Islannin pankkikriisi: väärin olikin oikein

Islanti ajautui vuonna 2008 yhteen maailmanhistorian rajuimmista pankkikriiseistä. Tunnelman tiivistivät parhaiten mielenosoittajat Reykjavikin kaduilla: helvitis fokking fokk. Mutta miten on maa toipunut kriisistä? Ja ennen kaikkea: mitä voimme ottaa islantilaisilta opiksi? Islannin talous ei suinkaan ole vielä kuivilla. Valtionvelka on yhä lähes 80 prosentissa bruttokansantuotteesta, kun kriisiä ennen se pyöri vaivaisessa 20 prosentissa. Rajoituksia pääomien liikkeille ei ole pystytty poistamaan – eikä luultavasti pystytäkään vielä vuosiin. Inflaatio on verraten korkea,

Vihreä blogi: Urkintalain valmistelu jäihin

EU-tuomioistuin ilahdutti tiistaina yksityisyydensuojan puolustajia. Oikeus kumosi direktiivin, joka on velvoittanut teleyhtiöt säilyttämään kaikkien asiakkaiden teletunnistetietoja 6-24 kuukauden ajan. Tuomioistuimen mukaan velvoite loukkaa yksityisyydensuojan kattamaa viestintäsalaisuutta. Direktiivin perusteella tunnistetiedot on pitänyt tähän asti tallettaa kaikilta ihmisiltä riippumatta siitä, epäilläänkö heitä rikoksista vai ei. Vihreät ovat kamppailleet summittaista kyttäämistä vastaan sekä Euroopan tasolla että Suomessa. Poliitikoiden enemmistö ei valitettavasti ole usein nähnyt yksityisyydensuojan arvoa. Onneksi tuomioistuin paikkaa nyt poliitikkojen epäonnistumisia. Tuomioistuimen

Vihreä blogi: Leikataan ympäristön tuhoamisesta

Joskus 1990-luvun puolivälin tienoilla sain lainaan Tyhmä Valtio -yhtyeen vinyylin. Levyllä otettiin kantaa valtiontalouden sopeuttamiseen: ”jos jotain leikataan, niin leikataan Iirolta pää”. Laman jälkimainingeissa leikattiinkin paljon, usein kohtalokkain seurauksin. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen sentään sai säilyttää päänsä. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin leikkaaminen puhuttaa taas. Nyt motoksi sopisi: jos jotain leikataan, niin leikataan ympäristön tuhoamisesta. Valtio on pumpannut vuodesta toiseen useita miljardeja euroja veronmaksajien varoja tukiin, jotka kuormittavat ympäristöä. Kun jostain pitää säästää,

Mitä kaipasin sairasvuoteella

Minua pyydettiin kirjoittamaan ehdokkuudestani jotain kevyttä, ehkä vähän henkilökohtaista. Sitten sairastuin. Perjantaiaamuna olin väsyneempi kuin koskaan aiemmin. Sängystä nouseminen vaati viimeiset voimien rippeet. Kuume käväisi 40 asteessa. Puolentoista vuorokauden aikana nukuin yli vuorokauden verran. Kun ei jaksanut tehdä mitään, valveilla ollessa jäi aikaa miettiä. Mietin sitä, miten arvokkaita ovat hassun arkiset asiat, kuten ruokahalu ja se, että jaksaa istua tuolilla. Ne eivät ole valitettavasti itsestäänselvyyksiä kaikille, kuten vakavasti masentuneille tai

Älä jätä työpaikkaasi vielä

Automatisaatio – tai mediaseksikkäämmin robotisaatio – uhkaa isoa siivua nykyisistä työpaikoista. Sopeutuminen edellyttää suuria muutoksia monella yhteiskunnan lohkolla. Näin voi tiivistää Ville-Veikko Mastomäen ja Jaakko Stenhällin pamfletin Teknologinen murros ja politiikka. Kirjoittajat ravistelevat päättäjiä havahtumaan edessä ja itse asiassa jo meneillään olevaan muutokseen. Suomalainen keskustelu onkin ollut hieman myöhäsyntyistä. Esimerkiksi Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore nosti yli vuosi sitten julkaistussa kirjassaan The Future automatisaation yhdeksi merkittävimmistä tulevaisuutta muokkaavista tekijöitä. Pamfletti

Vieraskirjoitus Leo Straniuksen blogissa: Ilmastovaalit

Julkaistu vieraskirjoituksena Leo Straniuksen blogissa. Kevään eurovaalit ovat ilmastovaalit. Tähän on monta syytä. Eurooppa on päättämässä vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteista. Pian siis lyödään lukkoon, kuinka paljon ja miten torjumme ilmastokriisiä seuraavat puolitoista vuosikymmentä eteenpäin. Vähennetäänkö päästöjä kunnianhimoisesti vai ponnettomasti? Edistetäänkö uusiutuvaa energiaa vai luotetaanko liuskekaasuun ja ydinvoimaan? Ensi vuonna on tarkoitus päättää uudesta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta. Euroopalla on neuvotteluissa ratkaiseva rooli. Taivuttelemmeko tosissamme Kiinan ja Yhdysvaltain kaltaisia suuria päästäjiä mukaan?

Vihreä blogi: Sopu kuntariitaan?

Hallitus keskusteli eilen oppositiojohtajien kanssa velkaantumisen taittamisesta. Vaikeissa tilanteissa on Suomessa kyetty tekemään yhteistyötä yli poliittisten rintamalinjojen. Tänään eduskunta keskustelee kuntauudistusta käsittelevästä välikysymyksestä. Voisiko tähänkin riitaan hakea yhteisiä näkemyksiä? Käytännössä kaikki puolueet tunnustavat kuntauudistuksen tarpeen. Kaikki näyttävät myöntävän, että monista palveluista vastaaminen kannattaa ottaa nykyisiä kuntia leveämmille harteille. Ilmeisesti kaikki pitävät tärkeänä myös sitä, että kuntalaiset pääsevät päättämään oman lähiympäristönsä asioista. Ja taatusti kaikki jakavat sen käsityksen, että vapaaehtoisesti syntyy

Vihreä blogi: Miksi rahaa saa antaa mutta ei pyytää?

Eduskunta keskusteli eilen osauudistuksesta rahankeräyslakiin. Muutoksella muun muassa pidennetään rahankeräyslupien kestoa ja mahdollistetaan rahan kerääminen yliopistoille. Höllennykset ovat tervetulleita mutta vaatimattomia. Rahankeräyslakiin tarvitaan pikaisesti isompi remontti. Nykylain tarkoitus on sinänsä hyvä: estää väärinkäytöksiä ja siten varjella asiallisten keräysten mainetta. Valitettavasti laki hankaloittaa tarpeettomasti asiallistenkin keräysten järjestämistä, mutta ei silti pysty estämään kaikkia väärinkäytöksiä ennalta. Nykyinen laki hidastaa keräyksiä, lisää kustannuksia ja aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa. Se rajaa esimerkiksi rekisteröimättömät kansalaisryhmät ja

Vihreä blogi: Kuinka perinteistä avioliittoa kannatat?

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat katsovat usein puolustavansa perinteistä käsitystä avioliitosta. Nykyisen lain rajaus avioliitosta on aikain saatossa hyväksi todettu, joten sitä on parempi heidän mukaansa olla ronkkimatta. Käsitys avioliitosta on kuitenkin muuttunut Suomessa olennaisesti vuosien saatossa. Sitä mitä perinteisen avioliiton kannattajat pitivät ainoana oikeana vaihtoehtona vielä 1900-luvun alkupuolella, nykyiset perinteisen avioliiton kannattajat luultavasti pitävät vääränä – jopa pöyristyttävänä. Vuonna 1673 piispa Johannes Gezelius määräsi naisten alimmaksi avioitumisiäksi Suomessa neljätoista. Vuoden 1734

Elämäni paras päivä

Isovanhemmistani viimeinen kuoli joitakin vuosia sitten. Mietin, voisinko alkaa auttaa muita ikäihmisiä. Alkuun minulla oli epäilyksiä. Mitä jos en osaa käsitellä rollaattoria oikein? Mitä jos ei riitä yhteistä juteltavaa? Sitten mietin vaihtoehtoa. Suurempi riski on se, että ikäihmiset jäävät yksin kotiin, vaille apua. Siksi ilmoittauduin tamperelaisen Mummon Kammarin vapaaehtoiseksi. Käyn silloin tällöin ikäihmisten luona rupattelemassa ja auttamassa asioinnissa. Ikäihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin me muutkin: siis kaikki erilaisia. Jotkut ovat

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on telegram
Aiheet
Uusimmat artikkelit