Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus PTT julkaisi viime viikolla arvion ilmastotavoitteiden kustannuksista. Metsäteollisuuden rahoittaman selvityksen mukaan päästöjen vähentäminen voisi maksaa teollisuudelle jopa yli kaksi miljardia euroa, kotitalouksille suunnilleen saman verran.

Ilmastopolitiikan kustannusten arvioiminen on tärkeää, jotta osaamme valita taloudellisimmat tavat taltuttaa ilmastokriisi. Touhu on myös vaikeaa, koska mukana on niin monta muuttujaa.

PTT itsekin myöntää, että arvioiden epävarmuudet ovat suuria. Kustannukset voivat hyvin toteutua yli puolet pienempinä. Mutta miten lukuihin oikein on päädytty?

Selvityksessä oletetaan, että Suomi säilyy liki 20 vuotta samanlaisena. Teollisuus siis lakkaa uudistumasta ja elinkeinoelämän rakenne muuttumasta. Tehtaat kuluttavat yhtä paljon ja samaa energiaa kuin nykyään; energiasta vain maksetaan enemmän.

Teollisuus itse kertoo kuitenkin aivan toista. Jokaisen teollisuusyrityksen tavoitteena on käyttää tulevaisuudessa energiaa entistäkin tehokkaammin. Kaikki firmat pyrkivät vähentämään päästöjä, useat myös korvaamaan fossiilisia tuontipolttoaineita kotimaisella, uusiutuvalla energialla.

Todellisuudessa Suomi ei siis jämähdä paikalleen, vaan tehostamme toimintaa ja otamme käyttöön puhdasta teknologiaa. Jos vuoden 2030 auto kuluttaa polttoainetta kolmanneksen vähemmän ja polttoaineen hinta nousee kolmanneksen, polttoainekulut itse asiassa laskevat.

Selvityksessä ei oteta huomioon päästöjen vähentämisen hyötyjä. Kotimaisen, uusiutuvan energian lisääminen luo uusia työpaikkoja ja verotuloja. Tuotot jäävät kiertämään aluetalouteen ja kansantalouden vaihtotase paranee. Ilmastonsuojelu tuottaa myös ympäristö- ja terveyshyötyjä, joilla niilläkin on yhteiskunnalle taloudellinen arvo.

Luvuissa ei ole myöskään mukana latin latia tuloja puhtaan teknologian viennistä. Kuitenkin jo toissavuonna cleantech-teollisuus ohitti Suomessa liikevaihdollaan perinteisen metsäteollisuuden – ja kasvu vain jatkuu. Mitä vahvempaa ilmastopolitiikkaa Euroopassa tehdään, sitä isommat markkinat suomalaiselle cleantech-teollisuudelle avautuvat.

Oma lukunsa on se, että Suomi tai Eurooppa ei suinkaan ole päästövähennysten suhteen yksin. Myös Kiina ja Yhdysvallat ovat rajoittamassa päästöjään. Ilmastopolitiikka toki maksaa suomalaiselle teollisuudelle, mutta niin se maksaa teollisuudelle myös kilpailijamaissa.

Todenmukaisempi arvio ilmastopolitiikan kustannuksista saadaan siis, jos PTT:n luvuista vähennetään ensin kohtuullinen summa, koska teollisuus jatkaa uudistumista myös tulevaisuudessa. Sitten plussapuolelle lisätään tulot, joita kasvava puhtaan teknologian myynti teollisuudelle tuo.

Yhteiskunnan kannalta luvuissa pitää vielä ottaa huomioon muut ilmastonsuojelun hyödyt, kuten uusiutuvan energian lisäämisen työpaikat ja verotulot. Ilmastotavoitteiden saldo jää siis olennaisesti myönteisemmäksi kuin mitä selvitys antaa ymmärtää.

Ennen kaikkea kannattaa kuitenkin muistaa valtiovarainministeriön entisen valtiosihteerin Raimo Sailaksen sanat: ”ei kannata ruveta itkemään, jos pari prosenttia uppoaa maailmanlopun estämiseen”.