ranneliike.net: Kuinka pieni on pieni vähemmistö?

Julkaistu ranneliike.netissä.

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat väittävät, että nyt kohkataan liikaa vain pientä vähemmistöä koskevasta asiasta. Samaan aikaan Suomi kamppailee jättimäisten ongelmien – työttömyyden, kestävyysvajeen, ilmastokriisin – kanssa.

Jos palaa halusta keskittyä kansakunnan kohtalonkysymyksiin, yksinkertaisinta on hyväksyä tasa-arvoinen avioliittolaki pois alta. Mutta pitääkö arvostelu paikkansa: koskettaako laki todella vain vähäistä joukkoa ihmisiä?

Arviot seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suuruudesta vaihtelevat. Melko usein on käytetty lukua, jonka mukaan HLBT-ihmisiä olisi kuutisen prosenttia väestöstä – siis suunnilleen saman verran kuin suomenruotsalaisia.

Siinä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Liki jokaisella lesbolla ja homolla on elossa ainakin yksi lähisukulainen, kuten vanhempi, sisarus tai lapsi. Monilla on lisäksi puoliso, yksin elävilläkin vähintään yksi läheinen ystävä.

Jos jokaisella HLBT-ihmisellä oletetaan olevan vain kaksikin läheistä, yhdenvertainen mahdollisuus avioliittoon näkyy joka viidennen suomalaisen lähipiirissä. Se on suunnilleen yhtä suuri osuus väestöstä kuin se porukka, joka kannatti viime eduskuntavaaleissa perussuomalaista puoluetta.

Tuki on vielä tätäkin laajempaa. Keväisen kyselyn mukaan suomalaisista peräti noin 2/3 kannattaa lakia.

Tasa-arvoinen avioliittolaki siis auttaa merkittävää osaa suomalaisista ja sitä kannattaa vielä selvästi suurempi joukko. Yhdenvertaisuuden painoarvoa ei voi kuitenkaan punnita pelkästään nuppiluvun perusteella.

Sotiemme veteraaneja on elossa enää alle 30 000 – siis noin puoli prosenttia väestöstä. Kenellekään tuskin tulisi silti mieleen vähätellä heidän tarpeitaan siksi, että heitä on niin vähän.

Lainsäädännöstä on poistettu aiemmat kiellot mm. kuurojen ja epilektikkojen avioitumiselta. Oikeuksien rajoittamisen perusteeksi ei tuolloinkaan riittänyt se, että kuuroja ja epilektikkoja on niin vähän.

Ihmisoikeudet ovat tärkeitä riippumatta siitä, koskevatko ne miljoonaa vai kymmentä tuhatta.

Epäoikeudenmukaisuutta ei voi kuitata sillä, että siitä kärsii vain pieni joukko. Jokaisen syrjityn yksilön kannalta kaltoinkohtelu on aina väärin.

Oras Tynkkynen

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

3 Responses

  1. “Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat väittävät, että nyt kohkataan liikaa vain pientä vähemmistöä koskevasta asiasta.”

    Eipä yleistetä. Eivät kaikki vastusta lakia tuon, tai vain tuon argumentin perusteella.

    Lakimuutoksen puoltajat esittävät, että kyse on “kahden aikuisen oikeudesta saada rakkaudelleen yhteiskunnan hyväksyntä, tuki jne” Tällöin olen kysynyt, että mitä syytä on rajata se aikuisten oikeus rakastaa toisiaan kahteen henkilöön? On niitäkin, jotka haluaisivat avioitua useamman kanssa. (Enkä nyt tarkoita islamiin ym. liittyvää patriarkaalista moniavioisuutta.)

    Tällöin on tullut vastaukseksi vastapuolelta, että “kun niitä on niin vähän”.

    Samoin on mielestäni täysin relevanttia kysyä saavatko vain ne homoparit mennä naimisiin, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen? Säilytetäänkö avioliittolaissa rajoitus, joka kieltää lähisukulaisia avioitumasta?

    Jälleen tulee vastaukseksi, että “kun niitä on niin vähän.”

    Mutta tällaisia tapauksia on:

    http://ranneliike.net/teema/helsinki-pride-2012-monisuhteiset-toivovat-suvaitsevaisuutta?aid=8566

    http://aleksin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/56858-olen-rakastunut-veljeeni

    Tässä kohden juuri pitäisi päättää onko avioitumisessa kyse “ihmisoikeuksista” vai ei.
    Sanoisin itse, että oikeus elää kenen kanssa haluaa, rauhassa ja turvatusti, on ihmisoikeus. Mutta avioliittostatuksen saaminen mille tahansa ja keiden tahansa väliselle ihmissuhteelle ei ole.

    Mikä avioliitto siis on? Tai “avioituminen”? Mitä tarkoittaa “mennä naimisiin”?
    Siitä puhutaan kuin se olisi itsestäänselvyys, mutta se kaipaisi tosiaankin tässä jonkinlaista määrittelyä.

    Siis oikeus MIHIN pitäisi tarkkaan ottaen saada ja kenelle ja millä kriteereillä ja perusteilla?

  2. Kirjoituksessanihan en väitä, että kaikki tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat olisivat tuota mieltä. Itse asiassa myös osa tasa-arvoisen avioliittolain kannattajista on sitä mieltä, että asia on saanut turhan paljon huomiota.

    Vastustajat usein tuovat keskusteluun muita muutoksia avioliittolakiin. Sopiiko, että me kansalaisaloitteessa esitetyn kaltaista avioliittolakia kannattavat puolustelemme sitä, mitä itse esitämme ja kannatamme? Jos sinä tai muut haluatte avata avioliittoa myös useamman kuin kahden henkilön tai lähisukulaisten väliseksi, voitte itse yrittää perustella, miksi tällaista muutosta tavoittelette.

    On yksi kysymys, onko avioitumisessa kyse ihmisoikeudesta. Kokonaan toinen kysymys on se, voidaanko ihmisiä asettaa lainsäädännössä ilman erityisen painavaa perustetta eriarvoiseen asemaan puolison sukupuolen perusteella. Mikä on se painava yhteiskunnallinen tai muu syy, jonka takia minä saan mennä naimisiin naisen mutta en miehen kanssa?

    Tarkalleen ottaen mikä on epäselvää oikeudessa mennä naimisiin? Yleensä ihmiset ymmärtävät hyvin, mitä avioituminen tarkoittaa.

  3. Oras: “Vastustajat usein tuovat keskusteluun muita muutoksia avioliittolakiin. Sopiiko, että me kansalaisaloitteessa esitetyn kaltaista avioliittolakia kannattavat puolustelemme sitä, mitä itse esitämme ja kannatamme?”

    Käsittääkseni ydin tässä on se, että täysin samalla perusteella millä perustellaan homo/lesboavioliittoa (“rakkaus”), voidaan perustella noita muitakin mahdollisia erilaisia aviosuhteita.

    Lakialoite on siis siinä mielessä epätasa-arvoinen, että sen mukaan jotkut eivät saa mennä avioliittoon samalla perusteella kuin jotkut toiset. Kyllä Sarin esittämä näkökulma liittyy aivan elimellisesti tähän lakialoitteeseen.

Leave a Reply