Viikko 43/05 (24.-30.10.)

Aloitin viikon pitämällä Tampereen Lyseon lukiossa kansainvälisyysviikon alustuksen kahdelle juhlasalilliselle. Puhuin maailman ongelmista, niiden ratkaisemisen esteistä ja siitä, miten meistä jokainen voi vaikuttaa osallistumalla kansalaistoimintaan. Keikka alkoi vähän väärällä jalalla, sillä ykköspyörästäni oli kumi tyhjentynyt. Sotkin siis paikalle pienempihevosvoimaisella pikkupyörällä myöhässä ja punaisena.

Iltapäivällä osallistuin vähän erilaiseen tilaisuuteen, nimittäin perusteollisuuden ilmastoseminaarin paneeliin. Pääsin keskustelemaan ilmasto- ja energiapolitiikasta taas vanhojen tuttujen eli kokoomuksen Eija-Riitta Korholan ja SAK:n Matti Viialaisen kanssa.

Omassa ylipitkässä ja muilta puhujilta aikaa syöneessä puheenvuorossaan Korhola ryöpytti vihreitä köykäisin perustein mm. päästökaupasta. Kun lopulta sain vuoron vastata hänen kritiikkiinsä, hän oli jo ehtinyt poistua lennolle. Että sellainen keskustelu.

Paneelissa minua tentattiin mm. Euroopan vihreiden edellisenä päivänä jättämästä kannanotosta, jossa vaadittiin Eurooppaa luopumaan ydinvoimasta vuoteen 2020 mennessä. Esimerkiksi sähköstään 76 % (vuonna 2000) ydinvoimalla tuottavassa Ranskassa näin nopea aikataulu olisi lievästi sanottuna äärimmäisen haastava. Eurooppalaiseen poliittiseen keskusteluun tuntuu sopivan yliampuvien tavoitteiden esittäminen.

Tiistaiaamuna seurasin öljyntorjuntanäytöstä Seili-aluksella ympäristövaliokunnan kanssa. Laitteen toimintaperiaate on yllättävän yksinkertainen. Valitettavasti jos Itämerellä sattuu iso öljyonnettomuus, Seilin kokoinen alus ei pysty ihmeisiin. Siksi valtion tulee hankkia lisää öljyntorjuntakapasiteettia.

Itämeren laineilta siirryin valiokunnan kokoukseen ja täysistuntoon. Päivän päätteeksi tapasin bioenergia- ja turveteollisuutta edustavan BioForumin edustajia. Vaikka vihreiden ja turveteollisuuden kannat poikkeavat monessa asiassa, olemme samaa mieltä siitä, että kotimaisen turpeen kilpailukyky suhteessa ulkomaiseen kivihiileen kannattaa turvata.

Illalla kymmenen aikoihin palaveerasin vielä avustajani kanssa Tampereella liikennepoliittisesta työryhmästä.

Keskiviikkoaamuna kävin kuuntelemassa kauppa- ja kehitysministeri Kiviniemen näkemyksiä Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvotteluista. Tilanne juuri ennen Hongkongissa pidettävää ministerikokousta vaikuttaa sekavalta. Se ei ole välttämättä huono asia, sillä WTO edustaa talouden uusliberalistista globalisointia härskeimmillään. Toisaalta köyhien maiden kannalta olisi välttämätöntä helpottaa niiden tuotteiden pääsyä rikkaiden maiden markkinoille.

Kysyin Kiviniemeltä, miten EU:n perustuslain kaatuminen kansanäänestyksissä Ranskassa ja Hollannissa mahdollisesti vaikuttaa kauppaneuvotteluihin – yhdeksi syyksi äänestystuloksiin kun arveltiin äänestäjien kyllästymistä EU:n talouskeskeiseen politiikkaan. Ministeri arveli äänestysten voivan vaikuttaa erityisesti näiden maiden linjoihin unionin sisällä.

Iltapäivällä osallistuin keskusteluun Euroopan investointipankista EIP:stä. Pankki on jättimäinen rahoituslaitos, jonka toimintaa tunnetaan Suomessa huonosti. Kansalaisjärjestöjen mukaan EIP rahoittaa ympäristön kannalta tuhoisia hankkeita ja antaa julkisuuteen tietoja niukasti. Pankin edustajat tietysti kiistävät väitteet.

Iltapäivällä luokseni saapui vielä Opiskelijavinokkaiden ja Teekkarilesbojen ja homopolyteknikkojen yhdistyksen yhteisdelegaatio. Juttelin puolitoista tuntia noin 30-henkisen vierasryhmän kanssa ajankohtaisista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevista kysymyksistä sekä omasta työstäni eduskunnassa.

Torstai alkoi mielenkiintoisella aamiaisella SAK:n johdon kanssa Hakaniemessä. Puhuimme mm. tasa-arvosta työmarkkinoilla, työvoiman liikkuvuudesta, matala-palkka-aloista ja asuntopolitiikasta. Tunnelma oli välitön ja keskustelu tasokasta. Muuten päivä sujuikin eduskuntarutiinien parissa.

Perjantaina talousvaliokunta sai vihdoin päätökseen paljon huomiota herättäneen Fortumin optioiden käsittelyn. Valiokunnan lausunto heijasteli loppujen lopuksi varsin hyvin ajamaani linjaa. Siinä todetaan selvästi, että optiot olivat kohtuuttomia ja valtion omistajaohjaus on ollut puutteellista.

Valiokunta vaatii selvitystä erilaisista palkitsemisjärjestelmistä ja tavoista estää kohtuuttomien palkkioiden syntyminen. Selvityksen perusteella valtion politiikkaa on tarkistettava niin, ettei Fortumin optioiden kaltainen tapaus pääse koskaan toistumaan.

Valiokunnan tiedotustilaisuudessa siteerasin yhdysvaltalaista ajattelijaa H.L. Menckeniä, jonka mukaan jokaiseen ongelmaan aina olemassa helppo ratkaisu, joka vain valitettavasti sattuu olemaan väärä. Toteamus sopii minusta kuvaamaan Vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien lausuntoon jättämää eriävää mielipidettä, jossa vaaditaan jo myönnettyjen optioiden kohtuullistamiseksi melko epärealistisia ja haitallisia ratkaisuja.

Illan vietin YLEn Hyvä -ohjelman suorassa lähetyksessä Tampereen Tohlopissa. YLEn Hyvä onnistui keräämään yli miljoona euroa kansalaisjärjestöjen hankkeisiin Afrikassa ja Aasiassa. Samalla se kiinnitti huomiota maailman köyhyyteen ja kurjuuteen. Ohjelman insertit olivat koskettavia ja sähkökantele-esitykset ässiä. Illan päätteeksi kävin vielä syömässä kollegojeni kanssa.

Lauantaina matkustin Kouvolaan vihreiden liikennepoliittisen työryhmän miniseminaariin ja kokoukseen. Seminaarissa kuulimme paikallisia asiantuntijoita mm. tavaraliikenteestä ja keskustan kehittämisestä. Kouvolassakin kävelykatua vastustettiin aikoinaan kiivaasti, mutta nykyään kaavaillaan jo sen laajentamista, koska se on osoittautunut erinomaisen toimivaksi ratkaisuksi. Tämä kun vielä tajuttaisiin Tampereella ja Helsingissä, näissä kävelykeskustojen kehitysmaissa.

Kokouksen jälkeen lähdin Kotkaan bileisiin. Olin naiivisti ajatellut, että sunnuntaiaamuna ei voisi olla ylettömän vaikeaa päästä joukkoliikenteellä iltapäiväksi Tampereelle. Olinpa taas väärässä. Ei ole mikään ihme, että suomalaiset käyttävät autoja, jos jopa suurten kaupunkien väliset juna- ja bussiyhteydet on katastrofaalisella liikennepolitiikalla onnistuttu näivettämään – pienistä kaupungeista ja maaseudusta nyt puhumattakaan.

Uusi liikenne- ja viestintäministeri Huovinen on sinänsä hyvä tyyppi. Pelkään vain, että hän ajautuu pian samaan ansaan kuin monet muutkin tuoreet ministerit: osoittamaan “vahvuuttaan” puolustamalla kiivaasti hallituksen takapajuisia ratkaisuja sen sijaan, että tekisi hartiavoimin töitä niiden muuttamiseksi.

Mitä ikävämpää politiikkaa, sitä kovempi poliitikko? Toivottavasti Susanna osoittaa pelkoni vääräksi.

Selvisin kuitenkin lopulta vain jokusen minuutin myöhässä avaamaan Tamperen Seudun Vihreiden Naisten (TASVINA) seminaaria sukupuolivaikutusten arvioinnista. Nostin esiin kolme teemaa: tasa-arvo on myös oikeudenmukaisuus- ja ihmisoikeuskysymys, tasa-arvo koskee myös miehiä ja tasa-arvo on muutakin kuin henkilöstöpolitiikkaa.

Kiinnostavasta seminaarista sai paljon eväitä kunnalliseen tasa-arvotyöhön. Kävimme myös kiintoisia keskusteluja miesten roolista tasa-arvotyössä. Onneksi TASVINA hyväksyy jäsenikseen myös miehiä, joten voin olla tukemassa sen tärkeää työtä.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply