Politiikkaan tarvitaan lisää seksiä. Ei poliitikkojen yksityiselämän tirkistelyä – yhdenlainen perversio sekin – vaan seksuaalipolitiikkaa.

Perinteisesti seksistä ovat möykänneet eniten ne, jotka sitä ovat tunteneet ja arvostaneet vähiten. Konservatiivit ovat opastaneet, kuka saa harrastaa millaista seksiä kenenkin kanssa – ja mitä ei missään tapauksessa saa tehdä. Jälkimmäinen luettelo on yleensä ollut paljon pitempi.

Seksi on kuitenkin aivan liian tärkeä asia jätettäväksi ahdasmielisille. Sallivuuden puolustajien on vallattava seksuaalipolitiikka takaisin. Vanhan biisin sanoin: let’s talk about sex.

Yksi ihmisten seksuaalisuuden kontrollin työkalu on virallinen sairausluokitus – sama luettelo, jonka mukaan homous oli sairaus vielä 1980-luvun alussa. Suomessakin käytetty kansainvälinen lista päivitettiin viimeksi vuonna 2007, mutta sillä kummittelevat edelleen esimerkiksi fetisismi, transvestismi, ekshibitionismi, voyerismi ja sadomasokismi.

Jos siis mies pitää naisen rinnoista tai takamuksesta, se on tervettä. Mutta jos mies pitääkin naisen jaloista tai jaloissa olevista korkokengistä, on se fetissi – ja siten listan ankaran tulkinnan mukaan sairaus.

Ruotsin sosiaalihallitus muutti vuoden 2009 alussa kansallista tulkintaa, niin ettei sadomasokisteja, transvestiittejä ja fetisistejä enää pidetä sairaina. Tanska ruksi S/M:n listalta jo vuonna 1995. Suomen olisi korkea aika tehdä sama.

Toinen tärkeä seksuaalipoliittinen kysymys on terveys. Kymmenisen viime vuoden aikana HIV-tartunnat seksistä yleensä ovat yli tuplaantuneet ja seksistä miesten välillä jopa yli kolminkertaistuneet.

Suomalaisista lukiolaisista ja ammattikoululaisista vain noin puolet käyttää yhdynnässä kondomia. Lukiolaispojista edelleen neljänneksellä on huonot tiedot seksuaaliterveydestä.

Ihmisiä pitää tukea vastuullisten seksivalintojen tekemisessä. Kondomien arvonlisävero on esimerkiksi syytä poistaa ja nuorille tarjota ilmaisia kumeja. Samalla seksuaalikasvatusta ja -neuvontaa pitää vahvistaa. Laman varjolla ei saa heikentää seksitautien torjuntaan tarkoitettuja palveluja.

Vaikka julkisuudessa murehditaan kulttuurin yliseksualisoitumista, todellisuudessa yhdyntäkerrat ovat Suomessa 1970-luvun alun jälkeen tippuneet kolmanneksella ja seksin arvostus parisuhteissa vähentynyt. Myös seksuaalinen haluttomuus ja orgasmiongelmat ovat lisääntyneet selvästi.

Onnistunut seksuaalisuus on vahvasti yhteydessä parisuhteen onnellisuuden kanssa. Hyvästä seksistä on varmasti iloa yhdelle sun toiselle sinkullekin.

Seksuaalipolitiikan missiona tulee olla puolustaa täysivaltaisten aikuisten ihmisten vapautta nauttia seksuaalisuudestaan kaikilla sellaisilla tavoilla, jotka eivät vahingoita toisia. Samalla seksuaalisuus kannattaa nähdä enemmän hienona mahdollisuutena ja voimavarana kuin riskinä ja ongelmana.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja, jonka mielestä seksi on iloinen asia.