjoitusvastineeni, jossa perustelin vihreän energiapolitiikan taloudellista kannattavuutta toisinajattelijalle.

Kyselytunnilla puhuttiin mm. bussivuorojen määrän vähentämisestä, raideliikenteestä ja liikenteen biopolttoaineista. Pyysin puheenvuoroa, mutta en päässyt ääneen.

On ilahduttavaa, että biopolttoaineet näyttävät nyt vihdoin lyöneen itsensä läpi. Vastahan vihreät ovat puhuneet niistä muutamia vuosikymmeniä. Biopolttoaineiden tiellä olevat esteet pitäisi raivata pikaisesti pois. Ennen kaikkea ajoneuvoverotus pitäisi pistää täysin uusiksi niin, että verotus kannustaisi hankkimaan vähäpäästöisiä autoja kuten hybridejä ja biopolttoaineita käyttäviä autoja.

Illalla kävin vielä Pirkanmaan liiton päivällisellä.

Perjantai ei tainnut antaa historiankirjoittajille mainittavasti kirjoitettavaa. Lauantaina olin vetämässä sosialidemokraattisen HLBT-seminaarin paneelia demarien puoluetoimistossa Helsingissä. Kuuntelin myös seminaarin alustukset Setan toiminnasta, hedelmöityshoidoista, Ruotsin HLBT-tilanteesta ja isistä, jotka ovat homoja.

Toimintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta tuntuu vaivaavan käsitefetisismi, joka tekee ulkopuolisten osallistumisen keskusteluun vaikeaksi. Kuinka moni suomalainen tietää edes sitä, että HLBT tarkoittaa homoja, lesboja, biseksuaaleja ja transihmisiä? Keinohedelmöitys ja kohdunvuokraus taas ovat poliittisesti epäkorrekteja ilmauksia, joiden sijaan pitää puhua avusteisesta lisääntymisestä ja sijaissynnyttämisestä. Ja erehdypä kutsumaan transihmisiä transuiksi!

Viestinnän alan koulutuksen saaneena ymmärrän toki, että sanavalinnoilla on merkitystä. Kielen ulkopuolella on kuitenkin maailma, ja siihen yhteiskunnallisella toiminnalla pitäisi vaikuttaa. Jos rakentaa kielellä muuria meidän ja muiden välille tai käyttää aikansa käsitteiden pohtimiseen, lopputulos ei välttämättä ole paras mahdollinen.

Viikon päätteeksi lähdin sunnuntai-illalla matkaamaan yöjunalla kohti Rovaniemeä.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply