Ti: Jättiläiset heräävät

Aamuistunnossa Rogerio Sottili kertoi valtion homofobian vastaisesta työstä Brasiliassa ja Belinda Pyke syrjintäkiellon laajentamisesta EU:ssa. Vaikuttavin puhuja oli kuitenkin jälleen uusiseelantilainen Georgina Beyer.

Georgina Beyer
Georgina Beyer

Jo Montrealissa kolme vuotta sitten puhunut Beyer on monessa suhteessa poikkeuksellinen henkilö. Maorista ja entisestä seksityöntekijästä tuli ensin syrjäisen kunnan pormestari ja sitten maailman ensimmäinen transkansanedustaja. Omalla tarinallaan hän kannusti HLBT-ihmisiä taistelemaan oikeuksiensa puolesta.

Kahvitauolla tapasin virolaista nuorta HLBT-aktivistia Ago Pressiä, joka on syksyllä ehdolla kunnallisvaaleissa Tartossa. Hänen mukaansa virolainen yhteiskunta suhtautuu edelleen nuivasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, mutta nuorempi sukupolvi on avoimempi.

Päivän ensimmäisessä työpajassani käsiteltiin Delhin korkeimman oikeuden tuoretta päätöstä haastaa Intian rikoslain 377. pykälä, joka kieltää ”luonnonvastaisen” seksin. Vaikka pykälän perusteella ei juuri ole langetettu tuomioita, se ylläpitää homovastaista ilmapiiriä ja mahdollistaa HLBT-ihmisten kiristämisen ja vainoamisen.

Oikeuden päätös on historiallinen ja tärkeä monessa mielessä. Ilmeisin on se, että päätös dekriminalisoisi homosuhteet maailman suurimmassa, miljardin asukkaan demokratiassa. Oikeus myös perusti päätöksensä Intian lainsäädännölle ja arvoille – itse asiassa 377 on kolonialistista tuontitavaraa. Lisäksi Intia toivottavasti näyttää esimerkkiä koko kansainyhteisön maille.

Päätöstä seurasi kuitenkin välitön vastaisku. Konservatiiviset uskonnolliset ryhmät joko puolustivat 377:ää sellaisenaan, pitivät sen kumoamista tarpeettomana tai vähintään varoittivat ottamasta yhtään askelta pitemmälle. Joissakin kansanyhteisön maissa kuten Ugandassa päätökseen reagoitiin jopa ilmoittamalla lainsäädännön tiukentamisesta.

Iltapäivän istunnossa nousivat esille liikkeen sisäiset jakolinjat. Konferenssissa tavaksi on muodostunut kritisoida järjestäjiä siitä, että ryhmä X on jätetty jonkin paneelin ulkopuolelle – jopa paneelissa, jossa istui meksikolainen vammainen transintiaaninainen. Välillä tuntuu siltä, että lapasesta riistäytyvä poliittinen korrektius uhkaa halvaannuttaa liikettä.

Toinen toistuva vaatimus on laventaa näkökulmaa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pitäisi liittoutua muiden marginalisoitujen ryhmien kanssa ja HLBT-oikeudet nähdä poliittisessa kontekstissa. Yhdysvaltalaistunut libanonilaisaktivisti Rasha Moumneh käytti esimerkkinä sitä, miten Israel yrittää valjastaa HLBT-liikkeen hyökkäämään julkisuudessa Irania vastaan – ja liike astuu kiltisti ansaan.

Vaatimukset asialistan laajentamisesta varmasti kuulostavat oikeamielisiltä niin kauan, kuin laajentaminen tapahtuu kunkin puhujan mielestä oikeaan suuntaan. Jos HLBT-liike kuitenkin pyrkii samalla ratkaisemaan palestiinalaisten sorron ja murskaamaan kapitalismin, silloin paitsi rakennetaan siltoja, myös puretaan niitä.

HLBT-ihmisiä yhdistävät ensisijaisesti juuri HLBT-oikeudet. Monista muista asioista mielipiteet vaihtelevat rajusti – ja hyvä niin. Unity when necessary, diversity when possible.

Päivän toisessa työpajassa siirryin Intiasta toiseen jättiläiseen, Kiinaan. Paikalliset aktivistit kertoivat valtion sensuurista ja yrityksistä kieltää HLBT-ihmisiä kuvaavaa mediaa. Paperilehdet eivät saa julkaisulupaa, HLBT-elokuvafestivaali on kielletty ja verkkosivuja suljetaan.

Uudet tekniikat mahdollistavat kuitenkin vilkkaan underground-median, ja erityisesti internetin rooli on tärkeä. Verkossa voi lukea esim. naisten Les+– ja miesten Gayspot-lehteä sekä katsoa Queer Comrades -webcastiä.

← Edellinen: Ma: 40 vuotta Stonewallista, 20 vuotta ensimmäisistä homoliitoista
→ Seuraava: Ke: Konferenssi päättyy hyviin käytänteisiin

Takaisin Kööpenhaminan ja Pariisin matkapäiväkirjaan

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

One Response

Leave a Reply