Maanantain väsäsin töitä kotona. Illalla puhuin Fennian Hämeen neuvottelukunnan syyskokouksessa ilmastonsuojelusta ja elinkeinoelämästä. Huippuhienoksi kunnostetusta Palatsista kävelin pari korttelia virastotalolle valtuustoryhmän kokoukseen.

Aamulla kävin ympäristöministeriössä YK:n seuraavan ilmastokokouksen Suomen valtuuskunnan tapaamisessa. Puolan Poznanissa tavoitteena on päästä ideoiden neuvotteluista tekstien neuvotteluihin, jotta Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuoden päästä voidaan hyväksyä kattava sopimus Kioton pöytäkirjan jatkoksi.

Puolilta päivin ajelin bussilla Espoon puolelle Hanasaareen alustamaan jäte-energiapäivillä. Jätteiden osuus ilmastokuormituksesta on vaivaiset kolmisen prosenttia, mutta sektorin päästöjä voidaan leikata paljon ja edullisesti.

Iltapäiväksi palasin eduskuntaan istuntoon ja tulevaisuusselonteon ministeriryhmän kokoukseen. Päivän päätteeksi annoin vielä haastattelun Paikallisliikenne-lehteen.

Keskiviikko alkoi tuttuun tapaan hallitusryhmän kokouksella. Aamupäivän istuin ilmastofoorumin Poznan-seminaarissa.

Keskustelussa tuli esiin, että Venäjä saattaa olla tulevissakin ilmastoneuvotteluissa kohtuullisen haastava kumppani. Suomella olisi hyvä sauma jututtaa naapuriamme ja painottaa tulevan sopimuksen tärkeyttä. Ympäristöministerimme jopa puhuu venäjää.

Lounasaikaan annoin haastattelun Suomen ympäristökeskuksen arviointia varten. Evaluointia ohjaava ruotsalaisprofessori keskustelutti yleisesti ympäristötutkimuksen tilasta ja kehitystarpeista.

Jouduin jättämään illan kaupunginvaltuuston väliin, sillä eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu sisäisestä adoptiosta. Vihreän oikeusministerin valmistelema ja hallitusohjelmaan läpi saamamme esitys parantaisi kahden äidin tai kahden isän perheissä elävien lasten asemaa. Asiaa hyvin avaavan Tuija Braxin esittelypuheenvuoron voi lukea täältä.

Totesin, että esitys lisää lapsen turvallisuudentunnetta ja parantaa perhetilanteiden vakautta. Ei olekaan ihme, että mm. Kirkkohallitus tukee sitä.

Samalla otetaan askel lähemmäksi kansalaisten yhdenvertaisuutta. Rekisteröidyssä parisuhteessa puolisot saisivat nyt sisäisen adoption suhteen samat oikeudet kuin avioliitossa. Suomi on Pohjoismaista viimeinen, joka toteuttaa tämän välttämättömän uudistuksen.

Vielä kuitenkin riittää savottaa. Esityksen hyväksymisen jälkeenkään samaa sukupuolta olevat parit eivät voi adoptoida lapsia perheen ulkopuolelta – ei, vaikka adoptiossa aina varmistetaan parin sopivuus vanhemmiksi, toisin kuin lapsia itse tehdessä.

Totesin myös, että Suomessa harjoitetaan edelleen eräänlaista seksuaaliapartheidia. Osa kansalaisista saa mennä naimisiin rakastamansa puolison kanssa, osalta tämä kielletään.

Siksi Suomeen tarvitaan sukupuolineutraali avioliittolaki. Jätän aiheesta lakialoitteen alkuvuodesta.

Sisäisestä adoptiosta käyty keskustelu oli odotetun kaltaista. Keskustan Lauri Oinosen mielestä on luonnotonta, että samaa sukupuolta olevilla pareilla voi olla lapsia. Vastasin, että luonnotonta on myös se, että käytämme tietokoneita ja kokoonnumme säätämään lakeja eduskuntaan. Ei sellaista harrastettu ihmislajin alkuaikoina Afrikan savannilla.

Torstain vietin tiiviisti kokouksissa: ympäristövaliokunnassa, selontekotiimissä, eduskuntaryhmässä ja istunnossa. Illaksi matkustin Mäntsälään puhumaan energiasektorin päästöjen vähentämisestä.

Tilaisuuden järjestäjä Mäntsälän Sähkö on mukana Fennovoiman (os. E.ON) ydinvoimalahankkeessa. Niinpä yrityksen toimitusjohtaja Jari Sillanpää (sic) intoutui pitämään esitykseni jälkeen palopuheen ydinvoiman puolesta.

Ilmeisesti esittämäni näkemykset ydinvoiman vähäisistä mahdollisuuksista päästöjen leikkaamisessa eivät häntä miellyttäneet. Ei niin, että hän olisi mitenkään pystynyt kumoamaan mm. Kansainväliseltä energiajärjestöltä, Hallitustenväliseltä ilmastopaneelilta IPCC:ltä ja energiayhtiöiltä itseltään peräisin olevia faktoja.

Perjantaina palaveerasin ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen tulevaisuusselonteon skenaarioista. Istunnon päälle puitiin ilmastosivujen ilmasto.org kehittämistä. Kolumnini vähähiilisestä rakentamisesta julkaistiin Lemminkäinen-konsernin sidosryhmälehdessä.

Lauantaina palasin Helsinkiin alustamaan Postitalolla Eurooppalaisen Pääkaupunkiseutu ry:n seminaarissa EU:n roolista ilmastopolitiikassa. Tilaisuuden takia minulta jäi väliin kadun toisella puolella eduskunnassa kokoontuneen puoluevaltuuskunnan uutispommi: puheenjohtajamme Tarja Cronberg ilmoitti, ettei aio pyrkiä jatkokaudelle.

Ilmoitus käynnisti välittömästi spekulaatiot seuraajaehdokkaista. Sain itsekin niistä osani.

Vastailin toimittajille suunnilleen niin, että minulla riittää mukavanlaisesti työsarkaa jo kansanedustajan ja ilmastopoliittisen asiantuntijan tehtävissä. Viikkopäiväkirjan uskolliset lukijat voinevat arvioida, olenko oikeassa. Uskon myös, että Vihreistä löytyy kylliksi osaavia ja hyviä ehdokkaita, ettei minua tarvitse maanitella hätiin.

Kävin nykyisten kollegoideni Annin ja Janinan sekä entisen kollegani Rosan kanssa nepalilaisella lounaalla. Sieltä jatkoin puoluetoimistolle Luonnontieteen ja tekniikan vihreiden eli Viitteen perustamistilaisuuteen.

Viite pyrkii viemään vihreyttä luonnontieteellis-teknisille aloille ja tuomaan niiden näkemyksiä Vihreisiin. Itseäni yhdistys kiinnostaa siksi, että ilmasto- ja energiapoliittisessa keskustelussa nojaan paljon ilmastotutkijoiden ja insinöörien tuottamaan tietoon.

Valtuuskuntaan palattuani Satu Hassi alusti ilmastoneuvottelujen tilanteesta. Havainnollistin kehitysmaiden ilmastotyön tukemiseen tarvittavan rahoituksen suuruusluokkaa: puhutaan samantapaisista summista kuin mitä nykyään teollisuusmaat käyttävät kehitysyhteistyöhön.

Illalla kävin Vihman Anton kolmekymppisillä Luftissa. Bileissä esiintyi väkevä duo Slipoverit. Bändi, joka soittaa banjoa, ei voi olla huono. Kalliosta jatkoimme keskustaan suhteellisen perusteelliselle baarikierrokselle.

Sunnuntaina valtuuskunta käsitteli kunnallisvaalien tulosta. Puhuin sen puolesta, että Vihreiden täytyy etsiä tapoja puhutella kaikenlaisia ihmisiä – siis muitakin kuin korkeakoulutettuja, nuoria, naisia ja kaupunkilaisia.