Ilmastokokousta emännöivä Varsova oli muuttunut paljon siitä, kun vierailin siellä opiskeluaikoina interrailillä. Kaupunki pursui trendikkäitä ravintoloita, röyhkeitä lasitorneja ja nopeita raitiovaunuja.
Matkalla muistin, miten eurooppalainen yhteistyö on parantanut arkeamme.
Matkustin viiden maan halki, mutta en tarvinnut passia. Tekstiviestit olivat ulkomaillakin kohtuuhintaisia. Saksassa pystyin käyttämään samaa valuuttaa kuin Suomessa. Ennen matkalle lähtöä maksoin asuntolainastani ennätysalhaisen koron.
Matkalla muistin kuitenkin myös, miten moni asia Euroopan unionissa on yhä pielessä.
Junayhteydet jopa pääkaupunkien välillä ovat usein vaatimattomat. Varsovassa poliisi sai pysäyttää minut vailla syytä kadulla ja kirjata tietoni ylös. Puola jatkaa ilmastonsuojelun jarruttamista ja direktiivien rikkomista. Euroopan talouskriisi on monin paikoin muuttunut sosiaaliseksi kriisiksi.
Olen päättänyt asettua ehdolle kevään eurovaaleissa, koska Euroopassa riittää vielä tekemistä. Asetun ehdolle kuitenkin ennen kaikkea siksi, että uskon Euroopan mahdollisuuksiin. Eurooppa voi antaa paljon Suomelle ja Suomi Euroopalle.
Haluan rakentaa sosiaalisempaa Eurooppaa, jossa ketään nuorta ei jätetä heitteille. Haluan rakentaa ekologisempaa Eurooppaa, joka osoittaa johtajuutta ilmastokriisin taltuttamisessa. Haluan rakentaa taloudellisempaa Eurooppaa, jossa maksamme omat laskumme ja yrittäjyys kannattaa. Haluan rakentaa myös tehokkaampaa Eurooppaa, jossa tehdään vähemmän mutta parempia direktiivejä.
Toivon, että lähdet mukaan rakentamaan reilumpaa ja kestävämpää Eurooppaa ilmoittautumalla tukiryhmään. Voit tukea kampanjaani myös lahjoituksella.
Oras Tynkkynen
2 Responses
Sanahelinäähän tuo on, kuten facebookin puolella kommentoidaan. Ei taida ihan noin helpolla enää päästä, kun ihmiset voivat ottaa itse asioista selvää.
Lisää siis kulutusta, mutta samalla pitäisi pelastaa luontoa ja ilmastokin? Hyvinvointi on siis sittenkin kaikki tämä turha krääsä ja rompe, tai kukoistavat kaupunkilavasteet? Vihreät hyväksyvät hiljaisuudellaan sen väkivallan, jolla tämä elintaso saadaan pidettyä yllä, mutta sitten ydinvoima on kynnyskysymys? Ei se rompe muuten olisi niin halpaa, jos väkivallalla ei olisi roolia, tai edes ne polttoaineet joilla se vihreidenkin talous toimii. Lisää sademetsää nurin, jotta saadaan autoihin polttoainetta? Lisää ihmisiä pois omavaraisuudesta väkivalloin pakottamalla, joko slummiin tai hautaan? Lisää ihmisiä, vaikka vanhojakin on liikaa? Lisää tietotekniikkaa ja sähköntarvetta? Täytetäänkö kaikki paikat tuulivoimaloilla? Kiinnostaako enää luonto, vai riittääkö pelkkä hiilineutraalisuus, mutta ihminen voi vallata luonnon? Meret tyhjäksi? Voiko mikään auto olla ekoteko? Miten käy kun väestö kasvaa ainakin 9 miljardiin? Miten ruokitaan? Resurssipulaa? Pitäisikö väestönmäärä sittenkin nostaa määrääväksi tekijäksi myös ilmaston suhteen, eikä vain kulutus? Kuljetukset, lentoliikenne, kaupankäynti? Kehityspolitiikan tavoitteet ympäristön kannalta: koulutus ja naisten asema, jotta syntyvyys laskee ja kulutus tehostuu? Pakolaisuus? Pitäisikö maahanmuuttoa Eurooppaan lisätä inhimillisistä näkökohdista, vai lisätä tietotaidon tuomista taloudellisista syistä ja unohtaa inhimilliset syyt? Talouskasvua ja vihreää kapitalismia? Työn muutos ja työpaikkojen katoaminen? Talousjärjestelmän rukkaaminen?
Vaikka se ei ole merkittävää, niin minulle alkaa muodostua merkittäväksi esteeksi äänestää vihreitä se, että vihreillä ei ole mitään suuntaa tai realismia politiikassa. Vaikka on selvää, että politiikassa päätyy ristiriitaisuuksiin, niin on alkanut tuntua, että vihreät itse eivät huomaa selviä ristiriitaisuuksia politiikassaan. Pahinta on, että tuolla tasolla tehtävät virheet pilaavat heti kaiken sen työn mitä ihmiset ovat yrittäneet tehdä itse tai järjestöissä. Kun vihreät eivät kritisoi enää mitään tai ketään oikeasti, niin miten voi olettaa että ihmiset uskoisivat enää puolueeseen? Politiikassa toki mainitaan nämä ympäristö-, ihmisoikeus- ja ilmastoasiat, mutta niistä puhutaan kuin ne pitäisi mainita vanhasta muistista miellyttääkseen äänestäjiä, ei siten, että ne nousisivat politiikan kärkeen ohi talouskasvupuheen ja niistä puhuttaisiin vakavasti, eikä pintapuolisesti menemättä syihin ja vastuisiin.
Minusta ei ole sen paremmin realistista kuin toivottavakaan yrittää ratkaista ympäristökriisiä näivettämällä taloutta ja antamalla ihmisten luisua massatyöttömyyteen. Sen sijaan pitää tehdä töitä sen eteen, että ympäristökuormitusta leikataan paljon ja nopeasti niin, että samalla ihmiset saavat töitä.
Yhdessä, eurovaaliehdokkuutta käsittelevässä blogitekstissä ei ihan pysty ratkaisemaan kaikkia luettelemiasi ongelmia väestönkasvusta ylikulutukseen. Sen sijaan olen käsitellyt niitä kirjassani Pieni maailmanpelastusopas.
Jos arvostelee vihreitä siitä, että emme tee rittävästi töitä ympäristön eteen, voi olla opettavaista tutustua vaikka eduskunnan keskustelupöytäkirjoihin tai Euroopan parlamentin äänestystuloksiin (hallituksen kokouksethan ovat suljettuja). Silloin aika nopeasti käy ilmi, että ympäristönsuojelun este ei ole se, että vihreät tekisivät tai vaatisivat liian vähän, vaan että 1) vihreitä on vielä toistaiseksi liian vähän (esim. eduskunnassa 5 % kansanedustajista) ja 2) se muu 95 % haluaa edistää ympäristönsuojelua useimmiten merkittävästi vihreitä vähemmän.