Julkaistu Kaikki muuttuu paremmaksi -kirjassa.28 Osa minusta toivoo, että voisin kertoa urhoollisen selviytymistarinan. Siinä kasvaisin epäilysten ja syrjinnän leimaamasta nuoresta ehyeksi, seksuaalisuuteensa tyytyväiseksi aikuiseksi. Ihailisitte sitä, miten tarvoin vaikeuksien kautta voittoon, ehkä silmäkulmakin vähän kostuisi. Mutta ei se niin mennyt. Muistan, kuinka päiväkodin leikkimökissä kaveri kysyi, kummista tykkään enemmän, tytöistä vai pojista. Kysymys oli lapselle luonteva. Yhtä luonteva oli vastaukseni: pojista. Lukioikäisenä minulla oli läheinen homokaveri. Suhtauduin edistyksellisen suvaitsevaisesti siihen,

Monet ystäväni ovat ihmetelleet, miten pystyn matkustamaan niin vähin varustein. Esimerkiksi yhdeksän päivän matkalla maitse Hollantiin ja takaisin minulla oli mukana vain selkäreppu. Kevyesti matkustamisen kouriintuntuvin hyöty on mahdollisuus liikkua helpommin ilman isoja, raskaita laukkuja. Samalla kuitenkin säästää rahaa, jos välttyy matkatavara- tai säilytysmaksuilta. Bonuksena voi jopa ympäristö säästyä. Katja Antilan kirjan Pysäytä ilmastonmuutos mukaan kilon keventäminen esimerkiksi edestakaisella Lontoon-lennolla leikkaa hiilidioksidipäästöjä vajaan kilon. Olen oppinut matkustamaan kevyesti käytännön kautta,

Kirjoitus on kirjoitettu Kepan “Kenen ilmasto?” -pamflettiin, joka julkaistiin 10.6.2010. Kansalaisjärjestöjen arvioissa Kööpenhaminan kokous epäonnistui pääosin siksi, että teollisuusmaat mokasivat. Rikkaat maat eivät luvanneet riittävän tiukkoja päästövähennyksiä ja riittävästi rahoitusta köyhille maille. Hajanainen EU ei kyennyt tarjoamaan Kööpenhaminassa uutta. Yhdysvallat ei saanut ilmastolakia senaatissa läpi ja uhitteli Kiinalle. Emäntämaa Tanska käyttäytyi epädiplomaattisesti ja yritti jyrätä demokraattisen prosessin. Tällainen tulkinta on osin oikeaan osuva, osin yksipuolinen ja osin täysin väärä. Jos

Ilmastonmuutoksen rajoittaminen siedettävälle tasolle edellyttää uutta teollista vallankumousta. Muutos ei ole ilmainen, ja tälläkin kertaa vallankumouksella on voittajansa ja häviäjänsä. Järkevä ilmastopolitiikka pyrkii maksimoimaan hyödyt ja minimoimaan haitat – sekä hakemaan tapoja kompensoida muuten mahdollisesti kohtuuttomia haittoja. Suomessa ilmastopoliittista keskustelua on käyty pitkälle talouden ja erityisesti teollisuuden kilpailukyvyn ehdoilla. Osittain tämä on ymmärrettävää, sillä elinkeinorakenteemme on verraten teollisuusvaltainen. Teollisuuden osuus työllisistä on kuitenkin enää viidennes ja laskemaan päin. Viennistä paperin

Kirja-arvostelu Ilmastonmuutos on vihdoin yleisesti tunnustettu vakavaksi uhkaksi. Mutta mitä jos herääminen tapahtui liian myöhään? Entä jos ilmastonmuutos on päässyt jo etenemään niin pitkälle, että sitä on mahdotonta pysäyttää? Tästä synkästä oletuksesta lähtee liikkeelle Risto Isomäki uusimmassa kirjassaan. Tieteiskirjailijana suuren yleisön tietoisuuteen noussut tiedetoimittaja ja ympäristöaktivisti pohtii nyt tapoja saada lämpeneminen kuriin, jos pelkkä päästöjen radikaalikaan vähentäminen ei enää riitä. Isomäen lähtöoletus poikkeaa valtavirtatieteestä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi, että lämpeneminen

Tiemaksut, joukkoliikenteen etuudet, kevyen liikenteen navigointisovellukset ja joukkoliikenteen kilpailukykyä parantavat älykkäät palvelut ovat hallituksen ilmastopoliittisen asiantuntijan, Oras Tynkkysen (vihr), mielestä hyviä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Älykkään liikenteen uutisten haastattelussa Tynkkynen esittää viisi liikennettä koskevaa keinoa hillitä ilmastonmuutosta: ”Liikennetarpeen vähentäminen kehittämällä yhdyskuntarakennetta siten, että liikenteen kysyntä vähenee, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen osuuden kasvattaminen, kulkuvälineiden käytön tehostaminen, kulkuneuvojen energiatehokkuuden parantaminen ja vaihtoehtoiset energiaratkaisut.” Tynkkynen uskoo, että liikenteen älykkäillä ratkaisuilla voidaan tukea ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

Kun Euroopan unioniin liittymisestä aikanaan Suomessa päätettiin, vastustin jäsenyyttä. Pelkäsin unionin heikentävän maamme korkeaa ympäristönsuojelun tasoa, lisäävän turhia kuljetuksia ja vahvistavan suuryritysten otetta päätöksenteosta. Kansanäänestyksestä ei ehtinyt kulua kauaa, kun jouduin arvioimaan kantaani uudelleen. YK:n ilmastoneuvotteluissa näin, kuinka EU:n usko ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeyteen kantoi myös epätoivon hetkien yli. Ilman EU:ta meillä ei olisi Kioton pöytäkirjaa– eikä myöskään paljoa toivoa kestävästä ratkaisusta Kioton jatkoksi. Eduskunnan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana sain seurata, kuinka nykyään

Kun Bill Clinton kävelee nappikorvaisten turvamiesten saattelemana konferenssikeskuksen saliin YK:n ilmastokokouksessa Montrealissa, tunnelma sähköistyy selvästi. Monet meistä näkevät legendaarisen ex-presidentin luonnossa ensimmäistä kertaa. Karismaattinen Clinton osaa ottaa yleisönsä. Hän vetoaa kuulijoiden tunteeseen ja järkeen, nivoo globaalin ja paikallisen. Se, mitä tapahtuu Yhdysvaltain etelävaltioissa ja Etelänapamantereella, mitä on tapahtunut 400 000 viime vuoden aikana ja mitä tulee tapahtumaan seuraavina vuosikymmeninä, liittyy yhtäkkiä luontevasti yhteen. Puoli vuotta myöhemmin paikka on eri mutta