Lauantai: kehitysmaat saavat tahtonsa läpi

Vuorokausi vaihtui, mutta istunto jatkui. Ensimmäinen jupakka tuli siitä, kun Intian mielestä puheenjohtajan yhteenveto ei vastannut ministerien pyöreässä pöydässä käytyä keskustelua. Muut kehitysmaat liittyivät kuoroon.

Aamuyön pitkinä tunteina puhuttivat myös oikeudenmukaisuus tulevan sopimuksen velvoitteenjaossa, hiilen talteenotto ja varastointi puhtaan kehityksen mekanismissa sekä adaptaatioveron laajentaminen kaikkiin joustomekanismeihin.

Lähdin nukkumaan kahdelta. Kokous oli lopulta päättynyt neljän maissa. Yön isoin saldo oli kehitysmaiden toiveiden mukainen päätös sopeutumisrahaston toiminnallistamisesta.

Mitä Poznanin kokouksesta nyt sitten pitäisi ajatella? Olen arvioinut lopputulosta ilmastosivujen raportissa ja Vihreiden blogissa.

Heräsin aamulla kahdeksan maissa, päivitin kokousraportit yöllisten tapahtumien perusteella, kävin aamiaisella ja pakkasin. Hotellin pihalla näin Poznanin toisen kerran päivänvalossa. Lentokentälle liftasin maa- ja metsätalousministeriön Veikko Marttilan kyydissä.

Suunnilleen Helsingin kokoisen Poznanin kenttä oli melkoisen kaaoksen vallassa, kun 11 000 henkilön konferenssin osanottajat tekivät lähtöä. Viereisessä jonossa seisoi Kiinan apulaisministeri Zhenhua Xie, parin jonon päässä kehitysmaiden ryhmää luotsannut Antiguan ja Barbudan pääneuvottelija.

Paluumatkalla luin kokouksen jämiä ja viimeistelin matkapäiväkirjaa.

Tästä on kyse.
Tästä on kyse.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply