Viikko 42/05 (17.-23.10.)

Maanantaina heräsin äitini mökillä Keski-Suomessa, päivän vietin kotonani Tampereella ja yöni nukuin kämpässäni Helsingissä. Matkan varrella mm. ostin matkalaukun ja pakkasin talousvaliokunnan nelipäiväistä Saksan-matkaa varten.

Tiistaiaamuna kävin puhumassa VR:n ympäristöpäivässä ilmastonmuutoksesta ja päästöjen vähentämisestä. Rautatieasemalta siirryin eduskuntaan Kotimaa-lehden kuvauksiin. Poseerasin hedelmöityshoitoja käsittelevää juttua varten yhdessä kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen kanssa. Yhteiskuvamme päätyi lehden kanteen.

Kuvauksista jatkoin luontevasti taivaalle eli lentäen Berliiniin. Maksan lennon hinnasta 10 % vapaaehtoisen lentomaksun.

Valiokunnan matkalla tapasimme mm. taloustutkimusinstituutti Deutsches Institut für Wirtschaftsforschungin, ammattiliittojen keskusjärjestön Deutscher Gewerkschaftsbund Bundesvorstandin, teollisuuden keskusliiton Bundesverband der Deutschen Industrien ja Euroopan keskuspankin edustajia. Puhuimme mm. työllisyydestä, yrittäjyydestä, energiataloudesta ja rahapolitiikasta.

Tapaamiset saksalaisten asiantuntijoiden kanssa olivat asiapitoisia. Välillä vähän huvitti, kun suomalaiset yltyivät paasaamaan saksalaisille Saksan tuhoisasta energiapolitiikasta. Kritisoitavaa löytyisi enemmän kyllä Suomen suunnalta. Sain lisäksi kohtuullisen yliannoksen äijäilyä ja urheilujuttuja, sillä valiokunnan delegaatiossa ei ollut mukana ainoatakaan naista.

Saksalaisten asiantuntijoiden mukaan Saksan talous on mainettaan paremmassa kunnossa. Maan vienti vetää ja talouskasvukin on kohentumassa. Ongelmana on erityisesti kotimaisen kysynnän heikkous.

Kaavailtuja uudistuksia ovat mm. liittovaltion ja osavaltioiden suhteen tarkistaminen, verotuksen yksinkertaistaminen ja verotuksen keventäminen, tukiaisten purkaminen sekä terveydenhuollon rahoituksen uudistaminen. Reseptit ovat pitkälle samoja, joita on tarjottu Suomessa – samoin niihin liittyvät ongelmat. Tapaamamme ay-liikkeen edustajat pitivät pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja julkisen talouden vahvaa roolia hyvänä mallina myös Saksalle.

Saksan virallinen linja on luopua ydinvoimasta. Samalla hiilen osuuden energiantuotannosta pitäisi laskea viidenneksellä vuoteen 2030 mennessä [tarkista]. Maakaasun käytön määrä on kasvamassa puolella ja uusiutuvien energialähteiden osuus tulee viisinkertaistumaan samassa ajassa. Kehityskulut tosin perustuvat omituiseen skenaarioon, jossa öljyn hinnan odotetaan laskevan tulevaisuudessa vanhalle, halvalle tasolle. Oletus on hyvin kaukana reaalimaailmasta.

Saksassa käydään vilkasta keskustelua tuulivoimasta. Tämä on ymmärrettävää, sillä maassa on maailman eniten tuulivoimaa. Vuoteen 2030 mennessä kapasiteetti on tarkoitus kasvattaa hurjaan liki 40 000 megawattiin (vrt. Suomi tällä hetkellä noin 100 MW). Tuulivoiman lisäys aiheuttaa haasteita siirtoverkolle ja varakapasiteetille. Ongelmatonta energialähdettä ei ole vielä keksittykään, eikä ole syytä olettaa, etteikö tuulivoimaan liittyviä haasteita voitaisi ratkaista.

Frankfurtissa tapasimme Euroopan keskuspankin EKP:n suomalaisia työtekijöitä. Pääsimme juttelemaan myös melkein koko EKP:n johtokunnan kanssa, mikä oli ilmeisesti aika poikkeuksellista. Mukana olivat jäsenet Papademos, Issing, Tumpel-Gugerell ja González-Páramo sekä pääjohtaja Trichet. Lisätietoja Euroopan keskuspankista ja euroalueen hallinnasta voi lukea täältä.

Euroalueeseen kuuluu jo 311 miljoonaa ihmistä. Uusilla jäsenmailla on velvoite siirtyä euroon jossain vaiheessa. Vankasti euron ulkopuolella on oikeastaan vain Iso-Britannia, mutta senkin uskotaan liittyvän joukkoon ennemmin tai myöhemmin.

Kysyin johtokunnan jäsenten suhtautumista valuuttakeinottelua rajoittavaan Tobinin veroon. EKP:n virallinen kanta on selvästi veron vastainen, mikä ei tullut yllätyksenä. Lisätietoja Tobinin verosta ja siitä käytävästä keskustelusta löytyy Attacin sivuilta.

Palasin Suomeen perjantaina aamupäivällä. Siirryin suoraan täysistuntoon, jonka jälkeen tapasin Ilmatieteen laitoksen edustajan. Keskustelimme joukkoliikenteen järjestämisestä Kumpulan kampukselle ja ajankohtaisista ilmastotieteen kysymyksistä.

Lauantaina osallistuin Kuopion Nuorten Luonnonystävien (KNLY) 100-vuotisjuhlaan. Luonto-Liittoon kuuluva KNLY on yksi Suomen vanhimmista nuorten luontokerhoista. Puhuin juhlassa taas kerran ilmastonmuutoksesta. Junassa tuli päivän aikana istuttua noin kuusi tuntia.

Sunnuntaina kävin vielä pitämässä alustamassa vihreiden ilmasto- ja energiapoliittisesta työstä Espoon vihreiden vuosikokouksessa Nuuksiossa. Sunnuntai-iltana viimeistelin seuraavan aamun puheita ja päätin, että vastedes koetan rauhoittaa yhden päivän viikossa vapaaksi työmenoista. Ehtisi paremmin ajatella.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply