Viikko 46: Kymmenen puhetilaisuutta kuudessa päivässä

Viikko alkoi Seinäjoella valtioneuvoston kanslian tulevaisuusfoorumilla, joka tarkasteli vähäpäästöistä yhteiskuntaa maatalouden ja ruoan näkökulmasta. Foorumin ohjelmaan ja esityksiin voi tutustua VNK:n sivuilla.

Seinäjoella vastaanotto oli kriittisempi kuin Lappeenrannan foorumissa. Erityisesti karjatalousväki näki ilmastonsuojelun ensisijaisesti uhkana.

Syitä muutosvastarinnalle lienee useita. Ruoan vaikutuksesta ilmastonmuutokseen on Suomessa puhuttu paljon vähemmän kuin vaikka energiasta. Monet eivät ole vielä tutustuneet ruoan ilmastovaikutuksista kertoviin tutkimustuloksiin.

Monella voi myös olla aiheettomia pelkoja. Itse asiassa kotimainen maatalous todennäköisesti voittaa siirtymisestä vähäpäästöiseen yhteiskuntaan.

Toki myös maatalouden täytyy muuttua. Maataloudessa täytyy parantaa energiatehokkuutta, korvata fossiiliset polttoaineet uusiutuvilla, kehittää viljelymenetelmiä ja karjan ruokintaa sekä kehittää runsaspäästöisille ruoille vähäpäästöisiä vaihtoehtoja.

Erityisesti viimeksi mainittua pelätään. Kuitenkin siat tuovat maajussille tuloja siinä missä nautakarja ja kauramaidon tuotanto siinä missä lehmänmaidonkin.

Foorumin lounastauolla seurasin maa- ja metsätalousministeri Anttilan lehdistötilaisuutta. Puheenvuorossaan foorumissa hän painotti ruokaturvallisuuden ja ilmastonsuojelun yhteensovittamista sekä kotimaisen tuotannon turvaamista.

Paluumatkalla junassa purin foorumin Heikinheimon Pirkon kanssa. Yöksi menin Helsinkiin, sillä aamulla istuin toisessa foorumissa: presidentti Halosen ilmastoaiheisessa presidenttifoorumissa.

Pääsin pitämään alustajien jälkeen ensimmäisen puheenvuoron – ja ainoana alustajien ulkopuolelta kaksi puheenvuoroa. Toin esiin syitä, miksi Kööpenhaminan kokouksen alla on aihetta optimismiin.

Presidentti Halonen vertasi Kööpenhaminaa tasan 20 vuoden takaiseen Berliinin muurin murtumiseen. Vuonna 1989 Berliinissä tapahtui se, jota moni oli pitänyt mahdottomana. Myös Kööpenhaminassa voidaan tehdä ihmeitä.

Professori Markku Ollikainen kertoi, kuinka ympäristönsuojelun kustannuksia on aina yliarvioitu. Professori Peter Lund taas arvioi, että maailmaan voi syntyä 100 vihreää nokiaa. Näistä ainakin yksi kannattaisi saada Suomeen.

Väliajalla annoin puhelinhaastattelut Vihreälle Langalle ja Aamulehdelle työ- ja elinkeinoministeriön sähkönkulutusarviosta. Se päätyy prosentin tarkkuudella samaan lopputulokseen kuin Vihreät: kulutuksen taso vuonna 2020 olisi 91 terawattituntia.

Ministeriön arvio osoittaa, että Suomi pystyy kattamaan sähköntarpeensa lähitulevaisuudessa ilman lisäydinvoimaa. Lisää aiheesta voi lukea tiedotteesta Vihreiden sivuilla.

Foorumista kiirehdin istunnon keskusteluun kauppojen aukioloista. Minut haukuttiin pystyyn, kun kehtasin epäillä, että sunnuntaiaukiolojen rajoittaminen ei olisi ainoa eikä välttämättä edes paras tapa hillitä kauppa-autoilun päästöjä.

Haukkumiskuoroon osallistui myös Erkki Pulliainen. Äänekkäimpiä olivat kuitenkin demarit, jotka eivät olleet onnistuneet taivuttamaan edes oman ryhmänsä enemmistöä kannalleen.

Puheenvuorossani muistutin Vihreiden mallista, jolla kauppojen aukioloja olisi voitu kehittää ilmastonsuojelun ja pienten kauppojen kannalta järkevällä tavalla. Esitin myös tapoja hillitä autoilun päästöjä kaavoituksella ja kiinteistöverotuksella. Blogi aiheesta julkaistiin seuraavana päivänä.

Keskiviikon aloitin hallitusryhmän kokouksessa. Sieltä jatkoin alustamaan ilmastonsuojelusta ja tulevaisuusselonteosta opetusministeriön kestävän kehityksen päivässä.

Talousvaliokunnan kokouksen jälkeen puhuin Finlandia-talossa Raision seminaarissa kestävistä ruokavalinnoista. Korostin kestävyyden monialaisuutta ja toin esiin keinoja vähentää ruokavalion ilmastokuormitusta.

Tapoja on monia. Päästöjä voi leikata mm. korvaamalla naudanlihaa vähäpäästöisillä lihoilla ja kalalla, maitotuotteita kasvipohjaisilla valmisteilla, riisiä perunalla ja viljatuotteilla sekä kasvihuonevihanneksia avomaan kasviksilla.

Istunnon jälkeen palaveerasimme puolueen porukalla Vihreiden Kööpenhamina-viestinnästä. Vihreiden blogeja ja muuta aineistoa voi kokouksen aikana seurata osoitteessa www.vihreat.fi/cop15. Twiittaan myös ahkerasti.

Iltapäivällä esittelin tulevaisuusselontekoa liikenne- ja viestintäministeriön ILPO-toimikunnalle. Ministeriöllä on hyvät valmiudet toteuttaa selonteon linjauksia, sillä sen ilmastopoliittisessa ohjelmassa on jo hahmoteltu tukku päästöjä liikenteessä vähentäviä toimenpiteitä.

Päivän neljäs puhetilaisuus oli Tieteen ja teknologian vihreiden eli Viitteen keskustelu ydinvoimasta. Vedin paneelia, jossa nähtiin harvinaisuus: vihreä aktiivi, joka kannattaa ydinvoimaa.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon ripeästi ja uusiutuva energia on lopulta ainoa kestävä ratkaisu. Myös ydinvoiman eri muotojen tutkimukselle oli keskustelijoilla ymmärrystä. Osa panelisteista halusi rakentaa hyötöreaktoreita – ei niinkään energiantuotantoa kuin vanhojen ydinvoimaloiden jätteiden käsittelemistä varten.

Torstaina sain ylellisesti istua yleisössä ja kuunnella puheenvuoroja Vihreän sivistysliiton Green New Deal -kirjan julkistustilaisuudessa. Ymmärrys viherkaulustyöpaikkojen potentiaalista on kasvanut, mutta tuumasta toimeen on vielä matkaa.

Talousvaliokunnan jälkeen alustin ilmastopolitiikasta opettajille EU-tiedotuksen koulutuksessa – kunhan ensin löysin perille. Ulkoministeriön kasarmi Katajanokalla on harvinaisen hankalasti hahmotettava rakennus.

Eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen Ojansuun Kirsi kysyi suullisella kyselytunnilla lapsista lääketutkimuksissa. Ministeri Risikko sanoi selvästi vastustavansa ehdotusta, jonka mukaan alaikäiset lapset voisivat osallistua tutkimuksiin ilman huoltajan lupaa.

Päivän päätteeksi tapasin Rocky Mountain Instituten johtajia Suomen energiapolitiikasta ja konkreettisesta yhteistyöstä. Vielä torstain puolella lähetin myös Helsinki Timesiin englanninkielisen kolumnini Olkiluoto 3 -fiaskosta.

Yöni nukuin junassa, sillä perjantaiksi olin lupautunut puhumaan Oulun yliopistolle. Varhaisaamun luppoajaksi menin hotelliin aamiaiselle. Viimeistelin Pirkanmaan radiolle kolumnini hallituksen suunnitelmista lisätä valinnanvapautta ja omaehtoisuutta työttömien koulutuksessa.

Yliopistolla alustin humanististen ympäristöopintojen opiskelijoille ilmastonsuojelusta, kasvusta ja talouskriisistä. Kriisi vaikuttaa ilmastonsuojeluun vastakkaisilla tavoilla.

Toisaalta talouskriisi leikkaa maailman energian kulutusta tänä vuonna arviolta kaksi ja päästöjä kolme prosenttia. Investoinnit öljyn ja kaasun tuotantoon laskevat noin viidenneksen, ja elvytyspaketeissa satsataan kestävään energiaan. Kaikki tämä helpottaa ilmastonsuojelua.

Toisaalta myös uusiutuvan energian investoinnit putoavat viidenneksen ja energian hinta laskee, mikä vähentää kannustimia tehostaa energiankäyttöä. Talouden ollessa tiukilla on vaikea kaivaa riittävää rahoitusta ilmastotyön tukemiseen kehitysmaissa.

Kriisin nettovaikutus ilmastolle pitkällä aikavälillä riippuu paljon politiikasta. Kriisi voidaan käyttää hyväksi hengähdystaukona, jonka aikana taloutta rakennetaan uudelleen vihreäksi.

Luentoni ja lounaan jälkeen pääsin väittelemään Esko Seppäsen kanssa. Hänen kantansa oli selvä: päästökauppa pitäisi korvata päästöveroilla, koska kauppa on osa kavahdettavaa vihreää kapitalismia. Päästökauppa voi Seppäsen mielestä johtaa keinotteluun ja uuteen finanssikriisiin.

Olin samaa mieltä Seppäsen kanssa siitä, että finanssimarkkinoiden avoimuutta ja valvontaa on lisättävä. Hänen tavoin pidän myös päästöveroja monissa kohteissa toimivina ja hyvinä.

Eri mieltä olin päästökaupasta. Kriitikoilta unohtuu usein, että valtaosa väitetyistä ongelmista ei liity päästökauppaan mekanismina sinänsä, vaan tapaan, jolla se on toteutettu.

Esimerkiksi kaupan vähäinen vaikutus Euroopan päästöihin johtuu yksinkertaisesti siitä, että jäsenmaat myönsivät päästöoikeuksia holtittoman avokätisesti – valinta, jota Vihreät kritisoi alusta alkaen. Energiayhtiöiden hankkima ansioton voitto taas on kertynyt osin siksi, että päästöoikeudet jaettiin ilmaiseksi huutokauppaamisen sijaan. Jälleen Vihreät varoitti ongelmasta jo vuosia sitten.

Monet päästökaupan väitetyistä ongelmista koskisivat myös yhtä lailla verotusta. Esimerkiksi teollisuuden hiilivuodon uhka ei johdu päästökaupasta, vaan siitä, että päästöille asetetaan EU:ssa hinta tilanteessa, jossa kaikki kilpailijamaat eivät toimi samoin – vielä.

Lauantaiksi matkustin aamutuimaan Helsinkiin Vihreiden piirijohdon tapaamiseen. Vedin puhetta ja alustin poliittisessa keskustelussa.

Illaksi palasin Tampereelle uuteen vanhaan kouluuni. Omaan opiskeluaikaani steinerkoulu sijaitsi keskustassa, mutta sittemmin koulu sai uudet, fantastiset tilat Muotialan pelloilla.

Kotimaisen steinerpedagogiikan 50-vuotisjuhlassa ravistelin steineryhteisöä. Kehotin liikettä keskittymään siihen, mikä steinerpedagogiikassa on olennaista: pedagogiikkaan. Rudolf Steinerin liki sadan vuoden takaiset muut ajatukset voi jättää huoletta hyllyyn pölyttymään.

Oma suhteeni steinerkouluihin on vuosien varrella ollut ambivalentti. Olen nähnyt kouluissa paljon hyvää, mutta hyvin paljon myös kritisoitavaa.

Kun juhlassa katsoin nykyisten oppilaiden esityksiä, kiersin upeassa koulurakennuksessa ja juttelin opettajien kanssa, tunsin palanneeni kotiin. Steinerkoulu on isompi osa identiteettiäni, kuin olin välillä halunnut myöntää.

Sunnuntaina yritin levähtää. Kymmenen puhetilaisuutta, kaksi kolumnia ja lukuisia haastatteluita on aika paljon vajaassa viikossa.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply