Julkaistu alun perin Sydänten presidentti -kirjassa.

Parhaillaan on meneillään presidentinvaalien kolmas kierros. Sillä ratkaistaan, muuttivatko kaksi ensimmäistä kierrosta Suomen poliittista kulttuuria pysyvästi.

Pekka Haaviston menestyksekkäästä vaalikampanjasta voi minusta vetää seitsemän johtopäätöstä.

1) Hyvään kampanjaan ei välttämättä tarvita rahaa
Vuodenvaihteeseen asti suomalaisissa puolueissa lähinnä haaveiltiin mikrolahjoituksista. Vaalitappion jäljiltä Vihreät oli niin persaukinen, ettei varaa rahoittaa Pekan kampanjaa ollut. Mutta kun ehdokas ja kampanja ovat riittävän hyviä, rahaa kyllä tulee. Ja tulihan sitä.

2) Kampanjaa ei tarvitse hallita
Valtaosa Pekan kampanjasta – ja useimmat ikimuistoisimmat osat – tapahtuivat ohjaamatta. Kampanjan vaatimattomilla henkilöstövoimavaroilla ei olisi voinut kytätä, että kaikki tehdään mainostoimiston ohjeistuksen mukaan. Joskus riittää, ettei tärvele kampanjaa.

3) Nämä eivät olleet some-vaalit
Sosiaaliseen mediaan hiljattain törmänneet kommentaattorit kirjoittivat paljon sen roolista Pekan kampanjassa. Some toki madalsi osallistumisen kynnystä. Todellinen ajuri oli kuitenkin innostus, some vain työkalu.

4) Poliittiset suhdanteet voivat muuttua nopeasti
Jytkyn jäljiltä Suomen piti olla euroskeptinen, sisäänpäin käpertyvä ja erilaisuutta karsastava. Vain vähän myöhemmin sama kansa äänesti toiselle kierrokselle maahanmuuttajan kanssa elävän homon, joka kannattaa intohimoisesti eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Nosteet voimistavat heikkoja signaaleja ja tekevät niistä hetkessä trendejä.

5) Ehdokas ratkaisee
Pekan huikea kampanja auttoi kasvattamaan kannatuksen lyhyessä ajassa ennätyksellisiin lukemiin. Mikään kampanja ei silti olisi muuttanut vaalien lopputulosta. Suomalaisten selvä enemmistö halusi presidentiksi Sauli Niinistön. Vain jokin kardinaalimoka olisi voinut tasata kisan.

6) Suomi on muuttunut, mutta ei niin paljon kuin se vielä muuttuu
Pekan suosio mursi patoja, joita ei enää rakenneta uudelleen. Moni suomalainen hoksasi, että presidentin tehtävää ei hoideta puolison sukupuolielimillä. Miesparia presidentinlinnassa oudoksuva joukko on huvennut ja hupenee vuosi vuodelta.

7) Ihmeitä ei tapahdu, vaan niitä tehdään
Kyynisyyteen taipuvaisena suomalaismiehenä seurasin Pekan kampanjaa alkuun vähän epäillen. Ihmeistä puhuvat yleensä amerikkalaiset poliitikot. Sitten Pekan kampanja teki ihmeen. Onko seuraava ihme istuvan presidentin päihittäminen kuuden vuoden päästä?

Oras Tynkkynen