Viikon aluksi piipahdin syksyn ensimmäisessä Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan tapaamisessa. Loppupäivästä vietin neljä tuntia Kuopiossa – ja kahdeksan tuntia junassa matkalla sinne ja takaisin.

Kuopiossa puhuin ensin Pohjois-Savon vihreille ehdokkaille paikallisesta ilmastopolitiikasta. Sitten kasvispastan mittaisen tauon jälkeen alustin vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Punkkua ja politiikkaa -tilaisuudessa kahdesta vihreästä visiosta, perustulosta ja vähähiilisestä yhteiskunnasta.

Junamatkoilla ehdin lukea, kirjoittaa, syödä, torkkua ja antaa puhelinhaastattelun ulkoministeriön Focus-lehteen. Kellon lähestyessä puoltayötä annoin itselleni luvan lukea cd-romilta vanhoja Ryhmä-X:iä.

Helsinkiin saavuin puoli yhden jälkeen. Aamukahdeksalta olin sitten tikkana ilmasto- ja energiapoliittisen ministerityöryhmän kokouksessa käsittelemässä ilmasto- ja energiastrategiaa.

Maankäyttö- ja rakennuslakia puineen ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen kävin valtioneuvoston kansliassa (VNK) tapaamassa tulevaisuusselontekotiimiäni. Istunnon budjettikeskustelun lomassa juttelin Helsingin Sanomien toimittajan kanssa hiilijalanjäljistä ja päästölaskureista.

Keskiviikkona talousarvion käsittely jatkui heti aamusta. Jouduin kuitenkin jättämään pääministerin puheenvuoron väliin, sillä vedin samaan aikaan pari kilometriä Mannerheimintietä ylöspäin Korjaamolla VNK:n liikenneseminaaria.

Ministeri Vehviläinen piti seminaarin alkuun mainion puheenvuoron. Siinä hän linjasi mm. henkilöjunaliikenteen avaamista kilpailulle ja joukkoliikenteen työsuhdematkalipun kehittämistä.

Seminaarin pääannin muodostivat kahdeksan yrityksen minipuheenvuorot, joissa ne esittelivät kestävän liikenteen ratkaisuja autojen yhteiskäytöstä jäteperäisiin biopolttoaineisiin ja hybridibusseista liikennetarvetta vähentäviin verkkotyökaluihin.

Iltapäivällä juttelin konsultin kanssa mäntyöljyteollisuuden tilanteesta ja Tekniikan alan ammattilaisten edustajan kanssa insinöörien ympäristöhankkeista. Talousarvion käsittely jatkui iltamyöhään, mutta livahdin silti Tampereelle yöksi.

Jos torstaista lukiessa tulee hienoinen déjà vu -tunne, palikat olivat tosiaan osin samanlaisia kuin tiistaina: talousarviota istunnossa ja ilmasto- ja energiastrategiaa ministerityöryhmässä. Vaihtelua toivat eduskuntaryhmän ja sen EU-työryhmän kokoukset. Viikon aikana käyttämäni kuusi eduskuntapuheenvuoroa voi käydä lukemassa täältä.

Perjantaina annoin ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen haastattelun ilmastonsuojelusta ja työllisyydestä. Istunnossa jatkettiin talousarvion käsittelyä, mutta karkasin iltapäivällä Tampereelle.

Iltasella nautiskelin vielä Veganissimon buffet-pöydästä ja liekitin vihreiden kunnallisvaaliehdokkaita. Muistutin, että kaikki alkaa jostain – minulla 18-vuotiaana lukiolaisena ensimmäisistä kunnallisvaaleista 12 vuotta sitten. Vaaleissa kannattaa pitää kirkkaana mielessä, minkä takia torilla oikein törötetään esite lapasessa: siksi, jotta maailma – ja alkuun Tampere – olisi reilumpi ja kestävämpi.

Illan päätteeksi saunoin vanhan ystäväni kanssa.

Viikonlopun kirjoittelin tulevaisuusselonteon tekstejä. Lauantaina kävin illalla Sinnemäen Annin uudessa kodissa kylässä.

Anni oli laittanut hyvää soijabolognesea, mutta toisaalta pakotti minut katsomaan Uutisvuotoa. Kostoksi saatan joutua soittamaan hänelle valittuja paloja mittavasta 60- ja 70-lukujen uskonnollisten laulujen kokoelmastani, kun hän seuraavan kerran käy luonani kylässä.

Sunnuntaina hyvä helsinkiläinen ystäväni piipahti Tampereella kylässä. Olen aina ollut pohjattoman vähän kiinnostunut sisustamisesta. Ei se minua innosta vieläkään, mutta alan taipua sosiaalisen paineen edessä. Suunnittelimme, miten kotiani voisi saada vähän mallikkaampaan kuosiin.

Vielä lopuksi: Olen aika riemuissani siitä, että olen päässyt istuntokaudenkin aikana kolmeen kuntosalikertaan viikossa. Moni voisi todeta, että tulee tarpeeseen. Salaisuus piilee siinä, että olen alkanut käyttää Helsingissä eduskunnan salia.