Runsaudenpulan kääntöpuoli

Autoin kesällä erästä henkilöä laittamaan muuton jäljiltä tavaroita paikoilleen. Yhden hengen kotitaloudesta löytyi jakorasioita 145 pistokkeelle. Vaateripustimia kirjasimme reilusti yli 100 ja kynttilöitä lähemmäs 800 kappaletta.

Tavarat helpottavat usein arkeamme. Runsaudenpulalla on kuitenkin myös kääntöpuolensa.

Nurkkiin unohtunut tavara nielee pääomia. Jakorasioissa tuskin on paljon rahaa kiinni, mutta yhteensä tarpeeton irtotavara voi sitoa jo tuhansia euroja. Se on pois muusta käytöstä, kuten lomailusta tai asuntolainan lyhentämisestä.

Turhaan tavaraan uppoaa rahaa toistakin reittiä. Jos tarvitsee yhdenkin ylimääräisen neliön varastotilaa, se voi merkitä toista sataa euroa vuokrakuluja lisää vuodessa tai paria tuhatta omistusasunnon hinnassa.

Tavarapaljous voi aiheuttaa myös arkista päänvaivaa. Jos kaapit tursuavat krääsää, voi olla vaikea löytää etsimäänsä silloin, kun sitä lopulta tarvitsee. Järjestelemiseen, siivoamiseen ja muuttamiseen taas menee sitä enemmän aikaa ja vaivaa mitä enemmän tavaraa on.

Jokaisella tuotteella on lisäksi ekologinen selkäreppu. Vaateripustimien ja kynttilöidenkin valmistaminen on kuluttanut luonnonvaroja ja energiaa – isommista tavaroista puhumattakaan.

Roina voi kuormittaa myös henkisesti. Kulutuskeskeisyyteen kyllästynyt Petri Luukkainen kuvasi mainiossa dokumenttielokuvassa Tavarataivas, miten hän karsi elämästään kaikki tavarat ja antoi itselleen luvan ottaa vuoden aikana vain yhden takaisin päivässä.

Kokeen lopputulos? Luukkaisen mukaan ihminen pärjää yllättävän pienellä määrällä tavaroita. Tavaravuoren kartuttaminen ei välttämättä paranna elämänlaatua.

Monilla ihmisillä ongelma on toki päinvastainen. Pienituloisilla rahaa ei tahdo riittää välttämättömiinkään menoihin, saatikka nyt krääsän kartuttamiseen.

Usein auttaa silti terve epäilys. Tarvitseeko uutta tavaraa vai pärjääkö ilman? Voisiko ostamisen sijaan lainata tai vuokrata? Entä ajaisiko saman asian uuden sijaan käytetty?

Omille tavaroille voi tehdä ajoittain kartoituksen: mitä tarvitsee vielä ja mistä voi luopua. Jos tavaroiden perkaaminen tuntuu hankalalta, voi avuksi pyytää kaverin tai alan ammattilaisen.

Joutavalle tavaralle voi keksiä monenlaista käyttöä. Käyttökelpoisia tavaroita voi myydä kirpputorilla, viedä kansalaisjärjestön keräykseen, laittaa kotitalon pihalle tarjolle tai antaa lahjaksi.

Itse järjestin taannoin kutsut, jonne kutsuin kavereita. Teen hörppimisen ohella tarjolla oli kukkurallinen pöytä joutavia tavaroita. Myynnistä kertyneet tuotot lahjoitin hyväntekeväisyyteen.

Hyvän laittamista kiertoon helpottavat monet verkkopalvelut, kuten annetaan ilmaiseksi -ryhmä Facebookissa. Uusi sovellus – Nappi Naapuri – pyrkii yhdistämään tavaroiden omistajia ja tarvitsijoita entistä kätevämmin.

Tavaramaltista hyötyvät niin kukkaro kuin ympäristö.

Oras Tynkkynen

PS. Jos jollakulla sattuu olemaan joutava sauvasekoitin, minulla olisi sille käyttöä.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

2 Responses

  1. “Vähemmän roinaa enemmän aikaa” vai miten se nyt menikään :D

  2. Kyllä pienituloisellakin on nykyään rahaa krääsään, krääsä on niin halpaa ja se markkinoidaan niin tehokkaasti, etteivät kaikki pysty vastustamaan. Tai sitten pitää tehdä niin kuin sukulaiseni, joka käy leipäjonossa, jotta voi käyttää ruokarahatkin viikoittaiseen postimyyntivaatteiden ostamiseen.

Leave a Reply