10 + 1 havaintoa eurovaalituloksesta

1. Vaalien isoin häviäjä olivat kannatuskyselyt. Suomen eurovaalitulos yllätti kaikki. Mikään kysely ei ennakoinut edes lähelle oikein Vasemmistoliiton hurjaa nousua ja perussuomalaisten yhtä hurjaa romahdusta. Ehdokkaiden äänisaalissa tuntuvat heijastuvan kyselyjen arvioita enemmän yhtäältä presidentinvaalit (Andersson, Aaltola), toisaalta vahva some-näkyvyys (S. Tynkkynen, Merinen, Jussila).

2. Vaalien suurin voittaja on Li-puolue. Li Anderssonin tulos on historiallinen, hämmästyttävä ja hätkähdyttävä – ja ansaittu. Anderssonin ensiluokkainen osaaminen tunnustetaan yli puoluerajojen. Voitto on kuitenkin Anderssonin henkilökohtainen, ei Vasemmistoliiton, mikä näkyy puolueen muiden ehdokkaiden äänimäärissä. Kun Vasemmistoliitto menettää nyt sekä puolueen että eduskuntaryhmän puheenjohtajansa Brysseliin ja Anderssonin tilalle nousee kyseenalaista mainetta niittänyt Johannes Yrttiaho, puolueen näkymät tulevissa vaaleissa voivat olla varsin erilaiset.

3. Kokoomus teki komean tuloksen. Kokoomus nousi Suomen selvästi suurimmaksi europuolueeksi samalla, kun se kantaa pääministeripuolueena vastuuta varsin epäsuositusta hallituksesta. Se voi kieliä siitä, että hallituksen politiikkaan uskovat ryhmittyvät selvemmin kokoomuksen taakse – ja että puolueella oli varsin vahva ehdokaslista. Kiinnostavaa on, että listan kärkeen nousi ehdokas, joka vielä muutama kuukausi aiemmin presidentinvaaleissa ei luottanut kokoomukseen – ja että uhanalaista sinivihreää ja liberaalia kokoomuslaista edustanut Sirpa Pietikäinen putosi toistaiseksi parlamentista.

4. Nyt tuli iso tussahdus. Perussuomalaisten romahdus on yllättävän täydellinen. Laita- ja äärioikeiston menestys ei yltänyt Pohjolaan asti, eikä pullonkorkeilla äimistely uponnut kansaan. Sukunimikaimani piti ratsastaa some-suosiollaan henkilökohtaisten äänimäärien kärkeen, mutta hän jäikin kauas jälkeen. Näin surkeaa tulosta on vaikea selittää ilman PS:n äänestäjien laajaa tyytymättömyyttä siihen kylmään ja kovaan politiikkaan, jota puolue on hallituksessa tekemässä.

5. Vihreät hävisi – mutta asiayhteydellä on väliä. Vaali-iltana ”torjuntavoitto” oli monen vihreän huulilla, kun osassa kyselyistä povattu yksi paikka vaihtuikin kahdeksi. Kannatuksen pudotus 4,7 prosenttiyksiköllä on silti selvä tappio, käänsi sitä miten päin tahansa. Kannatuksen lasku pitää kuitenkin suhteuttaa viiden vuoden takaiseen tulokseen, joka oli ilmastovaalien imussa puolueen historian ylivoimaisesti paras. Suhteessa vuoden takaisiin eduskuntavaaleihin kannatus itse asiassa kasvoi yli neljä prosenttiyksikköä. Ei tarvitse myöskään olla politiikan tutkija nähdäkseen, että Anderssonin huikea henkilökohtainen äänipotti oli osin pois myös Vihreiltä (ja SDP:ltä).

6. Vihreä kärki oli odotettu, mutta sen perässä on kiinnostavia nimiä. Vihreillä kolmen kärjen muodostivat odotetusti kaksi entistä ministeriä ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Neljänneksi nousi kuitenkin somessa suosittu keskustelija Perttu Jussila, ja viidentenä on toinen pirkanmaalainen, huikean nousun lyhyessä ajassa tehnyt psykologi Julia Sangervo. Lupaavia äänimääriä keräsivät myös esimerkiksi Timo Huhtamäki, Tuire Kaimio ja Tuuli Kousa, joille povaankin hyvää menestystä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Siinä missä Vasemmistoliiton menestys on lähes yksinomaan yhden tähden varassa, Vihreillä on varsin leveä kärki – ja sen perässä monta tulevaisuuden toivoa.

7. Laita- ja äärioikeiston vyöry jäi näkemättä – jälleen kerran… Laita- ja äärioikeisto kasvatti vaaleissa kannatustaan, mutta isosta käänteestä ei voi puhua. Kontrasti on suuri siihen, miten vaalien alla isoa vaalivoittoa toisteltiin kuukausia liki varmana – aivan niin kuin vaalien alla viisi vuotta sitten. Vaikutusvaltaan parlamentissa vaikuttaa paikkaluvun lisäksi se, onnistuvatko ryhmät yhdistämään voimiaan – ja antaako keskustaoikeiston EPP laita- ja äärioikeistolle valtaa ryhtymällä yhteistyöhön niiden kanssa.

8. …mutta monissa maissa näyttää synkältä. Ranskassa äärioikeiston Rassemblement national sai parlamenttiin lähes yhtä paljon paikkoja kuin keskustaoikeisto, keskustavasemmisto ja liberaalit yhteensä. Unkarissa Orbánin Fidesz sai yksin lähes puolet maan paikoista. Saksassa AfD kasvatti paikkamääräänsä noin puolella, vaikka jopa monet äärioikeistolaiset puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä sen äärimmäisyyden takia. Nämä äärioikeiston tulokset enteilevät hankalia aikoja sekä europarlamentissa että maiden kansallisissa vaaleissa, joista Ranska on heti seuraavana.

9. Vihreät hävisivät suurissa maissa, mutta tulos sisältää myös voittoja. Vihreän ryhmän paikkamäärä putosi selvästi viiden vuoden takaisesta, joka toki olikin kaikkien aikojen paras tulos. Lasku selittyy lähes kokonaan kahdella suurella maalla: Saksalla ja Ranskalla. Toisaalta Alankomaissa vihreiden ja demarien liitto nousi maan suurimmaksi ja vihreät kasvatti paikkamääräänsä. Ruotsissa vihreät (MP) kasvattivat kannatustaan ja Tanskassa (SF) nousivat peräti maan suurimmaksi puolueeksi. Vihreät puolueet menestyivät myös monissa uusissa maissa, minkä ansiosta uudesta ryhmästä tulee voimasuhteiltaan tasaisempi.

10. Parlamenttiin syntyi jälleen Eurooppa-myönteisten voimien selvä enemmistö. Uudessakin parlamentissa keskustaoikeiston EPP:llä, keskustavasemmiston S&D:llä, liberaalien Renew’llä ja vihreillä on yhteensä tukeva enemmistö paikoista. Vaikka Ursula von der Leyen Euroopan tasolla ja Petteri Orpo meillä täällä Suomessa flirttailivat vaalien alla yhteistyöllä ihmisoikeuksia ja demokratiaa ja rapauttavan laitaoikeiston kanssa, ei sille ole matemaattisesti tarvetta. Sekä Suomen että Euroopan tulos vahvistaa, että kansalaisten enemmistö tukee Eurooppa-myönteistä, demokraattista ja ilmastotavoitteisiin sitoutunutta linjaa.

+ 1. Vaalit on käyty, mutta työ jatkuu. Demokratiassa vaalien tulos on aina oikea, sillä se heijastelee äänestäjien tahtoa. Olennaista kuitenkin on myös se, mitä tapahtuu vaalien välillä. Kestävää, reilua ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa Eurooppaa ja Suomea kannattavien ihmisten kannattaa myös mm. liittyä kansalaisjärjestöihin jäseneksi ja osoittaa mieltä hyvien asioiden puolesta. Yhden hyvän kanavan tarjoaa Vihreät – tule siis mukaan!

Oras Tynkkynen

2 Responses

  1. Miltä näyttää osaavien poliitikoiden tulevaisuus? SDP hukkasi tietoisesti ja tavoitteellisesti mahdollisuutensa ja Sannan Marinin tuoman nosteen. Heinäluoman ehk muistivat iäkkäät puolueaktiivit, Guzenina oli vaalikoneessa aivan mitänsanomattoman keskellä kaikea ja hänen idoistaan on yhtä paljon tietoa kuin demareiden MEP.nä puuhastelleesta pyöreästä ja muuten muvavasta ex-ortodoksipapista. Kokoomus näytti kesisormea puolueaktiiveille ja kaksi MEP-paikkaa meni tv:stä tutuille, joista toinen oli vielä ollut puolueen oman presidenttiehdokkaan kilpailija. Kummaa touhua, mutta eipä Kokoomuksen oikea laita saanut mitään vaalmimenestystä. PS oli lhtenyt b-sarjan ehdokkailla liikeelle, puolue on käyttänyt Europarlamenttia karkoituspsaikkana turhille poliitikoilleen.

    Li Andersson imuroi liikkuvat naisäänestäjät hyvin tehokkaasti, noin puolet heistä. Se porukka ratkaisee vaalit Suomessa, juurikin koulutetut pienipalkkaiset naiset. Heille ei juuri tarjottu ajatuksia ja ideoita.

    Vihreät ovat monella tapaajääeet asiapolitiikalla jyrän alle, kun tähtinä ovat loistaneet niin Sanna Marin kuin Li Andersson. Hyvää tass on polittisen osaamisen laajuus, Vihreät eivät ole yhden hengen show. Mutta jotenkin ideat tulevaisuudesta eivät kuulu tänne asti .modulaariset ydinvoimalat ovat ehkä olemassa 2040 jälkeen ja Suomi tuulivoimamaana perustuottajana ei kyllä kiinnosta tippaakaan. Liikaa sitä samaa. Vsemmistoliitto on ollut hyvä kopioimaan ja he ovat todella eri puolue kuin kuin 2014, ehkä. SDP taas palasi menneisyyteensä. Tekemällä oppii, mutta jotain uutta olisi luotava. Samoin alisuoriutuminen vaaleissa on perinne kun joku aina hölmöilee ihan miettimättä loppuun asti.

  2. Kiitos Oras taas kerran hyvästä analyysistä. Rakastan asiallista ja asiantuntevaa tapaasi katsoa maailmaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *