Aamulehti: Vihreät ei aja ihmisten kyttäämistä

Aamulehti (AL 19.9.) omisti lyhyen ajan sisään jo toisen kärkipääkirjoituksensa tienkäyttömaksujen arvosteluun. Se on aika paljon asiasta, jota hallitusohjelmassa luvataan vasta selvittää.

Kirjoituksessa hahmoteltiin maksuista monimutkainen, kömpelö ja yksityisyydensuojaa loukkaava malli. Tiettävästi kukaan ei ole esittänyt maksujen toteuttamista niin hölmöllä tavalla.

Vihreät ei kannata eikä hyväksy tienkäyttömaksujen toteuttamista tavalla, joka mahdollistaa ihmisten kyttäämisen. Maksujen kerääminen ei kuitenkaan edellytä sitä.

Sen sijaan autojen päätelaitteille voidaan antaa tiedot maksuvyöhykkeistä, jotka perustuvat aikaan ja paikkaan. Helsingin kantakaupunki ja sisääntuloväylät ruuhka-aikoina voisivat muodostaa yhden maksuluokan, muiden suurimpien kaupunkien vilkkaimmat väylät toisen.

Haja-asutusalueella yöaikaan ajaminen voisi olla puolestaan halvin – ehkä jopa ilmainen – maksuluokka. Yhteensä luokkia pitäisi olla hallittava määrä, suurusluokkaa puolen tusinaa.

Maksujärjestelmään ei missään vaiheessa toimitettaisi ihmisten liikkumisen valvonnan mahdollistavia aika- ja paikkatietoja. Kukaan ei siis saisi tietää, missä yksittäinen auto kulloinkin on tai mihin se on matkalla.

Sen sijaan järjestelmään ilmoitettaisiin kullakin maksuvyöhykkeellä tietyssä ajassa kertyneet kilometrit. Luonnollisesti nämäkin niukat tiedot tulisi salata ja hävittää sen jälkeen, kun niitä ei enää tarvita maksujen perimiseen.

Pääkirjoituksessa arveltiin myös, että kainuulainen liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) tekee tienkäyttömaksuilla aluepolitiikkaa. Oli kainuulainen tai tamperelainen, voi kuitenkin aiheellisesti kysyä, onko nykyinen autoilun verotus oikeudenmukaista.

Nykyään polttoaineesta maksaa yhtä paljon helsinkiläinen, joka ajaa katumaasturillaan ratikkareittiä pitkin Eirasta Punavuoreen, kuin kainuulainen, jonka kylänraitilla bussi on viimeksi näkynyt 70-luvulla.

Ihmisten erilaisten olosuhteiden huomioon ottaminen autoilusta perittävissä maksuissa ei minusta ole vain aluepolitiikkaa, vaan yksinkertaisesti reilua.

Oras Tynkkynen
kansanedustaja (vihr)

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

5 Responses

  1. Ei lisää järjestelmiä ja byrokratiaa!
    Autojen liikkumisen seuraamisen myötä saatetaan voida rakentaa reilu verotusjärjestelmä. Mutta tuon järjestelmän rakentaminen maksaa melkoisesti ja epäonnistumiset ovat mahdollisia – kuten nyt VR-lippujärjestelmän muutoksen myötä on huomattu.

    Tietojärjestelmien teko on kallista (alan ammattilaisena tiedän sen). Teon lisäksi järjestelmät vaativat ylläpitoa (ja jatkuvaa rahanmenoa). Ja vaikka jotain saataisiin pystyyn, niin toiminta ei ole niin takuuvarmaan. Tamperelaisena näin, miten huonosti toimi bussien paikannukseen perustuvat aikataulunäytöt.

    Pitäydytään mielummin nykyisissä järjestelmissä (tai karsitaan niitäkin, jos mahdollista). Jos halutaan erikoistukea maalla asuville, niin se voidaan tehdä nykyisen verotusjärjestelmän kautta: jos osoite on maalla, niin ekstravähennyt valtionveroon. Tai jos halutaan tukea nimenomaan oman auton käyttöä, niin maalla asuvilta voi poistaa vuosittaisen ajoneuvoveron.

  2. “Maksujärjestelmään ei missään vaiheessa toimitettaisi ihmisten liikkumisen valvonnan mahdollistavia aika- ja paikkatietoja. Kukaan ei siis saisi tietää, missä yksittäinen auto kulloinkin on tai mihin se on matkalla.”

    Paitsi murtautumalla siihen laitteesen, jonka uusi poliisilaki nimenomaan poliisille sallii. http://jalkijupinaa.blogspot.com/2011/07/ruuhkamaksut-ja-uusi-poliisilaki.html

    Jos Vihreät eivät halua ajaa sellaista ruuhkamaksujärjestelmää, joka mahdollistaa ihmisten kyttäämistä, niin lopettakaa sitten pakollisten satelliittipaikantimien vaatiminen autoihin. Ei se sen enempää vaadi.

  3. Tarja Tiaiselle:
    Toisaalta Vihreiden mallissa paikannusmaksuilla voitaisiin korvata ajoneuvovero kokonaan. Tarkoitus ei ole siis rakentaa järjestelmää järjestelmän päälle, vaan samalla järkeistää autoilun verotuksen kokonaisuutta.

    Tietojärjestelmiin liittyy toki sekä riskejä että kustannuksia, ja esimerkkejä epäonnistumisista on tosiaan nähty. Toisaalta Suomessa pystytään kuitenkin operoimaan miljonia kännykkäliittymiä, miljoonia pankkitilejä ja kuka tietää kuinka monia paikannukseen perustuvia ratkaisuja. Jos ne on saatu toimimaan, ei paikannukseen perustuvien maksujen kerääminen voine olla mahdotonta – hieman konstikasta se toki voi olla.

  4. Michael Halilalle:
    Mutta onko tuo enemmän poliisilain kuin paikannusmaksujen ongelma?

  5. Mietipä Oras asiaa uudestaan.

    Todellisuudessa autoilija maksaa ruuhkamaksuja ja enemmän veroa jo nyt tavalla, jota tavoitellaan tällä kalliilla, ihmisiä tarpeettomasti seuraavalla järjestelmällä.

    Satelliittipaikannusjärjestelmällä tavoitellaan sitä, että autoilija maksaisi enemmän veroa ajaessaan ruuhkissa, sekä myös ajaessaan enemmän. Tämä toteutuu jo nyt polttoaineverotuksen kautta. Mitä enemmän ihminen ajaa, sitä enemmän hän maksaa veroa polttoaineen sisältämän veron kautta.

    Mitä enemmän ihminen ajaa ruuhkissa, sitä enemmän hän maksaa veroa kilometriä kohden. Kun autoilija ajaa ruuhkattomalla tiellä tasaista 90km/h tai taajamassa alhaisempaa nopeutta, hänen autonsa kuluttaa polttoainetta vähän kilometriä kohden ja näin hän myös maksaa vähemmän veroa kilometriä kohden. Kun autoilija kituu ruuhkassa kymmenen kilometrin matkan puoli tuntia, polttoainetta kuluu sama määrä, millä hän ajaisi kolminkertaisen matkan ruuhkan ulkopuolella. Hän siis maksaa ruuhakssa ajostaan veroa polttoaineen kautta kilometriä kohden kolminkertaisen määrän.

    Äkkiseltään nerokkaalta tuntuvalla satelliittiseurannalla päästäisiin siis suurinpiirtein samaan lopputulokseen kuin nytkin polttoaineeseen sisältyvän verotuksen kautta. Nykyinen järjestelmä on yksinkertaisempi, eikä vaadi mitään kalliita laitteita ja ihmisten ylimääräistä seurantaa.

Leave a Reply