Vihreä blogi: Lolland – kestävän energian elävä laboratorio

Lolland on 50 000 asukkaan kunta samannimisellä tanskalaisella saarella Saksan kupeessa. Heinäkuisena aamuna pikkusaaren pääkaupunki Maribo vaikuttaa uniselta lomaidylliltä.

Mutta Lolland ei ole mikä tahansa saari. Kestävien energiaratkaisujen elävä laboratorio tuottaa vihreää sähköä reilusti yli oman tarpeensa. Tuulivoimaloita on pienellä saarella tuplasti niin paljon kuin koko Suomessa.

Kaikesta kulutetusta energiasta jo 3/4 tuotetaan paikallisesti uusiutuvilla. Energiahankkeita organisoivan Baltic Sea Solutionsin eli BASSin mukaan saarella käytetään asukasta kohti eniten uusiutuvaa energiaa maailmassa.

Ja työ jatkuu. Vuonna 2015 lämmöstä 90 prosenttia pyritään tuottamaan uusiutuvilla. Vuoteen 2020 mennessä saarella on tarkoitus vähentää energiankulutusta neljänneksellä. Ilmastopäästöjä on tavoitteena leikata kolme prosenttia – joka vuosi.

BASSin kyyditessä minua ympäri saarta sää vaihtuu yhtä tiuhaan kuin innovatiiviset energiahankkeet. Pienessä Vestenskovissa valmistetaan tuulisina hetkinä vihreällä sähköllä vetyä, joka muutetaan kotitalouksissa polttokennoilla takaisin sähköksi ja lämmöksi.

Nakskovissa kierrätyspuiston naapurissa on Vestaksen tehdas, joka puskee maailmalle jättimäisiä tuulivoimaloiden lapoja – talouskriisin takia tosin aiempaa hitaammin. Onsevigissä suojaudutaan valleilla nousevaa merta vastaan ja samalla tuotetaan energiaa tuulesta, aalloista ja merilevistä.

Lollandin nousu sai alkunsa rakennemuutoksesta. Työttömyys räjähti käsiin 80-luvulla, kun Nakskovin satama ja sokerijuurikkaiden jalostus eivät enää työllistäneet vanhaan malliin. Kriisi pakotti uudistumaan.

Maailman pelastaminen ei ole ollut lollandilaisilla päällimmäisenä mielessä, vaan rahan tekeminen. Kestävässä energiassa on valtava taloudellinen potentiaali, josta saarella halutaan oma osa.

Hyötyjen kerääminen edellyttää kuitenkin poliittista sitoutumista, investointeja ja tietoisia riskejä. BASSin johtotähtenä on kumppanuus kunnan, yritysten ja yliopistojen välillä.

Suomessakin on lukuisia innostavia esimerkkejä kestävistä ratkaisuista, osa maailmanluokkaa. Missään päin maata kestävää energiataloutta ei ole silti viety niin pitkälle kuin Lollandissa.

Miksi minun piti matkustaa Ahvenanmaan tai Etelä-Savon sijaan Lollandiin asti?

Yksi syy on se, että Suomesta on puuttunut kunnianhimo. Meille on riittänyt täyttää EU:n ja kansainvälisten sopimusten minimivelvoitteet. Viime vuosiin asti meillä ei ole ollut paikallista tai kansallista johtoa, joka olisi asettanut edelläkävijyyden ilmastonsuojelussa kärkitavoitteeksi.

Mutta palataan vielä Lollandiin. Tanskan hallitus kaavaili 1970-luvulla saarelle ydinvoimalaa. Ydinreaktorin sijaan sinne rakennettiin maailman ensimmäinen kaupallinen merituulipuisto, ja nyt alueella testataan biopolttoaineiden valmistamista merilevistä ja sähkön tuottamista aalloista.

Olisiko kestävään energiaan satsattu Suomessakin enemmän, jos energiapolitiikka ei olisi perustunut halpaan sähköön ja ydinvoiman lisärakentamiseen?


Julkaistu 24.7.2009 Vihreässä blogissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *