Viikko 20 (12.-18.5.): Ministeriviikko

Maanantaina Tampereen kaupunki oli kutsunut pirkanmaalaiset kansanedustajat kylään. Juttelimme mm. liikennehankkeista ja pormestarin kansanvaaliin tähtäävästä esityksestä.

Jätin itse kansanvaalista aikoinaan sekä lakialoitteen että valtuustoaloitteen. On hienoa, että kaupunki tekee nyt samansuuntaisen esityksen valtiolle.

Iltapäivällä tapahtui jotain poikkeuksellista: päästin toimittajan ja kuvaajan tekemään juttua kotiini. Helsingin Sanomien asuntosivujen jutussa kerron tavoistani säästää energiaa.

Sähkön säästämiseksi olen jo tehnyt paljon, mutta lämmön kulutus on ongelma. Yli sata vuotta vanha talo vuotaa lämpöä vuolaasti. Lämmönsäästöinvestoinnit taas eivät yksittäiselle asukkaalle kannata, sillä lämpölasku jaetaan taloyhtiössä neliömäärän, ei todellisen kulutuksen mukaan.

Olen silti tilaamassa kotiini energiakatselmuksen. Toivon, että siinä löytyy kohtuuhintaisia tapoja säästää lämmitysenergiaa.

Kauniissa mutta koleassa säässä poljin 12 kilometriä saunailtaan. Siellä oli koolla vaikuttava kokoelma vihreiden kunnallisvaaliehdokkaita. Mukaan mahtuu vielä. Jos olet kiinnostunut ehdokkuudesta, ilmianna itsesi täällä.

Tiistaina tapasin ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen tulevaisuustiimiäni. Iltapäivällä puhuin Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa ilmasto- ja energiaturvallisuudesta. Oli hieman haastavaa alustaa aiheesta turvallisuusasiantuntijoille, mutta toivottavasti sain esitettyä muutaman tolkullisen idean. Istuntoon ehdin paneelin takia myöhässä.

Keskiviikkona alustin hallitusryhmän tapaamisen jälkeen liikenne- ja viestintäministeriön ilmastopolitiikan toimikunnan eli Ilpon sisäisessä seminaarissa. Arvioin päästöjen vähentämisen haasteita liikennesektorilla VTT:n syksyisten lukujen perusteella.

Kuinka ollakaan, heti jälkeeni puhui VTT:n tutkija, joka esitti uunituoreita, aiemmista täysin poikkeavia lukuja. Olisi tietysti ollut kiva saada samat luvut oman alustuksen pohjaksi. Kivaa olisi sekin, jos VTT:n laskelmat eivät heittelehtisi villisti.

Alkuiltapäivästä kävin Ilmatieteen laitoksella luennoimassa Sanoman toimittajaopiskelijoille. Kysymystulvan takia aika loppui ankarasti kesken. Olen miettinyt, että joskus olisi hienoa voida suunnitella kokonainen luentosarja. Ennen istuntoa tapasin Maan ystävien Meri Pukarista järjestön ilmastolakikampanjasta.

Istunnossa keskusteltiin valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Puheenvuorossani varoitin, että lyhytnäköisellä suunnittelulla voimme lukita tulevaisuuden ylisuuriin päästöihin. Toisaalta fiksulla alue- ja yhdyskuntasuunnittelulla voidaan minimoida liikennetarve, mahdollistaa tehokas joukkoliikenne ja houkutella ihmisiä liikkumaan lihasvoimin.

Keskustelu nyrjähti pian väittelyyn Vihdin (Bad)Ideaparkista. Pääsin lehtiin siteeraamalla pääministerin blogia. Vasemmisto väitti blogin tukevan vahvasti Vihdin hanketta, vaikka tekstissä itse asiassa on pohdiskelua sekä hankkeen eduista että haitoista.

Tästäkös keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas pillastui. Hän opasti minua jättämään pääministerin ajatusten tulkinnan keskustalle ja julisti keskustalaisten kannattavan Vihdin hanketta.

Myöhemmin paljastui, että myös Rantakangas oli saanut vaalirahoitusta pahamaineiselta liikemiesten liittymältä, jossa yhtenä rahoittajana oli Ideaparkien isä Toivo Sukari. Olisikohan Rantakangas puhunut hieman soukemmalla suulla, jos olisi tiennyt rahoituskytköksen tulevan ilmi?

Vihreiden kanta on selvä: kaupan keskittäminen autoilulle perustuvaan Ideaparkiin ei ole kestävää. Vihdin hanke on myös selvästi lainvastainen, niin kuin asuntoministeri Jan Vapaavuori on yrittänyt muistuttaa.

Tästä olisin jatkanut, jos puhemies Koskinen olisi antanut minulle suunvuoron. En kuitenkaan saanut vastauspuheenvuoroa, vaikka puheisiini viitattiin toistuvasti. Välillä kävin palaveeraamassa puolustusministeri Jyri Häkämiehen kanssa.

Torstaina istuin ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen Ison-Britannian suurlähetystön paneelissa keskustelemassa ilmastoturvallisuudesta (selvästi viikon kuuminta hottia). Heitin keskustelussa ajatuksen, pitäisikö rikkaiden maiden rahoittaa jonkin kehitysmaan siirtymistä kertaheitolla vähäpäästöiseen talouteen. Tällainen elävä laboratorio voisi toimia rohkaisevana esimerkkinä muillekin.

Lounaalla juttelin Metsäliiton ympäristöjohtajan kanssa. Istunnon ja ryhmäkokouksen jälkeen keskustelin liikenneministeri Anu Vehviläisen kanssa liikennesektorista ilmasto- ja energiastrategiassa. Kun varsinaiset asiat oli puitu, rupattelimme graduistamme.

Välillä kävin ruokailemassa muiden vaalipiirin edustajien seurana pirkanmaalaisten toimittajien kanssa. Pienessä kabinetissa Pertti Virtasen taukoamaton möykkä vaikeutti keskustelua. Päivän päätteeksi palaveerasin vielä ilmasto- ja energiastrategiasta vihreiden Tarjojen Cronberg ja Parviainen kanssa.

Perjantaiaamuna ministeriputkessa oli vuorossa Vapaavuori. Juttutuokio oli erittäin innostava. Olen kehunut Vapaavuorta jo niin monta kertaa, että tuskin enää kehtaan, mutta pakko kuitenkin vähän: hän on asiantunteva, suorapuheinen ja näkemyksellinen.

Ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen annoin haastattelun vanhalle työpaikalleni eli Ylen radiouutisille homofobiasta ja viharikoksista. Intialaisella lounaalla tapasin puolestaan kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin. Ruoka oli hyvää ja keskustelu rentoa.

Istunnon jälkeen riensin valtioneuvoston linnaan työpajaan ilmastopolitiikan valtavirtaistamisesta. Siellä ministeriöiden edustajat kommentoivat Suomen ympäristökeskukselta tilaamaamme selvitystä. Saimme hyviä vinkkejä jatkovalmisteluun.

Viikonloppuna vietettiin vuoden politiikkafestivaalia: puoluekokous kokoontui Mikkelissä. Valitettavasti sen takia jouduin jättämään väliin Sosiaalifoorumin Tampereella.

Ehtiäkseni kokouksen alkuun jouduin heräämään lauantaina kuuden pintaan. Junassa törmäsin liutaan muita vihreitä. Junan myöhästymisen takia meiltä jäi Cronbergin avauspuheenvuoro kuulematta.

Sinnemäen Anni piti ensiluokkaisen puheen sosiaaliturvasta. Satu Hassin puheenvuoro oli parhaita kiteytyksiä ilmasto- ja energiapolitiikasta aikoihin. Cronbergin puheesta sai hyvän katsauksen vihreän politiikan avainkysymyksiin.

Poliittinen keskustelu oli muutenkin napakkaa, tasokasta ja innostavaa. Monessa puheenvuorossa arvioitiin kriittisesti yliopistouudistusta ja torjuttiin Pallaksen hotellihanke.

Itse puhuin taas Ideaparkista. Totesin, että kauppakeskus olisi ilmastokatastrofi yhden katon alla.

Lounastauolla vinolaiset kukittivat homofobian vastaisen päivän kunniaksi Mannerheimin patsaan. Viesti oli, ettei ihmisiä tulisi arvioida seksuaalisen suuntautumisen perusteella – ei hyvässä eikä pahassa. Tempauksen tiedotteen voi lukea täältä.

Patsaalta siirryimme intialaiseen ravintolaan lounaalle. Lounaan jälkeen seurasin keskustelun ikääntymispoliittisesta ohjelmasta. Sitten livahdin hotellille viemään tavarat ja ottamaan torkut.

Illalla saunottiin toimittajien kanssa. Vaalirahoitusjupakka oli pinnalla.

Vihreät on vuosikausia ajanut vaalirahoituksen avoimuuden lisäämistä. Koko nykyinen vaalirahoituslaki lähti liikkelle pitkälle Vihreiden aloitteesta. Vaadimme jo ehdokassopimuksessa lain edellyttämää pienempienkin tukien julkistamista.

Viime viikkojen kohu on osoittanut selvästi, ettei nykyinen laki alkuunkaan riitä. Miten sitä pitäisi sitten muuttaa? Ainakin viidellä tavalla:
1) lain rikkomisesta pitäisi säätää tiukat rangaistukset
2) ilmoitettavien summien alarajaa tulisi laskea selvästi nykyisestä 1 700 eurosta
3) yksittäisille lahjoituksille tulisi säätää yläraja (esim. 5 000 euroa)
4) kampanjoiden kokonaiskoolle pitäisi asettaa tarvittaessa vaalipiirikohtainen katto
5) myös puolueiden saama vaalirahoitus tulisi julkistaa perusteellisesti

Kiusallisen kohun kohteeksi joutuneet vanhat puolueet vakuuttelevat nyt valmiuttaan uudistuksiin. Pian nähdään, onko puheilla katetta.

Entä mistä oma vaalirahoitukseni sitten oli peräisin? Se on käynyt arvuuttelematta ilmi alkuperäisestä vaalirahoitusilmoituksesta.

Käytin omia säästöjäni 18 847,65 euroa. Summan kartutin pistämällä joka kuun edustajapalkkiostani sivuun noin 500 euroa.

Lahjoituksia en saanut yritysjohtajien peitejärjestöiltä vaan muutamalta yksityishenkilöltä yhteensä 360 euroa. Suurin lahjoittaja oli oma äiti.

Tukiryhmän kanssa järjestetty kirpputori tuotti 152 euroa ja omien kirjojeni myynti 290 euroa. Nämä rahat on laskettu ilmoituksessa omarahoitusosuuteen.

Vaalirahoitusilmoitukseni voi käydä tarkistamassa täällä. Tarkempia tietoja sekä tulo- ja menoerittelyn voi lukea täältä.

Saunan jälkeen piipahdin Meriläisen Rosan ja Kyösti Hagertin lätissä etkoilla sekä kävin illallisella. Baarista karkotti jokin seinälle heijastettu urheilujuttu. Sitten aloinkin hyytyä ja menin nukkumaan.

Sunnuntaina hyväksyttiin kannanotto perustuslain uudistamisesta. Sen jälkeen strategiatyöryhmissä pohdittiin puolueen kehittämistä. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia: jäsenmäärän moninkertaistaminen ja kannatuksen tuplaaminen.

Puoluekokouksesta jäi innostava tunnelma. Emme pelkää hallitusvastuuta, mutta uskallamme kritisoida huonoja päätöksiä. Puheenvuoroissa oli myös uudenlaista itsevarmuutta. Meidän ei tarvitse pyydellä keneltäkään anteeksi olemassaoloamme.

Kokouksessa oli myös historiallista se, että sitä saattoi seurata reaaliaikaisesti verkossa. Tarjolla oli suoran videokuvan lisäksi mm. chatti, valokuvia, lyhytviestejä ja koko ajan päivittyvä blogi.

Paluujunassa hämmästelin ravintolavaunun pöydässä iltapäivälehtien mädännäisyyttä Sumuvuoren Nannan kanssa. Keskustelun kirvoitti jommankumman tutkivan journalismin tekeleen juttu, jossa pohdiskeltiin, vaikuttaako Tanja Karpelan hiustyyli hänen poliittisiin näkemyksiinsä. Niin, miettikääpä

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply