Voima testaa parisuhteen ilmastomuutoksen pyörteissä (Voima 2/2006)

Olet viettänyt rattoisan päivän mielitiettysi kanssa. Silmäripset räpsyvät ja pidätte toisianne hennosti kädestä. Yhtäkkiä iskee ilmastokrapula. Mitä tulikaan taas tehtyä? Varasitte lentoliput viikonloppumatkalle Pariisiin ja ajelitte kaupunkimaasturilla ylikansallisen yhtiön pikaruokalaan. Päivä tihkui ostosvimmaa ja ylenkatsetta ekologisia rajoja kohtaan. Ryhdistäydyt sademetsäpuusta rakennetussa nojatuolissa ja toteat armaallesi hellästi mutta päättäväisesti: tilanteen on muututtava! Vastaisuudessa suhde kuormittakoon ilmastoa mahdollisimman vähän. Kuinka pitää suhde kuumana korventamatta ilmastoa? Yhdessä ekologisesti. Treffit tarvitsevat onnistuakseen tunnetta, eivät

Ydinvoimala, erikoishintaan (Voima 8/2003)

Kun eduskunta teki periaatepäätöksen viidennestä ydinvoimalasta, Teollisuuden Voimassa (TVO) alkoi vipinä. Voimalahakemuksen jättäneen yhtiön pitää nyt päättää, millainen reaktori tilataan ja mistä – sekä mihin se rakennetaan. Voimalahankkeen parissa työskentelee TVO:n projektiosastolla 30 henkeä, ja vuoden loppuun mennessä on tarkoitus palkata kymmenisen lisää. Voimalan rakentamisesta kisaa kolme ulkomaista yritystä: ranskalais-saksalainen Framatome ANP, yhdysvaltalainen General Electric ja venäläinen Atomstroyexport. Säteilyturvakeskus on todennut varovaisesti kaikkien reaktorimallien vaativan lisäsuunnittelua. Framatomen tarjoamat laitosmallit ovat

Mikä ihmeen Cancun? (Voima 7/2003)

Maailman kauppajärjestön WTO:n viides ministerikokous pidetään syyskuun puolivälissä. Suomesta Meksikon Cancuniin matkustaa kauppaministeri Paula Lehtomäen lisäksi maatalousministeri Juha Korkeaoja, sillä maatalous on jälleen kauppaneuvottelujen kuumimpia kiistakysymyksiä. Maataloudesta riippuvaista etelää riepoo se, ettei vapaakauppaa köyhille maille tuputtava vauras pohjoinen vaivaudu soveltamaan omia oppejaan maataloustulleihin ja -tukiin. Cancunin kokouksen asialista on pitkä ja vaikeaselkoinen. Yksi periaatteellinen kysymys nousee kuitenkin yli muiden: pitäisikö WTO:n toimivaltaa laajentaa uusille alueille kuten sijoituksiin ja ympäristösopimuksiin. Monien

Minä ja Dressmannin miehet (Voima 5/2003)

Runsas vuosi sitten aloin käydä kuntosalilla. Ensimmäinen kerta oli pelottava. Katsoin hermostuneena, kuinka ystäväni näytti mallia laitteiden käyttämisessä. Tunsin sopivani rintaprässiin yhtä hyvin kuin Yhdysvaltain väliaikaishallinto Irakiin. Olin varma, että muut katsoivat, kuinka paljon painoja lastasin laitteisiin. Tai pikemminkin kuinka vähän. * * * Tapaan tutkija Arto Jokisen Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitoksella samassa rakennuksessa, jossa käyn kuntosalilla. Jokisen nuoruudessa poikien ei sopinut kiinnittää huomiota ulkonäköön; nykyään pojat käyvät mielellään vaatekaupassa.

Kasvissyöjä teurastamossa (Campus 1/2003)

Lehmän monisatakiloinen ruumis retkahtaa teurastamon lattialle. Mies kiinnittää raajaan koukun ja nostaa eläimen roikkumaan katosta. Nyt vasta ymmärrän, kuinka valtavia naudat ovat. Lehmä aloittaa matkansa pitkässä ketjussa, jonka toisessa päässä sen kuutioiksi, leikkeleiksi, pihveiksi ja jauheeksi pilkotut lihakset pakataan somiin muovirasioihin. Ketjun alkupäässä ei ole kuitenkaan mitään somaa: lattia lainehtii verestä, meteli on korvia huumaava ja koneet liikuttavat isoja miehiä, jotka heiluttavat teräviä veitsiä. Yksi mies leikkaa irti sorkat, toinen

Totuuksia homoista ja lesboista (Voima 9/2002)

“Parisuhteen rekisteröimisen johdosta”, alkoi hienolle kartongille painettu viesti. Se oli ensimmäinen saamani parisuhteenrekisteröimisjuhlakutsu. Sanotaan sitä hääkutsuksi ihan lyhyyden vuoksi. Enemmistön silmissä vähemmistöillä on tapana latistua karikatyyreiksi. Mielikuvien homot olivat pitkään Tom of Finlandin nahkakarjuja tai käsilaukkua heiluttavia teinipoikia. Harva tunsi henkilökohtaisesti homoja – tai siis tiesi tuntevansa. Parisuhteen rekisteröiminen on monipuolistanut julkisuuden kuvaa homoista ja lesboista. Homo voikin olla tuikitavallinen mies, joka haaveilee perhehäistä ja lapsista. Siis työkaveri, seinänaapuri tai

Herroille kiusaa (Voima 9/2002)

Oulussa ei saa kiusata herroja Suomella on pitkä matka kuljettavana osallistavan päätöksenteon tiellä. Näin arvioi kansanäänestyksiä ajava Initiative and Referendum Institute (IRI) kesällä julkaistussa raportissaan. Suomessa on järjestetty vasta kaksi valtakunnallista ja parisenkymmentä paikallista kansanäänestystä. Ainakin kuusi tuhatta oululaista toivoo, että lista karttuu pian yhdellä. He vaativat kansanäänestyksen järjestämistä Oulun Energian yhtiöittämisestä. “Nykyinen liikelaitosmalli toimii hyvin. Jos sähkölaitos yhtiöitetään, kaupunki joutuu kilpailuttamaan energiahankintansa. Mikään järkisyy ei puolla yhtiöittämistä”, väittää kaupunginvaltuutettu

Kontrolli ei riitä (Voima 8/2002)

Tampereella sovellettiin vuosina 1999–2000 New Yorkin poliisin tunnetuksi tekemää nollatoleranssia. Kotoisan nimen “viideltä saunaan, kuudelta putkaan” saanut hanke pyrki puuttumaan nollatoleranssin periaatteiden mukaan pieniinkin rikkeisiin. Erityisesti poliisin hampaisiin joutuivat “häiriökäyttäytyminen” ja ryypiskely julkisilla paikoilla. Käytännössä poliisi panosti partiointiin keskustassa perjantai- ja lauantai-iltoina. Hanke toteutettiin enimmäkseen entisin voimavaroin, tosin vakiohenkilöstöä avusti 12 poliisikoululaista. Kokeilusta valmistui syyskuussa Poliisiammattikorkeakoulun järkälemäinen tutkimus, jonka mukaan nollatoleranssi onnistui siistimään katukuvaa ja kohentamaan ihmisten turvallisuuden tunnetta keskustassa.

Rahat & henki (Voima 7/2002)

Rahat ja henki Johannesburgissa Lensin seitsemän vuotta sitten Johannesburgiin matkalla Mosambikiin. Maailman väkivaltaisimmaksi väitetyssä kaupungissa oli isoja alueita, joita neuvottiin karttamaan. Jälkikäteen huomasin, etten ottanut kaupungista yhtään valokuvaa. Muistoissani Johannesburg on aukkoja kartalla – paikkoja, joissa olisin todennäköisesti päässyt rahoistani, ehkä hengestäni. Miljardi ihmistä elää alle dollarilla päivässä. Ilmastonmuutos uhkaa satojen miljoonien ihmisten elämää. Talouden uusliberalistinen globalisointi kasvattaa tuloeroja. Yli puoli miljardia naista ei osaa lukea. Yhä useammilta viedään rahat

Koneet vie (Voima 6/2002)

Koneisto vaihtaa maisemaa Kaksi vuotta Turussa majaillut konemusiikin festivaali Koneisto pakkaa äänentoistolaitteensa ja muuttaa Helsinkiin. Kupittaanpuiston teltat vaihtuvat Kaapelitehtaan halleihin, koska Turun kaupunki ei tehnyt avustuspäätöstä ajoissa. “Turku olisi tukenut Koneistoa, mutta päätös saatiin auttamattoman myöhään. Outoa puuhaa tuo kunnallinen kulttuuripolitiikka”, kommentoi Koneiston isähahmo Jaakko Parkkari. Tänä kesänä Koneisto tuo maahan kaksi teknon elävää legendaa. Detroitteknoa kokeellisiin vaikutteisiiin 90-luvun alusta asti yhdistänyt japanilainen Ken Ishii on tehnyt musiikkia paitsi teknopuristeille,

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on telegram
Aiheet
Uusimmat artikkelit