Customize Consent Preferences

We use cookies to help you navigate efficiently and perform certain functions. You will find detailed information about all cookies under each consent category below.

The cookies that are categorized as "Necessary" are stored on your browser as they are essential for enabling the basic functionalities of the site. ... 

Always Active

Necessary cookies are required to enable the basic features of this site, such as providing secure log-in or adjusting your consent preferences. These cookies do not store any personally identifiable data.

No cookies to display.

Functional cookies help perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collecting feedback, and other third-party features.

No cookies to display.

Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics such as the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.

No cookies to display.

Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.

No cookies to display.

Advertisement cookies are used to provide visitors with customized advertisements based on the pages you visited previously and to analyze the effectiveness of the ad campaigns.

No cookies to display.

Helsingin Sanomat: ympäristöjärjestöjen valta ei näy päätöksissä

Atte ja Eija-Riitta Korhola väittivät (HS 8. 6., 18. 6., 3. 7.), että järjestöjä kuullaan ilmastopoliittisessa päätöksenteossa asiantuntijoina liikaa. Tarkastelen väitettä käyttäen esimerkkinä EU:n ilmasto- ja energiapaketin kansallista käsittelyä.

Eduskunnan ympäristövaliokunta kuuli paketista asiantuntijoina kolmea ympäristöjärjestöjen ja 15-18 elinkeinoelämän edustajaa – hieman määritelmästä riippuen. Talousvaliokunnan kuulemista asiantuntijoista puolestaan 7-11 edusti elinkeinoelämää ja yksi järjestöjä.

Jos ympäristöjärjestöillä olisi merkittävästi vaikutusvaltaa, niiden kannat todennäköisesti näkyisivät selvästi tehtävissä päätöksissä. Tästäkään on vaikea löytää merkkejä.

Kannanotoissaan komission päästökauppaesityksestä järjestöt vaativat, että lähtökohdaksi tulee ottaa 30 prosentin päästövähennys 20 prosentin sijaan ja että ilmaisten päästöoikeuksien jako lopetetaan ja oikeuksien huutokaupan tuotot ohjataan ilmastotyöhön. Lisäksi järjestöt esittivät joustomekanismien käytön rajoittamista ja laatukriteerien asettamista.

Valtioneuvoston kanta poikkeaa kaikissa näissä kysymyksissä järjestöjen esityksistä olennaisesti. Yhteneväisiäkin näkemyksiä on, mutta eroavaisuuksia keskeisissä kannoissa on silmiinpistävän paljon.

Ilmasto- ja energiapaketin kansallinen käsittely on vain yksi esimerkki. Kokemukseni perusteella sama kuitenkin pätee valtaosaan ainakin kymmenen viime vuoden aikana harjoitetusta kansallisesta ilmastopolitiikasta. Tosiasioista on siis vaikea löytää tukea Korholoiden kannanotolle.

Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu päätöksenteon avoimuus ja kaikkien osapuolien tasapainoinen kuuleminen – niin kansalaisjärjestöjen kuin yritystenkin. Nyt, kun Korholat ovat arvostelleet ympäristöjärjestöjen roolia ilmastopolitiikassa, he voisivat seuraavaksi arvioida kriittisesti esimerkiksi elinkeinoelämän roolia.

ORAS TYNKKYNEN

kansanedustaja (vihr)

valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija

Tampere

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *