Silta yli päästökuilun

Achim Steiner, UNEPin johtajaYK:n ympäristöohjelma UNEP on ottanut epäkiitolliseksi tehtäväkseen muistuttaa päättäjiä sanojen ja tekojen ristiriidasta. Vuosittainen arvio ilmastotavoitteiden ja päästövähennyslupausten välisestä kuilusta esiteltiin jälleen YK:n ilmastokokouksessa Dohassa.

Raportti maalaa synkän kuvan. Lämpenemisen rajoittaminen alle kahden asteen riskirajan edellyttää käytännössä sitä, että maailman päästöt laskevat vuoteen 2020 mennessä nykyisestä 49:stä suunnilleen 44 gigatonniin eli miljardiin tonniin hiilidioksidissa mitattuna (CO2-ekv.).

Maailman päästöt uhkaavat kuitenkin kasvaa 52 gigatonniin, vaikka kaikki menisi parhain päin ja maat kiltisti toteuttaisivat päästörajoituksensa täysimääräisesti. Jos taas lupaukset toteutuvat kaikkein heikoimman laidan mukaan, voivat päästöt nousta peräti 57 gigatonniin.

Tavoitellun ja toteutumassa olevan päästötason erotus vuonna 2020 on jo 8–13 gigatonnia. Määrä on huikea; esimerkiksi Yhdysvaltain vuotuiset päästöt ovat seitsemän gigatonnia.

Mikä huolestuttavinta, vaje on kasvanut vuodessa peräti kahdella gigatonnilla. Väärään suuntaan menevissä päästöluvuissa näkyvät sekä Kiinan kaltaisten nousevien talouksien hurja kasvu että teollisuusmaiden ilmastopolitiikan vaisuus.

Hyvä uutinen on, että kuilu on mahdollista kuroa umpeen. UNEP arvioi, että todella radikaaleilla toimilla pitkän aikavälin lämpeneminen voitaisiin rajoittaa jopa vain 1,5 asteeseen. Saarivaltiot ja monet kansalaisjärjestöt ovat vaatineet tiukempaa ilmastotavoitetta riskien minimoimiseksi.

UNEPin raportissa tunnistetaan päästövähennystoimia peräti 17 gigatonnin edestä. Isoja mahdollisuuksia on niin teollisuudessa, maataloudessa, metsissä kuin energiantuotannossa.

Sama viesti on Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n World Energy Outlookissa. Jo yksin toteuttamalla taloudellisesti kannattavat energiatehokkuustoimet kulutuksen kasvu vuoteen 2020 mennessä voidaan puolittaa – ja samalla vauhdittaa talouskasvua.

On siis yhä mahdollista rakentaa silta yli päästökuilun. Miljardien tonnien päästövähennykset on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kuinka niihin päästään käytännössä?

Neljä tutkijaa hakee vastausta kesällä Nature-lehdessä julkaistussa kirjoituksessa. He luettelevat 21 konstia, joilla päästöjä voidaan leikata merkittävästi ja pääosin tähänastisten valtioiden sitoumusten päälle.

Metsäkadon hillitseminen, uusiutuvan energian vauhdittaminen ja fossiilisen energian tukien alasajo ovat tuttuja keinoja. Tutkijat ehdottavat kuitenkin myös uusia työkaluja.

Esimerkiksi yritykset voisivat leikata omia ja hankintaketjunsa päästöjä ja sijoittajat edellyttää vähäpäästöisiä ratkaisuja rahoittamiltaan hankkeilta. Hyvätuloiset kansalaiset voisivat puolestaan kuitata omia päästöjään rahoittamalla päästövähennyksiä toisaalla.

Jokainen toimettomuuteen hukattu vuosi kasvattaa päästökuilua ja nostaa hintaa yhteiskunnille. Asiantuntijat ja arvovaltaiset kansainväliset järjestöt ovat varoituksensa antaneet.

Nyt on päättäjien tehtävä muuttaa suuntaa pian ja paljon.

Oras Tynkkynen


← Edellinen: Suomi pärjää hyvin – ja huonosti → Seuraava: Myytti yksinäisestä Suomesta
Matkablogi: Doha 1.–8.12.2012

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply