Sveitsissä, Kaliforniassa ja jopa Uruguayssa kansalaiset pääsevät päättämään tärkeistä asioista suoraan kansanäänestyksissä. Suomessa jo asiallinen käsittely kansalaisten aloitteille tuntuu olevan osalle poliitikoista liikaa.

Jotkut kansanedustajat kantavat huolta siitä, että aloitetehtailu ruuhkauttaa eduskunnan valiokunnat. Pelko näyttää aiheettomalta.

Oikeusministeriön kansalaisaloite.fi-palvelussa on parhaillaan vireillä 44 aloitetta. Niistä ainutkaan ei ole kerännyt vielä edes 20 000:ta allekirjoitusta – saatikka käsittelyyn tarvittavaa 50 000:ta.

Jos eduskuntaa uhkaa aloitetehdas, se ei näytä vielä käynnistyneen. Jokainen nimiä vetoomuksiin kerännyt tietää, että 50 000 allekirjoitusta ei ole ihan helppo savotta.

Toistaiseksi eduskuntaan asti on edennyt vasta yksi aloite. Vertailun vuoksi yksin viime vuonna eduskunnassa pantiin vireille 2 603 erilaista esitystä.

Toiset kansanedustajat pelkäävät kansalaisten tekevän typeriä aloitteita vääristä asioista. Se osoittaa aika vähän luottamusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka meidät ovat eduskuntaan äänestäneet. Jos äänestäjät ovat riittävän fiksuja valitsemaan edustajansa, miksi he eivät olisi riittävän fiksuja valitsemaan aiheita eduskunnan käsittelyyn?

Voi myös kysyä, ovatko 50 000 kansalaisen aloitteet välttämättä sen pölhömpiä kuin monet kansanedustajien tekemät aloitteet. Esimerkkejä ei tarvitse kauan hakea.

Oletetaan kuitenkin, että kansalaiset kaikesta huolimatta tekevät jossain vaiheessa kansanedustajien mielestä typeriä aloitteita. Entäs sitten?

Sitten aloitteet käsitellään asiallisesti. Ehdotuksesta kuullaan aloitteen tekijöitä ja asiantuntijoita; kansanedustajat keskustelevat ehdotuksesta valiokunnissa ja täysistunnoissa; ja lopulta eduskunta ottaa kantaa ehdotukseen tarvittaessa äänestämällä.

On vaikea nähdä, mitä pelottavaa asiallisessa käsittelyssä on. Jos aloite on eduskunnan enemmistön mielestä huono, sitä ei hyväksytä. Niin yksinkertaista se on.

Jossain vaiheessa riittävästi allekirjoituksia voi kerätä esimerkiksi aloite EU:sta eroamisesta tai susien lahtaamisesta. Kumpaakaan en voi itse tukea. Kummallekin haluan silti eduskunnassa asiallisen käsittelyn.

Kansalaisaloite täydentää edustuksellista demokratiaa, ei korvaa sitä. Kansalaiset eivät edelleenkään pääse päättämään kansanedustajien ohi. Aloitteet eivät syrjäytä normaalia lainvalmistelua.

Kansalaisilla on kuitenkin oikeus saada tärkeäksi kokemiaan asioita käsittelyyn. Kansalaisilla on oikeus saada tietää, miten heidän edustajansa ehdotuksiin suhtautuvat.

Demokratiaa ei kannata pelätä.