Näin Amsterdamista tehtiin pyöräilyn suurkaupunki

Amsterdam kilpailee Kööpenhaminan kanssa maailman pyöräilymyötäisimmän pääkaupungin asemasta. Näytöt puhuvat puolestaan.

Noin 800 000 asukkaan kaupungissa puoli miljoonaa ihmistä pyöräilee yhteensä yli kaksi miljoonaa kilometriä päivässä. Pyöräilijöiden määrä on kasvanut liki puolella 25 vuodessa.

Amsterdamin keskustassa peräti puolet ja koko kaupungissakin kolmannes matkoista tehdään pyörällä. Vertailun vuoksi Oulussa ylletään 20 prosenttiin ja Helsingissä ja Tampereella vasta 6 prosenttiin.

Menestyksen taustalla on monta tekijää – ja vähän tuuriakin. Hollanti on litteä maa, joten korkeuserot eivät pyöräilijää rasita. Tiiviissä kaupungissa välimatkat sopivat pyörällä taitettaviksi. Asutus, työpaikat ja palvelut limittyvät myös toisiinsa.

Suotuisa yhdyskuntarakenne on osin menneiden vuosisatojen peruja. Amsterdamilaiset ovat kuitenkin viisaasti torjuneet yritykset rakentaa suurten autoteiden hallitsemaa kaupunkia 1960-luvulla – ja jatkaneet sen jälkeen täydennysrakentamista painottavalla linjalla.

Eniten monista eurooppalaisista verrokeista Amsterdamin erottaa silti liikennepolitiikka. Pyörätieverkostoon on satsattu runsain mitoin sekä määrällisesti että laadullisesti.

Kaupungissa on 500 kilometriä erillisiä pyöräteitä, ja kaduista 90 prosenttia arvioidaan pyöräilymyötäisiksi. Vilkkaimmilla kaduilla molemmilla puolilla kulkee yleensä yksisuuntainen pyörätie.

Pyöräteistä on pyritty tekemään yhtenäisiä, ennakoitavia ja mukavia. Pyöräilyreitit tunnistaa punaisesta asfaltista ja punaisista tienviitoista.

Pysäköintiä varten on kaupungissa liki neljännesmiljoona telinettä. Yksin päärautatieaseman kolmekerroksiseen pysäköintitaloon mahtuu kolme tuhatta pyörää. Pysäköintipaikkoja rakennetaan lisää noin 40 000 vuosikymmenen loppuun mennessä – ja vielä tuplasti niin paljon sen jälkeen.

Samalla rajallista kaupunkitilaa on vapautettu autoilta. Siirtyminen jo varhain maksulliseen – eikä ihan halpaankaan – pysäköintiin on ohjannut ihmisiä auton ratista pyörän satulaan.

Pyöräily on menestynyt myös siksi, että Amsterdamin sisäinen joukkoliikenne jättää vielä paljon toivomisen varaa. Metrolinjoja on vähän, bussit ja ratikat matelevat kapeilla kaduilla muun liikenteen seassa eivätkä matkaliputkaan ole ihan halpoja.

Amsterdamilaiset eivät kuitenkaan ole huolissaan. Joukkoliikenne on hyvä vaihtoehto autoilulle, mutta pyöräily on vielä parempi.

Pyörätiet ovat kohtuuhintaisia rakentaa, eikä pyöräilyn käyttökuluja tarvitse kattaa verovaroin. Pyöräily ei kuluta fossiilisia polttoaineita, mutta kohentaa ihmisten terveyttä.

Toki Amsterdamissakin on omat haasteensa. Pyöräteillä saa ajaa sähköpyörillä ja kevyillä mopoilla, joten saman väylän jakavat hyvin eri nopeuksilla kulkevat kaksipyöräiset. Ruuhka-aikoina pyöräteiden välityskyky loppuu kesken. Pyöräilijät suhtautuvat liikennesääntöjen noudattamiseen hollantilaisen vapaamielisesti.

Suomalaisten ei kannata lannistua ilmaston takia. Amsterdamin keskilämpötila on vain kuusi astetta korkeampi kuin Tampereella – ja amsterdamilaiset pyöräilijät ovat joutuneet tottumaan tuimaan merituuleen ja sateisiin.

Amsterdamista kannattaakin ottaa monessa mallia. Fiksun yhdyskuntasuunnittelun, kattavan ja tasokkaan pyörätieverkon sekä fiksun pysäköintipolitiikan yhdistelmä tepsii myös meillä.

Oras Tynkkynen

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

2 Responses

  1. Hieno kirjoitus Oras, mutta et kai vaan käynyt Amsterdamissa ilman että ilmottelit mulle? :)

Leave a Reply