Vaaliblogi: Miksi kannatan Tarjaa?

Vihreät tukivat presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella luonnollisesti omaa ehdokastaan. Heidi Hautala pärjäsi vaalitenteissä fantastisesti ja keräsi selkeällä ja fiksulla esiintymisellään kehuja yli puoluerajojen.

Toisella kierroksella vihreät ei puolueena ota kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta. Äänestäjien paimentaminen puolueena äänten testamenttaamisesta puhumattakaan on vähän vanhakantaista politiikkaa. Vihreissä luotetaan äänestäjien omaan harkintaan.

Olen kuitenkin itse ilmoittanut julkisesti tukevani Tarja Halosta monen muun vihreän vaikuttajan tavoin. Perustelen nyt, miksi olen päätynyt tälle kannalle. Tarkastelen molempia ehdokkaita kuuden teeman kautta:

1. Ilmastonmuutos. Sauli Niinistö yllätti monet tarkkailijat nostamalla ilmastonmuutoksen oma-aloitteisesti esiin ja toteamalla, että “jos maailma olisi yritys [sic], ilmastonmuutos olisi sen riskienhallinnan tärkein kysymys”. Ratkaisuksi hän tarjoaa lähinnä kuudetta ydinvoimalaa ja fuusioenergiaa, joka on kaupallisessa käytössä aikaisintaan 2030-luvulla. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi päästöjä pitää kuitenkin leikata reippaasti jo seuraavien 15 vuoden sisällä.

Tarja Halonen on presidenttikaudellaan seurannut ilmastokysymyksiä, mutta monien pettymykseksi vaiennut aiheesta lähes tyystin. Hän kuitenkin tukee selvästi Kioton pöytäkirjaa ja tulevia, tiukempia päästörajoituksia. Lisäksi hän suhtautuu kriittisesti ydinvoiman lisärakentamiseen ja on peräänkuuluttanut ydinvoimapäätöksen yhteydessä hyväksytyn risupaketin toteuttamista.

2. Hyvinvointi ja työ. Niinistö julistautui vaalikampanjan alkumetreillä työväen presidentiksi, mutta unohti teeman melkein saman tien. Yrittäjyyden tärkeyttä hän on sen sijaan pitänyt esillä ihan aiheellisesti. Niinistö keventäisi verotusta entisestään, mikä voisi vaarantaa hyvinvointipalveluiden rahoituksen.

Halonen tunnetaan vahvana hyvinvointiyhteiskunnan puolustajana. Hän painottaa työn merkitystä paitsi ihmisten toimeentulolle, myös identiteetille, mutta ei silti suhtaudu monien muiden demarien tavoin jyrkän torjuvasti vihreiden esittämään perustuloon, joka turvaisi toimeentulon kaikille ihmisille ja tekisi työnteosta aina kannattavaa. Vihreiden vaalitentissä Halonen yllätti kuulijat paljastamalla, ettei hän tiedä, mitä tilapäistöä eli erilaista pätkä- tai silpputyötä tekeviä tarkoittava sana prekariaatti tarkoittaa.

3. Nato. Presidenttiehdokkaat muotoilivat väittelyissä Nato-kantansa varsin epäselvästi. Tiedetään kuitenkin, että Niinistö suhtautuu Nato-jäsenyyteen Halosta myönteisemmin. Suomen ei ole mitään syytä liittyä Yhdysvaltain dominoimaan puolustusliittoon. Mielekkäämpää on kehittää EU:n omaa sotilaallista yhteistyötä.

4. Globalisaatio. Halonen on tullut tunnetuksi ihmiskasvoisen globalisaation puolestapuhujana. Hän veti Tansanian presidentin kanssa Kansainvälisen työjärjestön ILOn maailmankomissiota globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta. Hän on nostanut esiin globalisaation epäkohtia ja esittänyt keinoja tehdä ilmiöstä reilumpi ja kestävämpi.

Entä miten Niinistö on ansioitunut globalisaation saralla? Kysymällä, “mikä on sitä epäreilua globalisaatiota”. Täydellinen sokeus globalisaation haitoille paljastaa karulla tavalla Niinistön markkinafundamentalistisen ajattelun.

5. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet. Halonen toimi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia puolustavan Setan puheenjohtajana aikana, jolloin tuskin osattiin edes haaveilla parisuhdelaista. Hän nousi myös ensimmäisenä naisena Suomen ulkoministeriksi ja presidentiksi. Uransa aikana hän on johdonmukaisesti puolustanut tasa-arvoa. Toisaalta Venäjän ihmisoikeusongelmista hän on ollut harmillisen hiljaa.

Niinistö on puhunut jonkin verran tasa-arvosta – liikkuvat naiset saattavat ratkaista nämäkin presidentinvaalit – mutta käytännön näytöt tasa-arvotyössä ovat niukat. Hän kannattaa vanhemmuuden kustannusten tasaamista mies- ja naisalojen kesken sekä hedelmöityshoitojen antamista myös itsellisille naisille ja naispareille. Hän myös purkaisi EU:n uusista jäsenmaista tuleville työntekijöille asetetut epäreilut ja toimimattomat rajoitukset, toisin kuin Halonen.

6. Demokratia ja perustuslaki. Halosen arviointikyky petti, kun hän lähti tukemaan hallitusta perustuslain muuttamisessa, jotta presidentin asemaa EU:n nopean toiminnan joukkoja koskevassa päätöksenteossa saataisiin vahvistettua. Perustuslakia ei tule muuttaa hetken mielijohteesta. Vaikka en vihreiden virallisesta linjasta poiketen erityisesti kannatakaan presidentin valtaoikeuksien supistamista nykyisestä, en toki kannata niiden kasvattamistakaan.

Niinistön puolue kokoomus protestoi eduskunnassa perustuslain muuttamista vastaan, mutta Niinistöä itseään presidentin valtaoikeuksien vahvistaminen ei tunnu erityisemmin häiritsevän.

Saldo. Kouluarvosanoilla neljästä kymmeneen Halosen ja Niinistön kannat ja toiminta voidaan kiteyttää seuraavasti:

Siksi tuen Tarjaa.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin