Baku näyttää siltä kuin Kiova, Istanbul ja Dubai olisivat törmänneet toisiinsa. Azerbaidžanin pääkaupunki imee vaikutteita niin neuvostohistoriasta, turkinsukuisesta kulttuuriperinteestä kuin Lähi-idän öljynousukkailta.

Vahvan johtajan kaipuu käy ilmi heti Bakuun saapuessa. Heydar Aliyev -lentokentältä pääsee Heydar Aliyev Avenueta pitkin Heydar Aliyev -kulttuurikeskukseen. Rakennusten seinillä roikkuu haalistuneita lakanoita, joissa Heydar Aliyev (Heydər Əliyev) tervehtii isällisesti kansalaisia.

Bakussa kaupunkia ei suunnitella niinkään ihmisiä varten kuin näytettäväksi ihmisille. Monumentaalisuus ja näyttävyys ohittavat käytettävyyden ja viihtyisyyden.

Öljyrikkaudet näkyvät katukuvassa. Vanhojen asuinalueiden tilalle nousee pilvenpiirtäjiä ja ostoskeskuksia. Kansainvälisten ketjujen liikkeissä riittää asiakkaita. Ruuhka-aikaan yhteen suuntaan kuusikaistainen pääväylä täyttyy autoista.

Puute ei ole silti kaukana. Papat yrittävät tienata muutaman manatin punnitsemalla ihmisiä kadulla, mammat kaupittelevat pahvilaatikon päällä paria sitruunaa. Hummer-katumaasturit ja lampaat, käytetyt huumeruiskut ja kalliit merkkipuvut voivat sijaita vain muutaman korttelin päässä toisistaan.

Satunnaiselle vierailijalle Baku on houkutteleva kohde. Perusasiat toimivat, eikä turvallisuutensa puolesta tarvitse pelätä. Kaupungissa kohtaavat historialliset kerrostumat ja hypermoderni arkkitehtuuri.

Baku on myös viehättävä. Vanhankaupungin pikkukujat ja liekkiä mukailevat jättitornit, Kaspianmeren ranta ja backgammonia kadulla pelaavat vanhat herrat, azerbaidžanilainen ruoka ja musiikki saavat toivomaan, että aikaa tutustua kaupungin moniin puoliin olisi enemmän.

Oras Tynkkynen