Viikko 40 (2.–8.10.): Purasjoki, Prada ja Politkovskaja

Avasin viikon alustamalla historian opettajille erilaisista vaikuttamisen tavoista, keinoista vaikuttaa eduskuntaan ja kansalaisjärjestöjen roolista demokratiassa. Pohdiskelin, voisiko nuoria kannustaa osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan esimerkiksi viemällä luokkia vierailemaan järjestöjen toimistoissa ja kertomalla tunneilla Martin Luther Kingin kaltaisista innostavista aktivisteista.

Iltapäivällä kävin valtuustoryhmän kokouksessa. Siellä kiersi Tampereen insinöörien lehden INSUn uusi numero, jonka kannessa siristelen silmiäni patosillalla. Lehden haastattelussa puhuin teknologian ja ympäristönsuojelun suhteesta. Yöksi riensin taas Helsinkiin.

Tiistaina eduskuntatyö jäi väliin, koska osallistuin Tallinnassa Öljy- ja Kaasualan Keskusliiton seminaariin. Jo avauspuheenvuorossa väitettiin, ettei öljyn käytöstä ole mahdollista luopua. Tietysti on, protestoin heti.

Kokonaan toinen asia sitten on se, kuinka nopeasti öljyn käyttö voidaan lopettaa – ja onko se järkevää. Siinä minun ja öljyalan ihmisten näkemykset varmaankin eroavat. Vihreät julkaisevat vielä loppuvuodesta ohjelman öljyriippuvuudesta irtaantumiseksi.

Lauttamatkoilla molempiin suuntiin hioin pamflettiani, sillä tekstit piti toimittaa taittajalle viikon loppuun mennessä. Helsinkiin pääsin iltakahdeksaksi, ja yöksi palasin vielä Tampereelle.

Pamfletin kirjoittamisen ja Tallinnan-reissun takia en ehtinyt reagoida päivän puheenaiheeseen eli selvityshenkilö Matti Purasjoen raporttiin sähkömarkkinoiden toimivuudesta. Raportissa on paljon hyvää kuten vaatimus uusiutuvien energianlähteiden ja energiansäästön tarmokkaammasta edistämisestä, uuden valtionyhtiön perustamisesta sekä energiamarkkinoiden valvonnan kehittämisestä.

Valitettavasti julkisuudessa raportin monet hyvät esitykset jäivät sen varjoon, että Purasjoki ehdotti ydin- ja vesivoiman lisärakentamista. On kiinnostavaa, että median kannalta kuudennen ydinvoimalan kannattaminen tai vastustaminen on niin paljon suurempi uutinen kuin se, mitä sanotaan energiansäästöstä. Säästö ei ole seksikästä, vaikka sen potentiaali on moninkertainen yhteen ydinvoimalaan verrattuna.

Keskiviikkona ei ollut ympäristövaliokunnan kokousta, joten eduskuntapäivä alkoi vasta talousvaliokunnan kokouksella. Iltapäivällä kävin ottamassa keltakuumerokotuksen tulevaa Kenian-matkaani varten.

Piikityksen jälkeen siirryin täysistuntoon puhumaan päästökauppalaista. Päästökauppa ei elinkeinoelämän lobbarien maalailemista kauhukuvista huolimatta ole haitannut sen paremmin Suomen taloutta kuin työllisyyttäkään. Kaupassa on silti vielä paljon kehittämisen varaa.

Suomessa tulisi siirtyä pikkuhiljaa huutokauppaamaan päästöoikeuksia sen sijaan, että niitä jaettaisiin yrityksille ilmaiseksi. Huutokaupan avulla valtio saisi noin 60 miljoonaa euroa vuodessa, mikä auttaisi kummasti rahoittamaan uusiutuvien energianlähteiden edistämistä. Vertailun vuoksi valtion vuotuinen investointituki uusiutuville on nykyään alle puolet tästä.

Päästökaupan jälkeen pääsin ruotimaan esitystä rakennusten energiatodistuksista. Myytäviltä tai vuokrattavilta rakennuksilta edellytetään tulevaisuudessa todistusta energiankulutuksesta, mikä toivottavasti kannustaa tehostamaan energiankäyttöä. Rakennussektorin säästöpotentiaali on valtava, niin kuin olen todennut usein aiemminkin. Harmittelin sitä, että hallitus on suotta sulkenut järjestelmän ulkopuolelle niin paljon rakennuksia.

Torstaina sain ensimmäistä kertaa johtaa puhetta ympäristövaliokunnan kokouksessa, koska valiokunnan puheenjohtajalla oli muita kiireitä. Kuultavana oli iso liuta asumisen asiantuntijoita ensi vuoden talousarviosta. Puheenjohtajalta edellytetään melkoista moniajoa, sillä samaan aikaan pitäisi kirjata puheenvuoropyyntöjä, seurata keskustelua, vahtia kelloa ja miettiä rakentavia ehdotuksia.

Suullisella kyselytunnilla keskusteltiin sähkön hinnasta. Kysyin ministeri Pekkarisen kantaa siihen, voisiko Purasjoen esittämä uusi valtioyhtiö keskittyä uusiutuvien energianlähteiden edistämiseen. Pekkarinen piti ajatusta hyvänä.

Heti kyselytunnin päätteeksi lähdin kollegoideni Heidin ja Janinan kanssa Vantaalle. Kävimme vierailulla taajuusmuuttajia valmistavan Vaconin luona.

Moottorin nopeutta säätelevällä taajuusmuuttajalla voidaan jopa puolittaa moottorin sähkönkulutus monissa käyttökohteissa. Teollisuuden moottorit kuluttavat yksin yli kolmanneksen koko maan sähköstä, joten laitteelle olisi tarvetta. EU:ssa taajuusmuuttajilla voisi säästää sähköä määrän, joka vastaa puolta Suomen kulutuksesta.

Perjantaina kävin valiokunnan kokousten jälkeen kristillisdemokraattien Sari Essayahin kanssa poseeraamassa sateessa Hufvudstadsbladetin kuvaajalle. Lehteen oli tulossa juttu kiistellystä hedelmöityshoitolaista. Minä tietysti kannatin nykykäytännön mahdollistavaa lakia, joka antaisi lasten vastaisuudessakin syntyä toivottuina ja rakastettuina myös itsellisille naisille tai naispareille.

äysistunnosta jatkoin junalle ja ekoenergiaseminaariin Kouvolaan. Siellä puhuin ilmastonsuojelun valtavista mahdollisuuksista. Seminaarin sisältöön voi tutustua täällä.

Paluumatkalla junassa väänsin taas pamflettia. Lähetin käsikirjoituksen taittajalle varttia vaille puolenyön eli juuri sopivasti ennen takarajaksi määritellyn päivän vaihtumista.

Sinnikkäästi raahauduin vielä kaverin kanssa baariin, vaikka olinkin jo aika kuitti. Lauantain pyhitinkin sitten levolle ja mm. leffalle Paholainen pukeutuu Pradaan. Kehotin avustajiani katsomaan elokuvan, sillä sen jälkeen he tuskin pitäisivät minua ankarana pomona.

Viikonlopun tunnelmia synkensi venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan murha. Rohkea ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja on poissa. Politkovskajan tuntenut Heidi on kirjoittanut surullisesta tapahtumasta hyvin.

Meidän muiden on jatkettava siitä, mihin Politkovskaja jäi, ja puolustettava ihmisoikeuksia. Loppuun asti.