Islannin pankkikriisi: väärin olikin oikein

Islanti ajautui vuonna 2008 yhteen maailmanhistorian rajuimmista pankkikriiseistä. Tunnelman tiivistivät parhaiten mielenosoittajat Reykjavikin kaduilla: helvitis fokking fokk.

Mutta miten on maa toipunut kriisistä? Ja ennen kaikkea: mitä voimme ottaa islantilaisilta opiksi?

Islannin talous ei suinkaan ole vielä kuivilla. Valtionvelka on yhä lähes 80 prosentissa bruttokansantuotteesta, kun kriisiä ennen se pyöri vaivaisessa 20 prosentissa. Rajoituksia pääomien liikkeille ei ole pystytty poistamaan – eikä luultavasti pystytäkään vielä vuosiin.

Inflaatio on verraten korkea, valuutta heikko ja kansalaisten ostovoima matala. Joka kuudennella velallisella on vakavia maksuvaikeuksia. Samalla järkeviinkin investointeihin on vaikea saada pankista lainaa.

Silti Islanti on noussut syvästä kuopasta yllättävänkin nopeasti. Viime vuonna talous kasvoi yli kolme prosenttia, sitä edeltävänäkin puolitoista.

Havainnollista on verrata Islantia toiseen pankkikriisistä toipuvaan saarivaltioon, Irlantiin. Irlannin valtionvelka jatkaa yhä paisumistaan, Islannissa velkaa on maksettu jo pari vuotta takaisin. Irlannissa työttömyys on noin 12 prosenttia, Islannissa vain kolmasosa siitä.

Mm. europarlamentaarikko Sampo Terho (ps.) on tarjonnut Islantia malliksi eurokriisin kanssa kipuileville maille. Mitä johtopäätöksiä pölyn nyt laskeuduttua voidaan vetää?

Ensinnäkin Islannissa poikkeuksellinen keinovalikoima todella toimi. Jättämällä ulkomaiset sijoittajat kantamaan riskinsä, lykkäämällä säästöjä ja rajoittamalla pääomien liikkeitä Islanti on toipunut muita kriisimaita nopeammin – ja onnistunut osin varjelemaan kansalaisia isoilta sosiaalisilta menetyksiltä.

Toiseksi kokemukset eivät ole suoraan yleistettävissä muualle – valitettavasti. Euroalueen maat eivät voi päästää valuuttaa kellumaan eivätkä saada vetoapua vientiin devalvaatiosta. EU:n sisämarkkinoilla valtio ei noin vain voi rajoittaa pääomien liikkumista.

Päätös jättää ulkomaiset velkojat nuolemaan näppejään ei kaatanut ulkomaisia pankkeja, koska Islannin pankkisektori oli – turpoamisestaan huolimatta – Euroopan mittakaavassa vielä pieni. Jos Kreikan tai Irlannin kokoisessa maassa pankkien ulkomaiset velat olisi jätetty maksamatta, kriisi olisi uhannut levitä pankista ja maasta toiseen.

Osaa konsteista kannattaa silti harkita vakavasti muuallakin. Kriisimaiden pitää tasapainottaa valtiontaloutta, mutta rajuja leikkauksia ei kannata ajoittaa suhdannekuoppaan. Pankkien pelastamisen sijaan tai ohella pitää pyrkiä pelastamaan tavalliset kansalaiset ja pienyritykset.

Kolmanneksi heterodoksia – ortodoksisesta eli oikeaoppisesta linjasta poikkeaminen – kannattaa ottaa vakavasti. Talouspolitiikan perinteisiä opinkappaleita on hyvä arvioida uusiksi elävän elämän näytön perusteella.

IMF:n johtaja Nemat Shafik on myöntänyt, että ”monipuolisesta” (siis myös oppikirjan neuvoista poikkeavasta) keinovalikoimasta on todennäköisesti hyötyä vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa. Toisinaan esimerkiksi rajoitukset pääomien liikkeille voivat olla perusteltuja.

Neljänneksi kriiseistä vastuullisia on mahdollista saattaa oikeudelliseen vastuuseen. Islannissa – toisin kuin kriisin laukaisseessa Yhdysvalloissa – on tuomittu sekä yritysten edustajia että entinen pääministeri, osa ankariin sakkoihin ja pitkiin vankeustuomioihin.

Moni on toki vapautunut syytteistä ja monen tuomiot ovat jääneet nimellisiksi. Silti kansalaisten oikeudentajun kannalta osittainenkin rikosvastuun toteutuminen on arvokasta.

Viidenneksi talouskin on poliittista. Pankkikriisin juuret ovat huolettomassa politiikassa, ja kriisin ratkaisutkin ovat olleet poliittisia valintoja. Islannissa kansa on ollut tiiviisti mukana kaatamassa hallitusta, luonnostelemassa uutta perustuslakia ja hylkäämässä kansanäänestyksissä korvaukset ulkomaisille pankeille.

Talousmyrskyn iskiessä rajuimmin Islantiin maan silloinen pääministeri Geir Haarde päätti suoran tv-puheensa kansalaisille kohtalokkaasti: Guð blessi Ísland, Jumala Islantia siunatkoon.

Ja siunattu tuota pientä saarivaltiota näköjään onkin. Sekä ripauksella hyvää tuuria että aimo annoksella rohkeita päätöksiä.

Oras Tynkkynen

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply