Viikko 21/05 (23.-29.5.)

Aloitin viikon Jyväskylässä johtamalla puhetta Jyväskylän Maan ystävien ja Tulevaisuuden Voiman keskustelutilaisuudessa kaupunkiin kaavaillusta suuresta turvevoimalasta. Tilaisuus oli yleisömenestys, ja keskustelu kaupunkiseudun energiatalouden järjestämisestä ja turpeen eduista ja haitoista oli kiinnostavaa.

Tiistaina olikin taas vuorossa normaali eduskuntapäivä Helsingissä. Sen päätteeksi menin muun ympäristövaliokunnan mukana ympäristöministeri Jan-Erik Enestamin isännöimälle päivälliselle Smolnaan. Kyselin, mitä aiotaan tehdä yhdyskuntarakenteen kestävöittämiseksi. Päivällisen jälkeen törmäsin puistossa ympäristöministeriössä työskentelevään setääni ja hänen vaimoonsa.

Keskiviikkona olin puhumassa Lahdessa paikallisesta ilmastopolitiikasta. Tähdensin toisaalta ilmastonmuutoksen vakavuutta, toisaalta kuntien lukuisia mahdollisuuksia edistää ilmastonsuojelua. Erityisesti yhdyskuntasuunnittelulla ja liikennepolitiikalla kunnat voivat vähentää päästöjä olennaisesti. Lahdesta riensin lyhyeksi aikaa eduskuntaan, ja sieltä singahdin taas Tampereelle puhumaan Ympäristötietokeskus Moreeniaan – ja kuinka ollakaan ilmastonmuutoksesta.

Torstaina isännöin normaalien kokousten välissä vierasryhmää. Illalla piipahdin ystäväni ja uuden kämppäkaverini Salla Tuomivaaran läksiäisissä. Sain häneltä lahjaksi fantastisen, keltaisen Barbapapa-lautasen.

Perjantaina rutiinien lisäksi kävin vastaanottamassa Ylä-Lapin metsäkiistasta kertovan DVD:n. Iltapäiväksi ennätin taas Tampereelle päättämään lasten ja nuorten sarjakuvakilpailun voittajista.

Lauantaina olin haastateltavana Helsingissä Maailma kylässä -festivaalien lavalla yhdessä MC Koppakuoriaisen tekijöiden kanssa, tietysti taas kerran ilmastonmuutoksesta. Maailma kylässä on festivaalien ehdotonta aatelia. Kiertelin pitkään järjestöjen esittelypöytiä, söin hyvää kasvisruokaa ja poseerasin paremman maailman puolesta.
copyright KEPA
Poseerauksessa lähetin viestin eduskunnassa vieressäni istuvalle Timo Soinille, sillä hän jaksaa populistisesti hyökätä kehitysyhteistyötä vastaan. Kehitysyhteistyön vastustaminen tarkoittaa silmien sulkemista köyhissä kehitysmaissa asuvien lähimmäistemme akuutilta hädältä.

Sunnuntaina olin puhumassa vuorostaan Hämeenlinnassa – ja arvasit oikein, mikä oli aihe. Olen miettinyt, että minun pitäisi aktiivisemmin tarjoutua puhumaan muistakin aiheista. Toisaalta ilmastonmuutoksen torjumisessa riittää vielä tehtävää, joten ehkä juuri siitä puhumiselle on tarvetta.

Keskustelutilaisuudelle oli Katajiston kartanossa Aulangolla upeat puitteet. Kehuin demarien Satu Taiveahoa, sillä hän paiskii tosissaan töitä ympäristönsuojelun puolesta.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply