YLEn uutisotsikon mukaan hallituksessa muhii kiista energiansäästöstä ja ministeri Vapaavuori närkästyi vihreille. Luin jutun kiinnostuneena, koska keskusteluissani ministerin kanssa en ole havainnut näreissä oloa puolin enkä toisin.
Vapaavuori teki edellisen hallituksen asuntoministerinä enemmän energiatehokkuuden parantamiseksi kuin yksikään ministeri tässä maassa häntä ennen tai hänen jälkeensä. Minulla ei ole mitään syytä olettaa, että Vapaavuori II lähtisi tuhlaamaan Vapaavuori I:n aikana säästettyä energiaa.
Energiatehokkuuden puolesta puhuvat vankat perusteet. Energiankäytön tehostaminen on sekä edullisin että ympäristön kannalta kestävin tapa vähentää päästöjä.
Tehokkuuden parantaminen leikkaa energialaskua, kohentaa vaihtotasetta ja puskuroi talouttamme energian hinnan heilahteluilta. Viimeksi toissa päivänä Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n raportti painotti sitä, kuinka välttämätöntä Pohjoismaissa on tehostaa energiankäyttöä nykyisestä merkittävästi.
Moni on pelännyt tehokkuustavoitteiden heikentävän teollisuuden kilpailukykyä. Pelko on aiheeton.
Koko maan energiankulutusta koskevien tavoitteiden tehtävä ei ole ohjata yksittäisiä teollisia investointeja. Yritykset rakentavat taloudellisesti kannattavan tuotantolaitoksen riippumatta siitä, mikä luku hallituksen strategiassa seisoo. Vastaavasti yksikään huterasti kannattava investointi ei Suomessa toteudu sen takia, että hallitus kuvittelee energiankulutuksen kasvavan holtittomasti.
Sen sijaan tavoitteet auttavat hallitusta mitoittamaan tehokkuustoimia oikein. Jos sähkön tarve olisi ilman lisätoimia paisumassa vaikkapa viisi terawattituntia asetettua tavoitetta suuremmaksi, tiedettäisiin hakea vaikuttavia työkaluja samansuuruisen säästön takaamiseksi.
Politiikassa on totuttu asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita niin liikennekuolemien ja tupakoinnin vähentämiselle kuin t&k-määrärahojen nostamiselle ja työpaikkojen luomiselle. Miksi energiatehokkuus poikkeaisi muista aloista?
Edellisessä hallituksessa istuneet ministerit muistavat, että silloista ilmasto- ja energiastrategiaa valmisteltaessa Vihreät esitti teollisuuden aseman turvaavaa ratkaisua. Siinä teollisuuden kulutusluvut jätettäisiin ennalleen, mutta muuta energiankäyttöä tehostettaisiin vastaavasti enemmän.
Jos hallitus päättäisi asettaa tavoitteeksi tehostaa sähkönkäyttöä esimerkiksi viidellä terawattitunnilla, voitaisiin säästöt hakea mm. lämmityksestä, palveluista ja julkiselta sektorilta. Yhdeltäkään tehtaalta ei lopu sähkö sen takia, että kauppoihin asennetaan ledivaloja, sähkölämmitystä korvataan omakotitaloissa maalämmöllä tai energiapalveluyhtiöt tehostavat kunnan jäähallin energiankäyttöä.
Suomalaisessa keskustelussa on pitkään kuviteltu talouskasvun edellyttävän voimakasta energiankulutuksen kasvua. Toisin on monissa muissa maissa.
Ruotsin talous on kehittynyt selvästi suotuisammin kuin meillä Suomessa. Silti vuoden 2000 jälkeen länsinaapurin sähkönkulutus on laskenut, kun Suomessa se on päinvastoin kasvanut liki kymmenen prosenttia.
Suomessa esitetään yhä arvioita, joiden mukaan kulutus kasvaisi nykyisestä rajusti vuoteen 2020 mennessä. Ruotsissa hallitus arvioi sähköntarpeen pysyvän 2000-luvun alun tasolla.
Keinoja tehostaa energiankäyttöä on lukuisia. Yksin energiatehokkuustoimikunnan mietinnössä niitä lueteltiin pitkälle toista sataa.
Hallituksen kannattaa nyt tarttua tehokkuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin täysimääräisesti. Tästä maasta tuskin löytyy tehtävään sopivampaa henkilöä kuin historialliset tehokkuustoimet edellisessä hallituksessa menestyksekkäästi läpi vienyt ministeri Vapaavuori.
