Customize Consent Preferences

We use cookies to help you navigate efficiently and perform certain functions. You will find detailed information about all cookies under each consent category below.

The cookies that are categorized as "Necessary" are stored on your browser as they are essential for enabling the basic functionalities of the site. ... 

Always Active

Necessary cookies are required to enable the basic features of this site, such as providing secure log-in or adjusting your consent preferences. These cookies do not store any personally identifiable data.

No cookies to display.

Functional cookies help perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collecting feedback, and other third-party features.

No cookies to display.

Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics such as the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.

No cookies to display.

Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.

No cookies to display.

Advertisement cookies are used to provide visitors with customized advertisements based on the pages you visited previously and to analyze the effectiveness of the ad campaigns.

No cookies to display.

Normaalin jälkeisen ajan jälkeinen aika

Koronapandemia on pistänyt kaiken mullin mallin. Olemme siirtyneet normaalin jälkeiseen aikaan, jossa ravintolat ovat kiinni, koulut ovat kiinni ja rajat ovat kiinni – ja 800 poliisia vartioi Uudenmaan rajoja.

Poikkeusolot aiheuttavat tukun hankaluuksia sekä yhteiskunnalle että arjelle. Vastoinkäymiset eivät koettele kaikkia tasaveroisesti, vaan osa ihmisistä maksaa epidemiasta ja sen torjuntatoimista kovemman hinnan.

Kaiken tämän poikkeuksellisuuden keskellä – kun iäkkäitä läheisiä ei saa tavata ja kotona yritetään osallistua Zoom-palaveriin samalla, kun lapset hierovat taustalla mämmiä sohvaan – moni meistä kaipaa kipeästi takaisin kriisiä edeltäneeseen normaaliin. Mutta paluuta normaaliin ei ole.

Vaikka mikään yksittäinen aihe tuskin on saanut yhtä paljon huomiota rauhanaikana, on koronakriisin mittaluokkaa silti vaikea hahmottaa. Luvut ovat tähtitieteellisiä: noin 3,6 miljardin ihmisen liikkumista on rajoitettu, Ruotsissa valtionvelka voi tuplaantua ja Yhdysvaltain tuorein (mutta tuskin viimeinen) kriisipaketti yltää noin kahteen biljoonaan dollariin.

Pandemia ja sen torjuntatoimet vaikuttavat jokseenkin kaikkeen jokseenkin kaikkialla. Esimerkiksi jos talous kyykkää syvään, se vaikuttaa mm. työllisyyteen, verotuloihin, sosiaaliturvamenoihin, rahoituksen saatavuuteen, konkursseihin ja velkaantumiseen. Ne puolestaan vaikuttavat terveyteen, koulutukseen, asunnottomuuteen, päihdeongelmiin, syrjäytymiseen ja ties vaikka mihin.

Paluuta normaaliin siis ei ole. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla pelkästään huono uutinen.

Nyt haikailtuun normaaliin kuului monen suomalaisenkin arjessa osattomuutta ja toivottomuutta. Maailmanlaajuisesti normaali merkitsi sadoille miljoonille nälkää, köyhyyttä, sairauksia, sotia ja pakolaisuutta.

Normaalia oli se, että maailmassa kuoli lapsi ripuliin joka minuutti, vaikka tauti on helposti hoidettavissa. Normaalia oli sekin, että vaurain prosentti ihmisistä omisti suunnilleen yhtä paljon kuin köyhin puolisko ihmiskunnasta.

Olimme tottuneet pitämään normaalina myös sitä, että taloutemme rakentuvat ilmastokriisin ja kuudennen sukupuuttoaallon kiihdyttämisen varaan. Normaalia oli hakata sademetsiä karjatalouden tieltä, lämmittää koteja arvokkailta soilta louhitulla turpeella ja heittää maailmassa pois noin rekallinen tekstiilejä – joka sekunti.

Normaaliin ei siis ole paluuta. Silti tämä normaalin jälkeinenkään aika ei kestä loputtomiin. Miltä näyttää normaalin jälkeisen ajan jälkeinen (eli postpostnormaali) aika?

Se riippuu osin valinnoistamme kriisin keskellä ja sen jälkeen. Maksatammeko 90-luvun alun laman tavoin talousongelmat yhteiskunnan heikko-osaisimmilla? Elvytämmekö taloutta satsaamalla ilmastokriisin pahentamiseen vai päinvastoin sen ratkaisemiseen?

Normaalin jälkeinen aika on oikea hetki sanoa ristiriitaisin mielin hyvästit normaalille. Samalla se on tilaisuus rakentaa normaalin jälkeisen ajan jälkeisestä ajasta kestävämpi ja reilumpi.

Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Kriisit ovat historian epäjatkuvuuskohtia, joiden jälkeen kehitys voi nytkähtää niin parempaan kuin huonompaankin suuntaan. Talouslama ja kansallinen itsekkyys ovat harvoin utopioiden rakennuspuita.

Mutta yrittää silti täytyy, koska paluuta normaaliinkaan ei ole.

Oras Tynkkynen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *