Avoin data on toistunut monessa Internet Governance Forumin keskustelussa. Seurasin itse kahta aihetta sivunnutta työpajaa, joissa puitiin kokemuksia ja haasteita eri puolilta maailmaa.
Isossa-Britanniassa on avattu jo yli 8 000 datasarjaa. Pienessä Moldovassakin portaaliin on koottu yli 500 sarjaa. Jokaisen ministeriön on täytynyt hakea omista arkistoistaan avattavaksi niitä vähintään kolme.
Avattavaa dataa on monenlaista. Suomessa on lähdetty liikkeelle laittamalla Maanmittauslaitoksen kartta-aineistot ja Ilmatieteen laitoksen säädata vapaasti kaikkien saataville.
Tieto julkisten vessojen sijainnista ja tyypistä voi olla tärkeä esimerkiksi vammaisille henkilöille. Olen itse puhunut eduskunnan ympäristövaliokunnassa siitä, että data tehtaiden ja voimaloiden saasteista pitää laitaa verkkoon kaikkien luettavaksi.
Isossa-Britanniassa on julkistettu sairaaloiden suoritustietoja kuten onnistumista sydänleikkauksissa. Eräänlaista datan avaamista on myös esimerkiksi ihmisten omien terveystietojen jakaminen julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä.
Valtaosa poliittiseen päätöksentekoon liittyvästä datasta on Suomessa julkista jo nykyään. Usein data ei vain ole saatavilla nopeasti ja koneluettavassa muodossa – esimerkkinä eduskunnan äänestystiedot. Päätösten valmisteluun liittyvää aineistoa pimitetään myös edelleen suotta.
Suomessa yksi merkittävimmistä julkisesti rahoitetuista aineistovarannoista on Yleisradiolla. YLEn siirtyessä verorahoitteiseksi on tärkeä ja kohtuullista avata verovaroin tuotetut aineistot kaikille suomalaisille – kunhan ohjelmien tekijöiden kanssa päästään sopuun.
Vaikka avoimen datan painopiste on valtion ja kuntien aineistoissa, sopii periaate muuallekin. Esimerkiksi iso osa joukkoliikenteen datasta on yksityisissä käsissä. Myös kansalaisjärjestöt voisivat hanakammin avata omia aineistojaan, ei vain vaatia julkiselta sektorilta toimia.
Miksi dataa sitten kannattaa avata? Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten näin voidaan luoda uusia palveluita, yrityksiä ja työpaikkoja.
Työpajoissa Bakussa nousi hyvin esiin kuitenkin periaatteellisempi syy. Dataekosysteemin voi nähdä poliittisena järjestelmänä. Siksi datan avaaminen merkitsee vallan uudelleenjakoa. Enää tieto ei olekaan ensisijaisesti vain eliitin ja asiantuntijoiden hyppysissä.
Datan avaaminen kannattaakin nähdä osana pitempää polkua kohti avointa yhteiskuntaa. Suomi liittyi hiljan tätä tavoittelevaan kansainväliseen Open Government Partnershipiin. Parhaillaan valmistellaan kansallista ohjelmaa, jossa Suomi esittää omat sitoumuksensa hallinnon avaamisesta.
Niin kuin aiheeseen sopii, ohjelmaa valmistellaan mahdollisimman avoimessa hengessä. Kaikki kiinnostuneet voivat vinkata toimenpiteitä ja osallistua keskusteluun joukkoistamisalustalla osoitteessa www.suomijoukkoistaa.fi.
Oras Tynkkynen