Joskus radikaaleinta on olla ihmisiksi

Rosa Meriläisen sanoin vaalit ovat politiikan parasta aikaa. Ihmiset innostuvat keskustelemaan yhteiskunnallisista kysymyksistä työpaikoilla, baareissa ja vanhainkodeissa.

Presidentinvaalit ovat todella liikuttaneet ja puhuttaneet – ensimmäistä kertaa myös sosiaalisessa mediassa. Se on tuonut keskusteluihin uutta intohimoa.

Välillä touhu uhkaa kuitenkin riistäytyä lapasesta. Jotkut kaverini julkaisevat ehdokkaastaan Facebookissa kymmenisen päivitystä päivässä. On pieni ihme, jos heillä on vielä ei-poliittisia kavereita jäljellä.

Suomessa kampanjointi on toki moniin muihin maihin verrattuna siistiä. Parantamisen varaakin silti on.

Ensinnäkin kampanjassa kannattaa keskittyä perustelemaan sitä, miksi pitää valitsemaansa ehdokasta hyvänä. Toisten ehdokkaiden (tai jopa heidän puolisoidensa) puutteilla ja mokilla on turha revitellä. Haukkuminen pistää helposti miettimään, eivätkö oman ehdokkaan ansiot riitä.

Toiseksi kaikissa ehdokkaissa on hyviä puolia. Arvostan esimerkiksi sitä, että Sauli Niinistö on herättänyt kriitistä keskustelua Euroopan talouskriisin hoidosta – silloinkin, kun oma puolue on ollut eri linjoilla. Kilpailijoita saa kiittää ja kehua.

Kolmanneksi demokratiassa ihmisellä on vapaus valita paitsi mitä äänestää, myös millä perusteella äänestää. Yksi painottaa edustavuutta, toinen ulkopoliittista osaamista, kolmas arvomaailmaa. Kaikilla on mielipiteeseensä yhtäläinen oikeus.

Neljänneksi jokainen ehdokas ja hänen kannattajansa ovat tehneet palveluksen demokratialle tarjoamalla äänestäjille vaihtoehdon. He ansaitsevat kunnioituksemme – myös ja erityisesti silloin, kun olemme heidän kanssaan eri mieltä.

Aina kaikki eivät toki noudata näitä periaatteita. Provosoitua ei silti kannata. Jos joku kampanjoi ilkeillen ja mustamaalaamalla, paras vastaus on toimia itse fiksummin.

Pekka Haaviston nousu Sauli Niinistön vakavasti otettavaksi haastajaksi johtuu osittain juuri siitä, että hän kohtelee kaikkia ihmisiä kunnioittavasti. Vaaliväittelyissä Pekka ei ole kisannut siitä, kuka hyökkää kilpailijoita vastaan räväkimmin ja kuka keksii ilkeimmän sutkautuksen.

Siinä on paljon opittavaa meille muille.

Oras Tynkkynen

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply