Viikko 39: Jättäisitkö vaalirahauudistuksen taulukauppiaille?

Maanantaiaamuna piipahdin Pirkanmaan kansanedustajien palaverissa, jossa mietittiin tavoitteita valtion ensi vuoden budjettiin. Valtaosa päivästä meni kuitenkin valmistellessa tulevaisuusselontekoa ministerityöryhmän käsittelyyn.

Illalla kävin kaverien kanssa katsomassa elokuvan District 9. Etelä-Afrikkaan sijoittuva poikkeuksellisen yhteiskunnallinen scifi-leffa on ahdistava, koska se antaa meistä ihmisistä niin kyynisen – ja samalla valitettavasti ehkä realistisen – kuvan.

Tiistaina juttelin ympäristövaliokunnan päälle Vihreiden tiedottajan Suvi Reijosen kanssa puolueen strategian viestintäosion toimeenpanosta. Heti perään tapasin Geologian tutkimuskeskuksen Saku Vuorta ilmastonsuojelusta ja luonnonvaroista.

Ennen istuntoa annoin pitkähkön haastattelun tv-dokumenttiin ilmastopolitiikasta. Avustajani Ansku kävi osoittamassa mieltään eduskunnan portailla imetyksen vertaistuen rahoituksen puolesta.

Istunnon jälkeen piipahdin eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän kokouksessa. Vetämässäni Vihreiden liikennepoliittisessa työryhmässä keskusteltiin pyöräilyn edistämisestä, ruuhkamaksuista ja valtion budjetista liikenteen kannalta.

Illalla pääsin The Age of Stupid -elokuvan ensi-iltaan. Leffan maailmanensi-ilta kerrottiin keränneen noin miljoona katsojaa yli 60 maassa. Lisää elokuvasta voi lukea Vihreiden sivuille kirjoittamassani blogissa.

Leffan seuraamista vaikeutti hieman tekstitysten puuttuminen. Erityisesti arabiankielisissä osioissa oma kielitaito pääsi loppumaan kesken.

Vaikka The Age of Stupid ei elokuvana ole esimerkiksi Al Goren Epämiellyttävän totuuden veroinen, on se silti tärkeä puheenvuoro terveen järjen puolesta ilmastokaaosta vastaan. Suosittelen.

Keskiviikkona tapasin hallitusryhmän ja ympäristövaliokunnan kokousten ja ranskan tunnin välissä Fortumin Esa Hyväristä. Esa esitteli Fortumin hanketta testata hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia kivihiiltä polttavassa Meri-Porin voimalassa. Suomessa on alan osaamista, jolle voi tulevaisuudessa olla kova kysyntä, mutta kallis koehanke edellyttäisi myös valtion rahoitusta.

Istunnosta siirryin suuren valiokunnan seminaariin Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Päivystin puhujakorokkeella ministeri Lehtomäen vieressä ja alustin lyhyesti tulevaisuusselonteon ja kansainvälisen ilmastopolitiikan suhteesta.

Torstaina sain ylellisesti nukkua kahdeksaan, sillä esitin kymmeneltä valtioneuvoston tervehdyksen Tampereella pidetyille isännöintipäiville. Painotin isännöitsijöiden roolia kiinteistöjen energiankäytön tehostamisessa ja yllytin heitä mukaan ilmastotalkoisiin.

Ehdin Helsinkiin eduskuntaryhmän kokoukseen ja suulliselle kyselytunnille, joka oli omistettu vaalirahasotkulle. Mitään uutta ja mullistavaa ei keskustelussa paljastunut. Pääministeri Vanhasta sijaistanut ministeri Katainen yritti kaataa vastuuta vaalirahakohelluksesta tasan kaikkien niskaan.

Kaikki puolueet eivät kuitenkaan ole peitelleet rahoituksen lähteitä, kierrättäneet rahaa bulvaanien kautta, jakaneet veronmaksajien rahoja omiin kampanjoihinsa tai kupanneet yleishyödylliseen työhön tarkoitettuja varoja säätiöiltä. Raja kulkee vanhojen ja uusien puolueiden välillä.

Vanhat puolueet – etunenässä keskusta, kokoomus ja SDP mutta myös Vasemmistoliitto ja RKP – ovat kompuroineet skandaalista toiseen. Sen sijaan uudet puolueet eli Vihreät, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset eivät, muutamin harvoin poikkeuksin, ole tahriintuneet. Siksi kieltäydymme kohteliaasti tuntemasta syyllisyyttä vanhojen puolueiden töpeksimisestä.

Katainen on kuitenkin oikeassa siinä, ettei vaalirahakohu noudata hallitus-oppositiorajoja. Siksi vaatimukset hallituksen erottamisesta tuntuvat ylimitoitetuilta. Uusi hallitus koottaisiin samoilla vaalirahoitussäännöillä valitusta eduskunnasta, josta nykyinenkin hallitus.

Ennenaikaisten eduskuntavaalien järjestämistä taas kommentoin aiemmin Tampereen Radion uutisiin. Eduskunnan hajottaminen nyt ei olisi kovin fiksua, sillä ennen lainsäädännön uusimista vaalit käytäisiin lähes samoilla pelisäännöillä kuin sotkuun johtaneet vaalit 2,5 vuotta sitten. Vihreitä kantoja vaalirahoituksesta voi lukea blogista.

Maailman ylikulutuspäivälle osunutta syntymäpäivääni perjantaina juhlistin ensin tilaisuudessa, jossa kaupan sijoittumisen ohjausta pohtinut työryhmä luovutti mietintönsä ministeri Vapaavuorelle. Osa toimittajista kyseli tilaisuudessa, halutaanko kauppojen rakentaminen syrjäseuduilla nyt kieltää.

Tästä ei todellakaan ole kyse. Päinvastoin työryhmän esitykset vahvistavat kunnallisten ja maakunnallisten päättäjien mahdollisuuksia saada tietoja kauppahankkeista.

Kaupan sijoittumisen ohjauksen pitäisi perustua palveluverkkosuunnitelmiin, ja kaikkein jättimäisimmiltä kauppahankkeilta edellytettäisiin ympäristövaikutusten arviointia. Vaikutusten arvioinnin helpottamiseksi maakuntakaavassa pitäisi määritellä kaupan koon yläraja. Samalla tukittaisiin tilaa vievän kaupan porsaanreikä, jonka kautta keskusliikkeet ovat vieneet ihan tavallisen pikkutavaran kauppaa kauas ihmisistä keskelle peltoja.

Vihreiden ydinvoimatyöryhmän ja istunnon jälkeen palaveerasin valtioneuvoston linnassa tiimini kanssa tulevaisuusselonteon etenemisestä. Tapasin samasta aiheesta myös pääministerin erityisavustajaa Jukka Ihanusta yläkerrassa.

Iltapäivällä puhuin naapurini Howy Jacobsin vetämässä Finnish-British Societyn seminaarissa Ison-Britannian suurlähetystössä. Yhteiskuntien uudistamista ilmastokriisin välttämiseksi käsitellyttä alustusta seurasi lyhyt paneelikeskustelu.

Synttärien vietto jatkui illalla Vihreiden puoluehallituksessa. Kruunasin juhlapäivän kyhäämällä esitystä seuraavaksi aamuksi noin puoleenyöhön asti.

Kokoomusnuorten syysseminaarin esityksessä käsittelin vihreää markkinataloutta. Osa etenkin radikaalista vasemmistosta katsoo, että markkinatalous itsessään on ympäristön kannalta ongelma. Itse katson päinvastoin, että tarvitsemme markkinataloutta enemmän, emme vähemmän.

Jo kansantaloustieteen peruskursseilla opitaan ulkoisvaikutuksista, joista ympäristön tuhoamisen aiheuttamat ulkoiskustannukset ovat osa. Ulkoisvaikutukset ovat merkittävä markkinahäiriöiden syy. Se, että ympäristön tärvelemiseen puututaan, ei siis ole lähtökohtaisesti markkinatalouden vastaista, vaan markkinatalouden toimivuus päinvastoin edellyttää sitä.

Ratkaisu on sisällyttää ympäristön tuhoamisen ulkoiskustannukset kaikkiin hintoihin. Kun näin tehdään, hintasignaali ohjaa kuluttajia ja yrityksiä tekemään kestäviä valintoja. Kustannukset voidaan sisällyttää päästökaupan, verojen ja käyttömaksujen kaltaisilla keinoilla. Normejakin silti tarvitaan. Taloudellisessa ohjauksessa on myös otettava huomioon vähävaraisten asema.

Valtaosa viikonlopusta vierähti Vihreiden valtuuskunnassa Järvenpäässä. Puolueen puheenjohtaja Anni käsitteli ajankohtaista vaalirahakohua, verotusta ja luonnonsuojelua. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville paneutui tulevaisuuden kasvun edellytyksiin.

Omassa puheenvuorossani puutuin vielä vaalirahasotkuun. Totesin, että nyt jos koskaan hallituksessa tarvitaan Vihreitä katsomaan taulukauppiaiden ja pomojen saunottajien perään. Nyt jos koskaan tarvitaan vihreää oikeusministeriä ajamaan läpi tiukka vaalirahoitusuudistus.

Illalla ystäväni Jani vei minut juhlistamaan syntymäpäivää illalliselle Kruununhakaan. Luomon ruoka oli kalliimpaa mutta ei niin herkullista kuin vaikkapa Kuurnassa ja Juuressa. Lisäksi palvelu oli melko hidasta. Illalliselta jatkoimme uuden klubin avajaisiin.

Valtuuskunnan kokous jatkui sunnuntaina. Lähetekeskustelussa pk-yrittäjyysohjelmasta muistutin, että yhteiskunnallisia hyviä pitää punnita rinnakkain.

Esimerkiksi laajentamalla velvoite laatia tasa-arvosuunnitelma pieniin yrityksiin voitaisiin kyllä edistää tasa-arvoa työpaikoilla jonkin verran, mutta myös hallinnolliset kustannukset kymmenien tuhansien suunnitelmien laatimisesta voisivat nousta korkeiksi. Todennäköisesti tehokkaammilla konsteilla sama hyvä – tasa-arvon paraneminen – voitaisiin saavuttaa pienemmin kustannuksin.

Valtuuskunta keskusteli myös alkaneen europarlamenttikauden näkymistä ja arvioi vielä eurovaalikampanjan onnistumista. Satu Hassin kanssa kävin keskustelua siitä, onko lasi Kööpenhaminan ilmastokokoukseen valmistauduttaessa puoliksi tyhjä vai täynnä. Molemmille kannoille on perusteita.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

One Response

Leave a Reply