Vaalityön ruisleipää on palella esitteet tumpuissa torilla. Maanantaina vihreät pitivät telttaa keskustorin kuukausittaisilla markkinoilla kalasäilykkeiden ja pölypussien keskellä.

Päivystin iltapäivällä OP:n kanssa hyytävässä tuulessa. Sattumoisin OP näki, kuinka kadun toisella puolella mies kaatui ja jäi makaamaan kadulle. Ihmiset kävelivät tyynesti ohi.

Millainen ihminen kävelee ohi, kun toinen jää kevyissä vaatteissa makaamaan kadulle yli kymmenen asteen pakkasessa?

OP riensi kadun toiselta puolelta tarkistamaan, missä kunnossa mies oli. Muutama muukin ohikulkija sentään pysähtyi auttamaan.

Paikalle hälytettiin viranomaiset, ja OP jäi odottamaan. Ja odottamaan. Ja odottamaan.

Lopulta poliisi saapui paikalle 36 minuuttia ensimmäisestä soitosta. Jos ihmiselle haluaa apua, ei selvästikään kannata kertoa, että hän on humalassa tai laitapuolen kulkija. Onneksi saimme kannettua miehen sisään rappukäytävään suojaan pahimmalta pakkaselta ja viimalta.

Sisäministeri Kari Rajamäki (“sd”) lisää poliisien valtaoikeuksia ja karsii samaan aikaan poliisien määrää. Me olemme saamassa kontrolliyhteiskunnan, jossa kadulle makaamaan jäävä ihminen ei ole saada apua edes keskellä arkipäivää Tampereen ydinkeskustassa.

Vihreiden ratkaisu on päinvastainen: lisätään poliisien määrää, ei valtaoikeuksia. Näin huolehditaan ihmisten turvallisuudesta eikä rakenneta poliisivaltiota.

Iltapäivällä kommentoin Ilta-Sanomille presidentti Halosen haastattelun ilmasto-osiota. Muuten päivä menikin kotona töitä tehden.

Tiistaina ympäristövaliokunta käsitteli jätelakia ja talousvaliokunta sähkömarkkinalakia. Olin myöhästyä kokonaan jätelain käsittelystä, koska juna oli – yllätys yllätys – puolentoista tunnin matkalla melkein tunnin myöhässä. Pendolinot ovat kuin viides ydinvoimala, joka puolentoista ensimmäisen rakennusvuoden aikana jäi aikataulustaan jälkeen puolitoista vuotta.

Jätelain osauudistuksella vastuuta jätehuollosta jaetaan kuntien ja yritysten kesken. Uudistuksen jälkeen yritykset huolehtivat lähtökohtaisesti elinkeinoelämän jätteistä. Kunnat kuitenkin lopulta vastaavat, että nämäkin jätteet hoidetaan asiallisesti.

Esitys oli monessa suhteessa huono. Hätäistä osauudistusta on hölmöä tuoda ennen kipeästi kaivattua jätelain kokonaisuudistusta. Esitys ei korjaa nykyistä veroepätasa-arvoa – kuntien kaatopaikat maksavat jäteveroa, yksityiset eivät.

Monien asiantuntijoiden mielestä hallituksen riitainen esitys uhkaa lisätä jätekuljetuksia ja sitä kautta päästöjä, nostaa kustannuksia sekä hankaloittaa kuntien jätehuoltoa. Siksi äänestin valiokunnassa vasemmiston kanssa esitystä vastaan.

Sähkömarkkinalakiin tehtiin pienehkö muutos, joka helpottaa pientuotannon verkkoonpääsyä. Se on tämän hallituksen paras toimenpide uusiutuvien energianlähteiden edistämiseksi – siksi, että se on samalla lähes ainoa.

Tämäkin pieni esitys joutui valiokunnassa vastatuuleen. Sen pelättiin kohtelevan kaltoin pieniä verkonhaltijoita eli sähkölaitoksia. Onneksi esitys saatiin kuitenkin läpi. Mietintöön kirjattiin lausuma, jonka mukaan verkonhaltijoiden asema pitää turvata.

Täysistunnossa käsiteltiin Prümin sopimusta, joka velvoittaa allekirjoittajamaat mm. DNA-tietojen vaihtoon ja mahdollistaa aseistettujen turvallisuusjoukkojen kutsumisen toisesta maasta. Sopimuksen saloihin voi perehtyä kollegani Jyrki Kasvin blogissa.

Kesken istunnon kävin antamassa Ylen tv-uutisille haastattelun autojen päästörajoituksista. Puolustin EU:n komission ehdotusta, jonka mukaan uudet autot saisivat tuottaa keskimäärin enintään 120 grammaa hiilidioksidia kilometriltä.

Saksan autoteollisuus on hyökännyt ilmastonsuojelua vastaan, koska se on lyhytnäköisesti keskittynyt tuottamaan isoja, polttoainetta tärvääviä autoja. Vastaavasti italialaiset ja ranskalaiset autonvalmistajat kannattavat esitystä.

Sattuneesta syystä päästöjen rajoittamista vastustavat kiivaimmin juuri Saksan punamusta hallitus ja saksalainen teollisuuskomissaari. Ehkä Saksassakin poliitikot osaavat kirjoittaa puheita copy paste -tekniikalla.

Alkuillasta kävin vielä hiv-positiivisten yhdistyksen tilaisuudessa keskustelemassa hiv-tartunnoista, hoidoista ja positiivisten tilanteesta. Juttutuokio oli leppoisa ja antoisa. Erityisesti puhuttivat hiv-positiivisten syrjintä ja hoitoonpääsy.

Keskiviikko käynnistyi varhain aamulla Espoon Keilaniemessä. Fortumin hallintoneuvostossa käsiteltiin mm. yhtiön edellisvuoden tulosta. Kysyin, miksi Fortum investoi Ruotsissa bioenergiaan mutta Suomessa polttoöljyyn ja maakaasuun.

Eduskunnan globaaliryhmän lounastapaamisessa kauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki esitteli yhteenvedon Suomen EU-puheenjohtajuuskaudesta. Vaikka olen hänen kanssaan monista asioista eri mieltä, Lehtomäki on kyllä nykyhallituksen ministereistä fiksuimmasta päästä.

Istunnon jälkeen kävin puhumassa Jukka Relanderin vaalikampanjan avauksessa Café Engelissä. Vihreillä on Helsingissä paljon erinomaisia ehdokkaita, mutta Relander on vielä aivan poikkeuksellisen erinomainen. Olen valtavan iloinen, jos hän pääsee eduskuntaan.

Ehdin illaksi vielä Tampereelle puhumaan opiskelijajärjestö Sekavan sitseihin Mixeihin – tosin junan myöhästymisen takia jälleen aikataulusta jäljessä. Kerroin kuulumisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevista asioista eduskunnassa ja juttelimme vapaasti.

Torstaina ympäristövaliokunnan kokoukseen jälkeen annoin MOT-ohjelmalle ehkä elämäni lyhyimmän haastattelun – alle 30 sekuntia. Kerroin, että vihreiden mielestä liikenneinvestointeja tulisi siirtää uusista teistä nykyisten parantamiseen ja tiehankkeista ratoihin.

Iltapäivällä Ylen ruotsinkielinen radio haastatteli minua Suomen suhtautumisesta EU:n päästötavoitteisiin – jälleen nolosti suomeksi. Ministerit vuoron perään käyvät kyllä tv-kameroiden edessä vakuuttamassa kauhistustaan ilmastonmuutoksen edessä, mutta sitten kun pitäisi sitoutua päästöjen vähentämiseen aikuisten oikeasti, ilmastohuoli haihtuu kuin metaanipäästö Saharaan.

Olen useaan otteeseen haukkunut RKP:n entistä ympäristöministeriä Jan-Erik Enestamia – ja aiheesta. Annetaan siis myös kiitosta silloin, kun sen paikka on. Puolueen uusi ministeri Stefan Wallin on puolustanut EU:n sitoutumista ilmastonsuojeluun. Mutta voi Steffi, mikset aloittanut ministerinä jo neljä vuotta sitten?

Iltapäivällä istuin eduskuntaryhmän kokouksessa ja istunnossa. Ilta kului jäähyväisten merkeissä.

Ensin vihreät avustajat viettivät vaalikauden päättäjäisiä. Ode antoi läksiäislahjaksi pienen vihreän pamfletin yli 20 vuoden takaa. Ainakin otsikkotasolla monet teemat tuntuivat edelleen ajankohtaisilta.

Edustajien läksiäisillallisella tunnelma oli samaan aikaan iloinen ja haikea. Tuntuu surulliselta päästää Ulla, Ode ja Rosa lähtemään. Toisaalta on mukava muistella kaikkea sitä hienoa työtä, jota he ovat vuosien varrella tehneet.

Olen myös varma, etteivät he jätä vihreitä lopullisesti. Siis ei hyvästi vaan näkemiin.

Perjantaina aamutuimaan ehdin poiketa kuulemassa Suomen yrittäjien delegaatiota eduskuntaryhmässä. Puhuimme mm. yrittäjyyden hallinnollisesta taakasta ja yksinyrittäjien työllistämisen helpottamisesta.

Ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen julkistimme johdollani laaditun öljyriippuvuusohjelman. Monien puolueiden johtajat puhuvat kyllä öljyriippuvuudesta irtaantumisesta, mutta vihreät esittävät ensimmäisenä toteuttamiskelpoisen mallin, jolla tavoitteeseen voidaan käytännössä päästä.

Öljyriippuvuuteen liittyy merkittäviä taloudellisia, poliittisia ja ekologisia riskejä. Halvan öljyn hupeneminen voi johtaa maailmanlaajuiseen talouslamaan. Maailman öljyvarat ovat keskittyneet ongelma-alueille. Koska öljy tuottaa 2/5 maailman hiilidioksidipäästöistä, sen käytöstä on vähitellen luovuttava jo ilmastosyistä.

Varhainen varautuminen kalliin öljyn aikaan helpottaa sopeutumista ja vähentää kustannuksia. Riippuvuudesta irtaantuminen parantaisi energiaturvallisuutta, vähentäisi talouden haavoittuvuutta öljyn hinnan heilahteluille ja leikkaisi ilmastopäästöjä. Samalla se loisi Suomeen työpaikkoja, yritystoimintaa ja uutta teknologiaa.

Öljyriippuvuudesta irtaantuminen edellyttää toisiaan tukevien toimenpiteiden pakettia. Tarvitaan tiedotusta, normiohjausta, taloudellisia kannustimia, verotusta, yhdyskuntasuunnittelua, investointeja ja ruuhkamaksuja.

Esittelin tilaisuudessa ohjelman ja Erkki Pulliainen puhui biopolttoaineiden mahdollisuuksista. Toimittajia oli paikalla mukavasti. STT:n uutinen levisi seuraavana päivänä melko laajalle, ja minua haastateltiin Nelosen tv-uutisiin. Keskustelu jatkuu HS:n Unto Hämäläisen blogissa.

Täysistunnon jälkeen pakkasin kumisaappaat laukkuun ja lähdin Siuntioon maajussiksi. Anna-lehti konkretisoi puolueiden vaaliohjelmia poimimalla kustakin yhden näytteen ja viemällä kansanedustajan tarkastelemaan tavoitetta käytännössä.

Minulle oli valittu teemaksi kestävä maatalous ja eläinten hyvinvointi. Karjatilalla rupattelin isännän kanssa maataloustuista, luomuviljelyn edellytyksistä, ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja sonnien elinoloista.

Kuvausta varten kiipesin vasikoiden aitaukseen. Vasikoiden imemisrefleksi oli hyvin voimakas, ja ne imivät hanakasti niin sormia kuin housuja ja takkiakin.

Tilalla sonnit saivat olla ryhmäaitauksissa, mikä on sosiaaliselle eläimelle tärkeää. Eläimien ei tarvinnut maata kovalla alustalla, sillä niillä oli pehmikkeenä olkea. Toisaalta sonnit eivät pääse laitumelle kesälläkään, ja vasikat erotetaan emoistaan varhaisessa vaiheessa.

Siuntion tilalla ei ollut lainkaan lypsykarjaa. Niiden olot ovat heikommat: noin 4/5 elää edelleen kytkettyinä parsinavetoissa. Kuitenkin vielä huonommin menee sioilla ja siipikarjalla. Lue tuotantoeläinten oloista Animalian sivuilta.

Kun aineisto juttua varten oli saatu kasaan, sain kuvaajalta kyydin takaisin Helsinkiin. Kävin navetalta tuoksahtelevana syömässä intialaista ruokaa.

Lauantain puuhapäivä alkoi Nokialla, jossa kommentoin Heidi Hautalan ja nokialaisen ehdokkaamme Jyrki Käkösen puheenvuoroja turvallispolitiikasta. Muistutin, ettei aseilla voida puolustautua suomalaisten arjen turvallisuutta nykyään uhkaavilta ongelmilta.

Iltapäivällä jaoin esitteitä ja jututin ihmisiä keskustorilla. Pakkasessa värjöttelyyn auttoi kuntosalikäynti ennen, kuin siirryin vihreiden keskustelutilaisuuteen Artturiin. Siellä Heidi ja Satu vastailivat ihmisten kysymyksiin leppoisassa tunnelmassa.

Vaalityö jatkui iltaan asti, sillä silloin osallistuin vielä Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden bileisiin Rumassa. Ísla soitti hyvin ja Meriläisen Rosa haastatteli minua ja muita vihreitä hauskasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta. Totesin Rosalle, että eduskunnan jälkeen hänellä voisi olla uusi ura keskusteluohjelman vetäjänä.

Sunnuntai oli vapaapäivä. Tein rauhassa töitä kotona.