Viikko 41/05 (10.-16.10.)

Maanantaiaamuna köröttelin bussilla Nokian Pitkäänniemeen – en tosin hoitoon mielisairaalaan, vaan osallistuakseni Pirkanmaan kansanedustajien tapaamiseen. Aluksi meille esiteltiin Nokian tilannetta ja diabetesyhdistyksen huolia lääkekorvausuudistuksesta.

Perusteellisimmin käytiin läpi ympäristörakentamisen koulutus- ja tutkimuskeskusta Verteä. Pitkäänniemeen on tarkoitus koota kiinnostava paketti, jossa kohtaavat niin yrityselämä ja julkinen puoli kuin alueen perinteinen mielenterveystyö ja ympäristörakentaminenkin. Kunnianhimoisimmat suunnitelmat vaikuttavat hyvin kiinnostavilta. Toivottavasti rohkeutta niiden toteuttamiseen löytyy.

Illalla istuin valtuustoryhmän kokouksessa ja aamulla matkustin tuttuun tapaan Helsinkiin. Talousvaliokunta jatkoi Fortumin optioiden käsittelyä kuulemalla mm. ministereitä Kalliomäki ja Kääriäinen, oikeuskansleri Nikulaa sekä Fortumin hallituksen puheenjohtajaa Peter Fagernäsiä.

Paljon kohua herättäneessä Fortum-jupakassa on lyhyesti kyse siitä, että yhtiön viime vuosien poikkeuksellisen hyvä menestys on paisuttanut myös yrityksen avainhenkilöille suunnattujen optioiden arvon enimmillään yhteensä puoleen miljardiin euroon. Vaikka summa on valtava, se on silti vain murto-osa osakkeenomistajien – ja siten myös pääomistaja valtion – saamasta arvonnoususta ja hyödystä.

Optioiden ja muiden yrityksissä käytössä olevien kannustinjärjestelmien idea on sitouttaa avainhenkilöitä yhtiöön ja kannustaa heitä toimimaan hartiavoimin yhtiön menestyksen eteen. Koska Fortumin viime vuosien kehitys on yllättänyt myönteisesti kaikki, kohtuullisemmillakin optioilla olisi todennäköisesti saatu yhtä hyvä lopputulos. Vaikka yhtiön johto on kiistatta tehnyt viisaita valintoja, osa kurssikehityksestä johtuu sähkön markkinahinnan kaltaisista tekijöistä, joihin heillä ei ole ollut osaa eikä arpaa.

Fortumin optiot ovat siis kohtuuttomia. Niihin on kuitenkin liki mahdotonta puuttua enää jälkeenpäin. Siksi tärkeintä on huolehtia siitä, että vastaavanlaisilta ylisuurilta optioilta vältytään vastaisuudessa. Kaikkiin kannustinjärjestelmiin pitääkin rakentaa leikkuri, joka pitää palkkiot kohtuuden rajoissa.

Tiistaina vihreät jättivät välikysymyksen joukkoliikenteestä. Joukkoliikenteen määrärahat ovat alhaisimmillaan kahteenkymmeneen vuoteen, ja erityisesti haja-asutusalueiden joukkoliikenne on kriisissä. Esimerkiksi Itä-Suomen läänistä on loppumassa 170 ostoliikenteen runkovuoroa. Yhteensä Suomesta on häviämässä bussivuoroja yli 500. Pelkästään maaseudulla ostovuorojen vähentäminen voi viedä jopa 400 linja-autonkuljettajan työpaikkaa. Lisäksi vuorojen lakkauttaminen aiheuttaa välillisesti muita työllisyysvaikutuksia, sillä työntekijän matka töihin saattaa vastaisuudessa edellyttää esimerkiksi paikkakunnan vaihtoa.

Ongelma ei kuitenkaan ole pelkästään harvaan asutuilla alueilla, vaan myös esimerkiksi Tampereen joukkoliikenteen käyttäjämäärät ovat autoistumisen ja palveluiden heikentymisen takia rajussa laskussa. Valitettavasti hallitus on osoittautunut täysin kyvyttömäksi katkaisemaan joukkoliikenteen syöksykierrettä. Välikysymykseemme yhtyikin hyvästä syystä koko oppositio.

Illansuussa kävin kokoomuslaisen ystäväni kanssa katsomassa Tennispalatsissa japanilaista nykytaidetta ja mangaa esittelevän Japan Pop -näyttelyn. Sain liput syntymäpäivälahjaksi avustajiltani OP:lta ja Anskulta hienon mangakirjan kera. Näyttely oli kiinnostava mutta aika pieni.

Keskiviikkona istuin hetken aikaa asumisterveyttä käsittelevässä seminaarissa. Välillä riensin puhumaan Animalian uuden kasviskeittokirjan julkistamistilaisuudessa Lasipalatsissa. Kerroin siitä, miten aikoinaan ryhdyin kasvissyöjäksi ja miksi kasvisvoittoinen ruokavalio on ympäristön kannalta hyvä valinta.

Illalla olikin sitten taas kaupunginvaltuuston kokouksen aika. Siellä käytiin tamperelaisittain poikkeuksellisen hyvää keskustelua liikennepolitiikasta. Huoli bussiliikenteen rappiosta tuntui menneen perille kaikissa puolueissa, ja ensimmäistä kertaa tuntui olevan todellista valmiutta myös tehdä asialle jotain. Puhuin bussiliikenteen kunnianhimoisen kehittämisen ja pikaratikan puolesta.

Torstaina pääsin kysymään suullisella kyselytunnilla ympäristöministeriltä, miksi ministeriö väittää tiukentavansa pakkausjätteen kierrätysvaatimuksia, vaikka todellisuudessa vuodelle 2008 lasi-, kuitu- ja metallipakkauksille asetetaan alhaisemmat kierrätysvaatimukset kuin ne, jotka ovat toteutuneet jo kaksi vuotta sitten. Suomen luonnonsuojeluliiton tiedotteen aiheesta voi lukea täältä ja ympäristöministeriön tiedotteen täältä.

Kysyin myös, voisiko harkita uusien pakkausten keräämistä pullo- ja tölkkiautomaattien kautta sekä pakkausveron laajentamista uusiin pakkauksiin. Ministeri Enestamin vastaus oli melko myötämielinen.

Perjantaiaamuna annoin sekä BBC:n radio- että tv-puolelle haastattelun ydinvoimasta. Perustelin, miksi Suomen päätös rakentaa viides ydinvoimala on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta pitkän päälle huono ratkaisu. Samalla kärsii myös työllisyys, sillä uusiutuvat energianlähteet työllistäisivät monin verroin ydinvoimaa enemmän.

Valiokuntien ja täysistunnon lomassa ehdin käväistä eduskuntatalon portailla katsomassa suomalaisten meille päättäjille maalaamia ilmastokylttejä. Maan ystävien eri puolelta Suomea kokoamasta tuhannesta kyltistä välittyi ihmisten huoli ilmastonmuutoksen etenemisestä.

Seuraavaksi viestit matkaavat Montrealissa marras-joulukuun vaihteessa pidettävään YK:n ilmastokokoukseen. Siellä toivottavasti aloitellaan neuvotteluja Kioton jälkeisistä päästötavoitteista. Olen itsekin lähdössä Montrealiin seuraamaan historiallista kokousta.

Iltapäivällä osallistuin Zero Carbon City -ilmastokonferenssiin tiedekeskus Heurekassa Tikkurilassa. Konferenssi oli tarkoitettu lukiolaisille, ja sen järjestivät Dodo ry, tiedekeskus Heureka ja British Council. Yhdessä brittikollegani kanssa kommentoin oppilaiden työryhmissä kehittämiä ratkaisuja. Innostuin jälleen kerran siitä, kuinka fiksuja nuoret ovat. He myös esittivät ajatuksensa sujuvalla ja elävällä englannilla. Lisätietoja konferenssista voi lukea täältä.

Sattumoisin palasin Heurekaan heti seuraavana päivänä, tällä kertaa jakamaan palkintoja. Neljän 4H-piirin kilpailussa etsittiin uusia ja toteuttamiskelpoisia nuorten yritysideoita. Ehdotuksia tuli yhteensä peräti 163. Ykkössijan vei internetpohjainen mökkienhuoltopalvelu. Lisätietoja täällä.

Kerroin puheessani siitä, miten suomalaiset suhtautuvat yrittäjyyteen teoriassa aika suopeasti mutta käytännössä olemme eurooppalaisista vähiten kiinnostuneita työllistämään itsemme yrityksessä. Toisaalta nuoret ovat selvästi vanhempia ikäpolvia myötämielisempiä yrittäjyydelle. Noin neljännes nuorista harkitsee yrittäjäksi ryhtymistä.

Yksi lupaava tapa innostaa perustamaan yrityksiä ovat koulujen harjoitusyritykset, joita oppilaat perustavat koulussa opettajan ja mahdollisesti oikean yrittäjän opastamana. Norjassa peräti joka viides miniyrityksiä koulussa kokeillut nuori perusti myöhemmin oman yrityksen. Suomalaisissa kouluissa hyödynnetään harjoitusyrityksiä kuitenkin vielä tosi vähän.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply