Vaalianalyysi osa V: miksi Vihreät hävisi?

Vihreiden häviöön on monta syytä. Käyn tässä läpi omasta mielestäni kymmenen tärkeintä. Toivotan kommentit ja vastaväitteet tervetulleiksi.

1. Perussuomalaisten nousu. Perussuomalaisten historiallinen voitto rokotti Vihreiden kannatusta kolmella tavalla. Se nosti äänestysprosenttia ja siten pienensi Vihreiden äänten suhteellista painoa, käänsi osan äänestäjistä kokoomuksen tai demarien kannalle torjuakseen perussuomalaisten nousua suurimmaksi puolueeksi sekä vei joitakin protestiääniä Vihreiltä.

2. Ydinvoimalat. Hallituksen ja eduskunnan enemmistö hyväksyi luvat kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Vihreät ainoana johdonmukaisesti ja yksimielisesti vastusti lupia viimeiseen asti, mutta moni äänestäjä koki hallituksessa pysymisen merkiksi periaatteettomuudesta. Kantoja saatettiin pitää myös epäjohdonmukaisina: ensin kynnyskysymys, sitten ei, sitten taas kyllä.

3. Hallituksen mokat. Hallituskaudella saatiin paljon hyvää aikaan, mutta kaikki joutuivat tekemään kompromisseja. Vihreille hankalia päätöksiä olivat mm. yliopistolain uudistus, Lex Nokia ja nuorten toimeentulotuen leikkaus (Lex Risikko). Näillä Vihreitä lyötiin – ja ruoskintaan osallistuivat myös vihreät itse.

4. Vaalivaihteen puuttuminen. Vihreät kantoi vastuuta hankalista kompromisseista hallituksessa. Vaaleihin ei kuitenkaan voi lähteä puolustamaan kilpakumppaneita, vaan haastamaan niitä. Erityisesti vanhojen puolueiden vaalirahoitussotkut olisi pitänyt tuomita selvemmin.

5. Eriarvoisuus. Hallituskaudella tehtiin suurimmat parannukset perusturvaan aikoihin ja tuloerojen kasvu taittui väliaikaisesti. Silti moni kansalainen koki heikoimpien jääneen osattomiksi. Vihreiden viesti eriarvoisuuden vähentämisestä ei tavoittanut äänestäjiä. Perussuomalaiset puhuivat ihmisistä, vihreät politiikasta.

6. Energiaverot. Hallituskaudella tehtiin historian suurin vihreä verouudistus, jolla parannetaan työn kannattavuutta ja leikataan päästöjä. Kansalaisille mieleen jäi kuitenkin vain kohonnut sähkölasku; veroja korotettiin vaalien alla, perusturvan parannukset tehtiin aiemmin. Tuohtumus verojen korotuksesta kohdistui Vihreisiin, valtiovarainministeripuolue kokoomus oli hissukseen.

7. Lama. Suomen talous romahti kansainvälisen finanssikriisin takia enemmän kuin koskaan, työttömyys kasvoi ja Euroopan heikot taloudet kriisiytyivät. Osa ihmisten huolesta ja pettymyksestä kanavoitui hallituspuolueisiin – osin ymmärrettävästi siihen, jolla oli työministerin salkku.

8. Ympäristö marginaalissa. Vihreät yritti nostaa ympäristöä keskusteluun sinnikkäästi (ks. esim. vaaleja edeltäviltä viikoilta ympäristöohjelma ja luonnonsuojeluteemat. Muut puolueet eivät teemoihin kuitenkaan tarttuneet, politiikan toimittajista puhumattakaan. Ilmasto oli poliittisena teemana väistynyt taka-alalle. Poliittista keskustelua on vaikea käydä yksin.

9. Viestin epäselvyys. Vihreillä oli hyvää asiaa, mutta emme osanneet pelkistää sanottavaamme. Kiteytys ydinvoiman vaihtoehdoista syntyi vasta pari viikkoa ennen vaaleja. Euroopan talouskriisistä linjaamme ei saatu kiteytettyä yhteen virkkeeseen.

10. Herkkyyden puute. Perussuomalaiset voittivat, koska he onnistuivat antamaan kuvan kansan kuuntelemisesta. Vihreät epäonnistui tässä selvästi.

Sanonpa vielä, mitkä minusta eivät olleet merkittäviä syitä Vihreiden tappioon.

1. Kampanja. Vihreiden vaaliteema uusi Suomi ja leijonatunnus keräsivät kritiikkiä, mutta ne herättivät myös huomiota ja innostusta. Vaikka joitakin vihreitä reipas tyyli saattoi kummeksuttaa, ei vaalitulos siihen kaatunut. Toki parempi kampanja olisi voinut pehmentää pudotusta.

2. Puheenjohtaja. Anni Sinnemäki veti puheenjohtajana yhdessä sovittua linjaa, joten vastuun mokista kantavat kaikki Vihreiden päättäjät. Annin puhetapa ja vastaustekniikka jakavat mielipiteitä, mutta harvaa ne häirinnevät niin paljon, että ei siksi voisi äänestää Vihreitä.

3. Ehdokkaat. Vihreillä oli näissä vaaleissa monissa vaalipiireissä vahvemmat ja monipuolisemmat ehdokaslistat kuin aiemmin. Toki valovoimaisia tähtiä voisi aina olla enemmän – esimerkiksi Tarja Cronbergin puuttuminen Pohjois-Karjalassa aiheutti ison notkahduksen kannatukseen.

4. Tukiryhmät. Tukiryhmät olivat suurempia ja kampanjat näkyvämpiä kuin ehkä koskaan. Tarmon puutteeseenkaan ei tällä kertaa kompastuttu.

Oras Tynkkynen

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

14 Responses

  1. 1- 10. Viestin epäselvyys. Vihreillä oli hyvää asiaa, mutta emme osanneet pelkistää sanottavaamme. Kiteytys ydinvoiman vaihtoehdoista syntyi vasta pari viikkoa ennen vaaleja. Euroopan talouskriisistä linjaamme ei saatu kiteytettyä yhteen virkkeeseen.
    SIIS MIKSI PUHUA NIIN PALJON TURHAA TILKETTÄ JA VÄHÄN ASIAA ELI
    SINUN KOHDISTASI KAIKKI OLIVAT EPÄSELVÄÄ PUHETTA. PUHEENJOHTAJAN JATKUVA TYHJÄNPUHUVA HELSIKILÄISJARGON EI OIKEIN ISKENYT…sori vaan vika ei ole perussuomalaisisissa, vika ei ole kansassakaan, eikä se ole edes junttia, niinkuin toveri Lipponen asian esittää

  2. En voi tietää tietenkään, miksi Vihreät hävisi vaalit, mutta tiedän, miksi en enää tällä kertaa äänestänyt Vihreitä. Olen aiemmin äänestänyt sinua, mutta nyt en.

    – Yhtenä syynä oli kyllä ydinvoima, mutta päinvastaisesta syystä kuin tässä analyysissä, eli itse olen, ja olen ollut aina ydinvoiman kannattaja. Koin että kampanjassanne kävitte niin voimakkaasti ydinvoimaa vastaan, että siinä mentiin paikoitellen jopa “henkilökohtaisuuksiin” ydinvoiman kannattajia kohtaan.

    – Hallituksen mokat Lex Nokian yms. kanssa.

    – Viestin epäselvyys. Tämä näkyi siinä, että vihreiden kampanja näytti keskittyvän lähinnä perussuomalaisten vastustamiseen. Se sai teidät näyttämään lähinnä ylimielisiltä paremmintietäjiltä, joiden ainoa viesti on, että noiden kanssa emme leiki ja jos äänestätte niitä, olette tyhmiä. Itse koin tämän holhoavana.

    – Perussuomalaisten nousu oli yksi syy. Nimittäin, syytän vihreitä perussuomalaisten noususta. Olen seurannut verkkokeskustelua perussuomalaisten kannattajien foorumeilla, ja yksi tärkeimmistä heidän mobilisoitumisen motivaattoreista oli Vihreiden persuvastainen retoriiikka.

    Lama, energiaverotus, ja eriarvoisuus eivät vaikuttaneet minuun. Moniin muihin ehkä.

  3. Tiedemies: Missä toimintamme ydinvoimaa vastaan meni henkilökohtaisuuksiin ydinvoiman kannattajia kohtaan? Missä vihreiden kampanja keskittyi perussuomalaisten vastustamiseen?

    Aika paljon tulee kritiikkiä, jonka mukaan vihreät “puhuvat vain X:stä” tai “eivät puhu ollenkaan X:stä”. Usein kritiikki perustuu siihen kuvaan, jonka ihmiset saavat mediaa seuratessaan.

    Konkreettinen esimerkki: Monen mielestä vihreät puhuivat liian vähän ympäristönsuojelusta. Kuitenkin katsomalla tiedotteita, blogeja, kärkihahmojen puheenvuoroja ja avauksia näkee nopeasti, että vihreät puhuivat ympäristöstä vaalien alla erittäin paljon – se nyt ei vain kiinnostanut toimittajia.

    Toinen esimerkki: Moni valitti siitä, että vihreät puhuivat liikaa homoista. Jälleen vihreiden viestintää seuraamalla huomaa, että yhdenvertaisuudesta kyllä puhuttiin, mutta vain yhtenä aiheena monien joukossa. Homot nyt vain sattuivat olemaan aihe, joka vihreiden suusta sanottuna kiinnosti toimittajia – ja siksi sai suhteettoman paljon palstatilaa.

    Väitän, että sama pätee Vihreiden perussuomalaisia koskeviin kommentteihin. Olen myös itse sitä mieltä, että jos puoluekentällä kaikkein kauimpana Vihreistä oleva puolue lähtee vahvaan nousuun, olisi erikoista, jos emme sanoisi ääneen olevamme monista asioista perussuomalaisten kanssa vastakkaista mieltä.

  4. Missä toimintamme ydinvoimaa vastaan meni henkilökohtaisuuksiin ydinvoiman kannattajia kohtaan?

    Ilmaisin asian ehkä hieman huonosti. Kirjoitin sen lainausmerkkeihin siksi, että viittasin ydinvoimakannan jyrkkyyden. Minä ainakin koin keskustellessani useamman ihmisen kanssa (parin Vihreiden ehdokkaan) että ydinvoimamyönteisyys on ikäänkuin pahanhajuinen hengitys tai spitaali. Kokemus oli huomattavan voimakas näiden vaalien alla.

    Missä vihreiden kampanja keskittyi perussuomalaisten vastustamiseen?

    Ne lukuisat kerrat, joissa esimerkiksipuheenjohtaja ilmoitti, ettei perussuomalaisten kanssa voida mennä samaan hallitukseen. Ne kaikki kirjoitukset, joiden mukaan perussuomalaiset oli vihreiden päävastustaja. Kaikki se, mitä Vihreässä Langassa kirjoitettiin vaalien alla perussuomalaisista. Siitä syntyi todellakin kuva, että vaalikampanjan sisältö oli perussuomalaisten vastustaminen.

    Ei kyse ole minusta siitä, etteikö voisi sanoa ääneen, että olette perussuomalaisista kauimpana. Minä ainakin koen olevani, mutta sillä ei saada äänestäjiä, koska se on itsestäänselvyys. Minusta tuntuu, että moni vihreä kuvittelee, että puolueen vasen laita oli se, joka vuoti. Se näkyy tässä tekstissä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, se ei päde ainakaan omalla kohdallani.

    Sivumennen sanoen, minusta yhdenvertaisuudesta jne. puhuminen ei ollut ollenkaan virhe. Makuasioitahan nämä tietysti ovat, itse olen kova yhdenvertaisuuden fani. En myöskään valita ympäristöasioiden osalta yhtään mitään. Kuten sanoin, itse jätin äänestämättä, koska koin ettei käsitykseni energiapolitiikan tarkoituksenmukaisuudesta vastaa puolueen käsityksiä ja koska muilta osin profiloituminen jäi heikoksi.

  5. Yksi lähipiiristäni, joka on ennen äänestänyt sinua, äänestikin tällä kertaa piraattia, koska on vakuuttunut heidän edustamiensa asioiden tärkeydestä. Yksi toinen läheinen on myös äänestänyt sinua ja teki niin tälläkin kertaa. Itsekin olin pitkään äänestänyt teikäläistä, mutta nyt olenkin siirtynyt tilapäisesti Hämeen vaalipiiriin, jossa jäätiin ilman paikkaa.

    Sain henkilökohtaisesti kyselemällä selvitettyä yhden lupaavan oloisen ehdokkaan tulokulman asioihin, jotka liittyvät tekijänoikeuteen, patentteihin ja tietoyhteiskuntajuttuihin, ja vastaukset kelpasivat. Koen että kyseinen aihepiiri on monelle nörtähtävälle äänestäjälle hyvin tärkeä, mutta en itse ymmärrä, miksei vihreiden linja kelpaa piraattien äänestäjille. Vaikka vihreissä on niitä KaisaRastimoitakin niin silti varsinaiset ohjelmapaperit ovat vakuuttaneet ainakin minut. Jos piraattipuoluetta ei olisi, voisi kuvitella että yli puolet heidän äänistään olisi tullut vihreille.

    Mutta uskoakseni vaalitappion suurin syy on juuri se, että vihreät on joutunut epäsuosittujen päätösten syntipukiksi samalla kun muut ovat saaneet kunnian suosituista. Ikäänkuin uudet verot olisivat vihreiden syytä ja samalla se, että verotuksella yritetään pitää huolta ympäristöstä olisikin kokoomuksen ansiota.

    Paljon lienee kiinni median hallinnasta, kuten itsekin huomioit tuossa yllä. Media käsittelee tiettyjä ihmisiä ja puolueita tietystä tulokulmasta, enkä tiedä, mitä sille asialle voisi tehdä.

    Mitä “periaatteisiin” tulee, olisi kauheaa jos vihreät ottaisi ydinvoima-asiasta sellaista oppia että jatkossa ollaan “periaatteellisia” ja “johdonmukaisia”, eli tiukka ei samoille asioille kuin aina ennenkin, tapahtui maailmassa ihan mitä tahansa. Minä ainakin arvosta paljon sitä että vihreät on laskeutunut vuoreltaan ja liannut kätensä ihan oikealla työllä paremman maailman eteen sen sijaan että huudellaan tahrattomina marginaalista ja ollaan ylhäisessä yksinäisyydessä oikeamielisin puolue koskaan vaikuttamatta mihinkään. Rapatessa roiskuu.

  6. Minäkin olen äänestänyt sinua, mutta nyt en. Vihreiden suurin rasite minun silmissäni on vasemmistolaisuus, tehän suositte veronkorotuksia ennen julkisten menojen leikkauksia. Alunalkaen pidin vihreitä ei-sosialistisena puolueena, mutta en enää. Julkisten menojen taso on nyt yli 50% BKT:sta ja se on liikaa. Emme voi edetä julkinen sektori kärjessä, sitähän kokeiltiin Neuvostoliitossa ja huonoin tuloksin.

    Toinen rasite Vihreillä on Helsinki-keskeisyys. En voi olla tietämättä, että Sinnemäki rakastaa Helsinkiä. Sallittakoon se hänelle, mutta en aio kokea alamaisuutta siitä että en asu Helsingissä.

  7. “Missä vihreiden kampanja keskittyi perussuomalaisten vastustamiseen?”

    Esimerkiksi tässä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Cronberg%20Vihre%C3%A4t%20on%20perussuomalaisten%20vastavoima/art-1288336553609.html
    Hahmottuuko tämä sinulle perussuomalaisten vastustamisena?

    Salaperäisesti internetin kielet palstoilla ja blogeissa kertovat Panu Laturista seuraavaa: “Viimeksi kesäkuussa puoluesihteeri Panu Laturi totesi Vihreiden lähtevän ensi kevään vaaleihin Perussuomalaisten vastavoimana” Nimimerkki Kazakstan, Osmo Soininvaaran tekstin kommenttiosuudessa http://www.soininvaara.fi/2010/08/29/mustavalkoisesta-puuttuu-vihreys/
    Samassa kommentissa kerrotaan Laturin sanojen löytyvän Vihreän langan arkistoista. Google ei suorilta löytänyt ja kokeiltuani Vihreän langan hakua, se palauttaa Laturin nimellä tsiljoona tulosta, joita en aio käydä läpi. Ehkä osaat minua paremmin tarkistaa onko Laturin suuhun laitetuttu sanoja vai ei.

    Mielenkiintoisesti kuitenkinkin ensimmäinen Panu Laturi -hakutulos Vihreässä langassa tarjoilee Laturin vaaleja edeltävän maailmantuskan persuista: http://www.vihrealanka.fi/uutiset/panu-laturi-jos-soini-on-vallassa
    Kuinka ollakaan artikkelin lopussa viimeinen, ilmeisesti suora lainaus Laturilta on cronberg-dikotomian toisintoa: “Perussuomalaiset kokevat suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan ensisijaista. Se on vastakohta vihreiden linjalle, joka on uuden luominen, vapaus ja kokeilemaan kannustaminen.”
    Hahmottuuko Laturin puheet tuossa linkissä sinulle perussuomalaisten vastustamisena?

    Ja aivan viimeiseksi haluan kysyä sinulta, että tarkoittavatko vihreät puoluesihteerinsä välityksellä, että suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen ensisijaisuus tulee korvata vastakohtaisella uuden luomisella, vapaudella ja kokeilemiseen kannustamisella tätä: http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kevat_toi_bulgarian_romanit_helsinkiin/?ref=tf_iOKboksi_p1

  8. Olen tähän mennessä aina äänestänyt Vihreitä, mutta näiden vaalien alla päädyin vakavasti harkitsemaan muitakin puolueita. Listaan tähän syitä, miksi olin vähällä kääntää kelkkani ja sitten syitä, miksi kuitenkin lopulta äänestin Vihreää ehdokasta.

    1. Epäonnistunut kampanja.
    Uuden Suomen leijona oli luotaantyöntävä. Puhdas ruoka -julisteessa oli pihvin kuva. Kampanja ei kertonut ryhmästä, johon halusin kuulua, vaan oli mielestäni niin tyylitön, että aloin vakavasti epäillä sen hyväksyneiden tahojen arvostelukykyä. Mietin, olinko aikaisemmin saanut aivan väärän kuvan puolueesta. Uusi Suomi -videon viesti oli hyvä, mutta toteutus kammottava.

    Puolueen imago ja sen herättämät mielikuvat ovat tärkeitä. Voin käydä tutustumassa yksittäisen ehdokkaan sivuihin ja vakuuttua hänestä, mutta en voi äänestää häntä, jos puolue kokonaisuutena ei vakuuta.

    2. Ydinvoima
    Minulle hallitukseen jääminen ei ollut ongelma, koska lähtemisellä olisi vain taattu kaikkien muidenkin taisteluiden häviäminen. Arvostan päätöstä pysyä hallituksessa. Sen sijaan en arvosta sitä suorastaan fundamentalismiin taipuvaista tapaa, jolla ydinvoimaa puolueessa vastustetaan. Ydinvoimalla on ympäristönäkökulmasta hyviäkin puolia. Vihreät ei onnistunut selkeästi ja vakuuttavasti selittämään vaihtoehtoaan sille. “Ydinvoima on vaarallista” ei riitä perusteeksi aikana, jolloin huomattavasti vaarallisemmasta hiilestä on päästävä nopeasti eroon. Vihreiden energiapolitiikka tuntuu liian mustavalkoiselta ja tunteenomaiselta. Haluaisin kylmän tieteellistä analyysia kaikista energiantuottamiskeinoista. Tämän jälkeen voitaisiin etsiä perustellusti parasta tai vähiten huonoa ratkaisumallia, jonka toteuttaminen olisi myös realistista. Jos Vihreillä tällainen malli on, sen sisältö ei missään vaiheessa tullut minulle selväksi.

    3. Vaalitentit
    TV:n suurissa vaalikeskusteluissa Vihreiden linjasta ei saanut mitään selkoa. Anni vaikutti ärtyneeltä ja kiihtyneeltä, mikä ei herättänyt luottamusta. Jos en seuraisi politiikkaa muuta kuin TV:stä vaalien alla, niin en olisi ikimaailmassa saanut selville, että Vihreät ajavat arvojeni mukaisia asioita.

    4. Hallitusepäonnistumiset: Lex Soininvaara, Lex Nokia, yliopistouudistus.

    Miksi kuitenkin äänestin Vihreitä:

    1. Arvot: vähemmistöjen puolustaminen, liberaalius, suvaitsevaisuus, kehitysyhteistyöstä välittäminen, Suomi-neidon napaa kauemmas näkeminen, tasa-arvo…
    Kaikissa muissa puoleissa tuntuu olevan ns. änkyräsiipi, joka vastustaa kaikkea, mitä itse kannatan koko sydämestäni. Puolueen arvot ovat ensisijaisen tärkeitä, koska ne määräävät sen, mihin politiikalla ylipäätään pyritään.

    2. Puolueohjelma: perustulo, bkt:n kyseenalaistaminen hyvinvoinnin mittarina, ympäristön huomioiminen kaikessa päätöksenteossa, suvaitsevaisuus.
    Puolueohjelmasta välittyivät ne asiat, jotka kampanja oli jollain kummallisella tavalla onnistunut hämärtämään. Kun minulle selvisi, mihin pyritään ja etenkin, miten sinne konkreettisesti päästäisiin, vakuutuin. Suurin osa äänestäjistä ei kuitenkaan käy lukemassa ohjelmaa, joten kampanjan pitäisi saada välitettyä sen pääkohdat paremmin.

    3. Hyvät ehdokkaat.

    4. Hallitusonnistumiset: uusi vaalilaki, vaalirahasotkusta puhtain paperein selviäminen, onnistuneet lakimuutokset, opintotuen korotus, vihreä energiauudistus (harmittaa että tämä käännettiin keskusteluissa Vihreitä vastaan, eikä ympäristönsuojelulla tai ilmastonmuutoksella tuntunut olevaan enää mitään sijaa vaalikeskustelussa).

  9. V-P: Ja toisaalta monet kertoivat, etteivät voi äänestää Vihreitä, koska puolue on liikaa vasemmalla. Itse ajattelen, että Vihreiden kannattaa tehdä vihreää politiikkaa eikä liikaa juuttua miettimään sitä, onko se jonkun mielestä oikeistolaista tai vasemmistolaista. Ja Helsinki-keskeisyyttä voi yrittää torjua tukemalla esim. tamperelaisia vihreitä :)

  10. VP: Jos kampanja ymmärretään vaalikampanjan aktiiviseksi viestinnäksi (vaaliteemoiksi, -mainoksiksi, -julisteiksi jne.), minusta niissä ei edelleenkään vastustettu – saatikka keskitytty vastustamaan – perussuomalaisia. Jos taas kampanjaksi ymmärretään laajempi Vihreistä vaalien alla mediasta välittynyt kuva, ymmärrän kyllä, että perussuomalaisista erottautuminen nousi esiin turhan vahvasti.

    Ja kysymykseesi: vastaus on ei.

  11. Gnui: Kiitos sekä kriittisistä että kannustavista kommenteista. Juuri tällainen rakentava kritiikki on kullanarvoista (ja samalla kiitos yhteisesti muillekin kommentoijille, näitä on ollut kiinnostava ja opettavaista lukea).

    Ihmisiä tavatessa olen huomannut, että sekä Vihreiden perusteet vastustaa ydinvoiman lisärakentamista että esittämämme vaihtoehdot sille ovat jääneet monille epäselviksi. Toki kovasti on yritetty viestiä, mutta selvästi tsemppaamiseen on aihetta.

    Itselläni ydinvoiman turvallisuusriskit Suomen oloissa ovat vain yksi eikä läheskään tärkein peruste vastustaa ydinvoiman lisärakentamista. Kattavimman kuvan Vihreiden ydinvoimakritiikin perusteista saa talousvaliokunnan ydinvoimamietintöön kirjoittamastani vastalauseesta. Vaihtoehto taas on esitelty vihreän kasvun mallissamme.

  12. Oras, askel vasemmalle; ja vähemmän ylimielisyyttä, sekä keskittyminen YMPÄRISTÖasioihin. Eiköhän se ole siinä, kannatus nousee 2015 näillä eväillä.

  13. Itse en äänestänyt Vihreitä, vaikka koen, että Vihreiden kirjoitettu ohjelma on paras. Näkyvimpien Vihreiden ehdokkaiden toiminta ei tukenut sitä ja se, mitä Vihreät toi aktiivisesti esille kuvaa mielestäni itsekästä liberalismia. Se tuli monessa hiljaisessa viestissä vastaan, mutta myös joidenkin asioiden ajoituksessa ja toistossa. Kesällä oli hyökkäys kirkkoa ja avioliittoinstituutiota vastaan, joka uusittiin syksyllä, jolloin kirkko lähti pakotettuna vastaan. Myöhemmin Uusi Suomi nimen käyttö ja oikeudessa muotoseikoilla voitto sen “oikeasta” omistajasta oli kuin Vanhasen “vapautus”. Ennen vaaleja juuri Anni kampanjan jälkeen olin taas äänestämässä Vihreitä, sitten Vihreät “parhaalla” hetkellä lanseerasi naimalakon. Ajoitus ja muun suvaitsevaisuuden unohtaminen ratkaisi. Ajoitus voi toki olla syynä, että muu jäi huomaamatta.

    Minusta tuntuu, että nuoremmat perheet olisivat ihanteellista maaperää vihreille. Lapsiperheiden uskon olevan kaikista kiinnostunein, miten viiden, kymmenen ja vähän pidemmän ajan päästä maailma makaa. Ainakin itse olen. Nyt Vasemmistoliitto taisi olla toinen nuoremmille suuntaava puolue, mutta sinnepäin en itse olisi voinut kallistua. Olisin mielelläni kuullut suvaitsevaisuudesta muutakin viestiä kuin naimalakon, mutta kun naimalakko ei löydy teidän ohjelmasta, vaan suvaitsevaisuus, on pakko vetää johtopäätös, että teidän käsitys suvaitsevaisuudesta rakentuu naimalakon teesien ympärille. Blogisi oli mainio vastapaino sille, mitä Vihreät toivat näkyvimmin esiin, mutta moni kirjoittamasi asia jäi liian vähäiseen asemaan Vihreiden kampanjoinnissa.

    Vihreä politiikka pohjaa epäitsekkäisiin arvoihin, ajatuksiin, että luovutaan halvasta energiaa ja ympäristöä tuhlailevasta elämäntavasta. Se ei kuitenkaan välittynyt vaalikampanjasta. En näe itsekkyyden tai hedonismin sopivan siihen maailmankuvaan, vaan aitojen Vihreiden arvojen toteutuminen edellyttää, että ollaan mieluummin luopumassa omista oikeuksista ympäristön ja toisten hyväksi. Ei olla kaukana kristillisestä arvopohjasta, nyt kampanja kuitenkin oli liian kaukana.

    Olennaisin asia on kuitenkin, että näkyvä osa Vihreiden kampanjasta oli kaikkea muuta kuin Vihreiden tekemä hallitustyö. Vihreät on oikeasti onnistunut edellisellä hallituskaudella monissa asioissa, ei ydinvoima ennen Japanin katastrofia ollut maailmaa kaatava. Eikä ydinvoima ole ainoa ympäristökysymys. Ympäristöstä ja onnistumisista unohdettiin kuitenkin kertoa.

Leave a Reply