Viikko 43 (22.-28.10.): Raskas viikko, hyvä viikonloppu

Maanantaiaamuna kävin OP:n kanssa parhaalla yritysvierailulla aikoihin. Pilkington Automotiven Yljärven-tehtaalla tutustuimme autojen lasin valmistukseen. Erityisesti robotit tekivät vaikutuksen.

Tehtaanjohtaja vahvisti jälleen sen, minkä olen kuullut monen yritysjohtajan suusta. Kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset vaativat tuotantolaitoksiltaan kutakuinkin samanlaisia normeja sijaintimaasta riippumatta. Uuden tehtaan Kiinassa pitäisi siis päästä suunnilleen samoihin tuloksiin kuin tehdas Suomessa.

Jos uutta tuotantoa syystä tai toisesta valuu Kiinan kaltaisiin nouseviin talouksiin, ei tuotannon ominaistehokkuudessa pitäisi olla merkittäviä eroja. Näin myös väite siitä, että mahdollinen tuotannon siirtyminen lisäisi globaaleja päästöjä, tuskin pitää esitetyssä laajuudessa paikkansa.

Iltapäivällä annoin haastattelun Kirjasto-lehteen pääkirjasto Metsossa, illalla osallistuin vihreän valtuustoryhmän kokoukseen.

Tiistain vietin Hämeenlinnassa. Aamulla puhuin Öljy- ja kaasualan keskusliiton seminaarissa, iltapäivällä lukiolaisten tiedepäivässä. Yritin havainnollistaa ilmastoriskiä vertaamalla sitä vedonlyöntiin, jossa sekä panokset että todennäköisyys hävitä ovat suuria. Tässä uhkapelissä ei myöskään ole juurikaan voittajia.

Tilaisuuksien välissä annoin haastattelut naamakkain Hämeen Sanomille ja Radio Hämeelle sekä puhelimitse Kauppalehdelle. Päivän päätteeksi alustin Hämeenlinnan vihreiden tilaisuudessa arkipäivän ilmastovalinnoista.

Keskiviikkona alustin tulevaisuusselonteon valmistelusta heti aamusta ilmastofoorumin kokouksessa. Söin salaattilounaan Tieteiden talolla työparini Heikinheimon Pirkon kanssa.

Työlounaalta jatkoimme työpalaveriin kansliaan. Eduskunnassa istuin puoli tuntia tutkijan jututettavana aiheesta, joka jäi minulle tapaamisen jälkeen vielä epäselvemmäksi kuin ennen sitä.

Iltapäivän istuin Nannan vieressä liikennepoliittista selontekoa käsittelevässä tilaisuudessa. Sovin fiksuja lausuntoja antaneen ministeri Vehviläisen kanssa, että tapaan lähiviikkoina ministeriön johtoa selonteon valmistelusta.

Täysistunnossa puhuttiin Itämeren tilasta. En ehtinyt osallistua keskusteluun, sillä jouduin siirtymään Tampereelle kaupunginvaltuustoon.

Kristillisdemokraattien valtuutettu kehui bussien toimivan Tampereella mainiosti. Se kirvoitti minut kertomaan maanantain bussireissusta Ylöjärvelle.

Aikatauluun oli merkitty pysäkin paikaksi arvoituksellisesti vain “keskustori”, vaikka keskustorilla on toista kymmentä pysäkkiä usean sadan metrin säteellä. Pysäkille ei edes tullut aikataulussa merkittyä bussia, vaan erinumeroinen Ylöjärven-bussi.

Pääsimme sillä perille aikataulusta jäljessä. Kyydissä saimme arvuutella, missä meidän pitää jäädä pois, sillä bussissa ei ollut pysäkkinäyttöä. Matkustajan kannalta riepovaa on myös se, ettei TKL:n matkakortti käy maksuvälineenä muiden firmojen busseissa.

Siis joukkoliikenne toimii Tampereella mainiosti? Voisin kuvitella monta tapaa, joilla se toimisi mainiommin.

Valtuuston kokous kesti lopulta puolille öin Kurun metsäoppilaitoksessa tapahtuneiden epäselvyyksien takia. Vastuuvapauden myöntämistä käsiteltiin poikkeuksellisesti suljettujen ovien takana, sillä osa pohjana olleesta aineistosta oli salaista. Laskin, että työpäiväni venyi 16 tuntiin.

Lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen lähdin torstaiaamuna viikon toiselle reissulle Hämeenlinnaan. Tällä kertaa alustin maakaasupäivillä Vanajanlinnan hulppeissa puitteissa.

Pöyryn edustaja kertoi selvityksestä, jonka mukaan energiantuotannon päästöt voisi lähes puolittaa vuoteen 2020 mennessä mm. maakaasun käyttöä lisäämällä – ja ilman lisäydinvoimaa. Merkille pantavaa oli se, että Pöyryn mukaan “jo kuudennen ydinvoimayksikön rakentamisen vakavampi selvittäminen” voi lykätä investointeja tehokkaaseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon.

Helsingissä lounastin Ulkopoliittisen instituutin Tapani Vaahtorannan kanssa. Juttelimme kansainvälisestä ilmastopolitiikasta. Hän kertoi UPIn kiinnostavia ilmastosuunnitelmia.

Päivän uutiseksi nousi Stora Enson päätös sulkea Suomessa kaksi tehdasta ja osan kolmannesta. Suullisella kyselytunnilla hallitukselta tivattiin toimia työnsä menettäneiden aseman turvaamiseksi. Hallitus oli tosin jo muutaman tunnin sisällä ikävästä ilmoituksesta käynnistänyt kriisitoimenpiteet.

Pirkanmaalainen kollegani Satosen Arto (kok.) yhdisti Kemijärven sellutehtaan lakkautuksen pohjoisen sitkeisiin metsäkiistoihin. Hän jätti mainitsematta, että tehtaan puusta vain 2 % tuli kiistellyistä arvometsistä. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat kohteet olisi siis huoletta voinut suojella ilman, että se olisi vaarantanut puunsaantia.

Istunnon jälkeen ympäristövaliokunta tapasi ympäristötoimittajia. Väsytti ja päätä kivisti. Myöhään illalla kämpällä yritin vääntää seuraavan päivän alustusta ilmastosta ja vedestä. Ei tahtonut luonnistua.

Perjantaiaamuna alustin suuren valiokunnan ja europarlamentaarikkojen tapaamisessa. Olin ehtinyt harjoitella vuosikaudet asetelmaa pöydän toisella puolella, asiantuntijoille kysymyksiä esittävänä kansanedustajana. Ensimmäisen kerran eduskunnan valiokunnan kuultavana olin kuitenkin jo kymmenisen vuotta sitten Kioton kokouksen aikoihin.

Sitten olikin vuorossa vesialustus Otaniemessä. Yritin peitellä häpeääni siitä, että esitys oli niin heikosti valmisteltu. Luulen onnistuneeni.

Raskaan viikon päätteeksi viikonloppu oli kerrassaan mainio. Perjantaina kävin parturissa ja söin kämppiksen kanssa thaimaalaista. Katsoimme Superbadin.

Odotin keskinkertaista Hollywood-teinikomediaa, mutta leffa olikin räävittömän hauska ja toisaalta vilpittömän koskettava. Aamulehden arvostelija ei tosin nähnyt samoin.

Lauantaina kävin ostoksilla ja laitoin ruokaa. Alkuillan vietimme Lauluyhtye Rajattoman konsertissa Tampere-talossa. Ensin vierastin äänentoistoa ja hämmentäviä koreografioita, mutta parhaimmillaan kuusikon laulu sai taas kylmät väreet liikkeelle.

Saunan päälle kävin vielä bileissä, joissa riitelevät lesbot elivät stereotypioita todeksi ja läikyttivät juomat päälleni.

Sunnuntaina valmistelin seuraavan viikon töitä ja gradua. Välillä kävin Henrikssonin Saaran kanssa kaakaolla. Yöksi lähdin Helsinkiin.

Seuraavalla viikolla eduskunta oli istuntovapaalla. Minulle se tarkoitti sitä, että saatoin keskittyä työhön valtioneuvoston kansliassa – ja pitkästä aikaa tavata perhettäni.

Teille, hyvät lukijat, se tarkoittaa viikon taukoa päiväkirjassa.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

2 Responses

  1. Mitä ihmettä te vihreät oikein teette siellä hallituksessa? Viimeisin autoveropäätös vahvisti käsitystä siitä, että vihreät ovat messissä pelkästään oikeiston viikunanlehtenä. Jos toisella suupielellä puhutaan kestävästä kehityksestä ja ilmastopolitiikasta, ja toisella lasketaan isojen autojen hintoja, niin minun päähäni nämä nyt eivät mahdu. Onko tähän jotain selitystä? nimim. äänestinkö turhaan?

  2. Uudistuksessa selvästi hyvää ympäristön kannalta on sekä auto- että ajoneuvoveron vahva porrastus päästöjen mukaan. Tämä kannustaa valitsemaan energiatehokkaita ja vähäpäästöisiä autoja.

    Ympäristön kannalta ongelmallista on autoveron kokonaistason lasku. Tämä lisää uusien autojen myyntiä, mikä todennäköisesti kiihdyttää autoistumista, lisää ajosuoritteita ja heikentää joukkoliikenteen suosiota.

    Päätökseen liitettiinkin lausuma, jonka mukaan hallitus seuraa liikenteen päästöjä ja ryhtyy toimenpiteisiin, jos kehitys etenee väärään suuntaan. Myös uudistuksen yhteydessä tehty päätös aikaistaa suurten kaupunkien joukkoliikennetukea on toki ympäristön kannalta hyvä uutinen.

    On hyvä muistaa, että vihreillä on kaksi ministeriä 20:stä – eikä valtiovarainministerin pesti kuulu näihin. Kaikki puolueet joutuvat tekemään hallituksessa kompromisseja, myös vihreät. Toisaalta kaikki puolueet myös pääsevät vaikuttamaan päätöksiin.

    Verouudistuksessa on selvä vihreä sormenjälki, vaikka koko uudistus ei alusta loppuun täysin vihreä olisikaan. Auto- ja ajoneuvoverojen muutosta kannattaa myös tarkastella muistaen hiljattainen päätös korottaa ympäristöveroja (ml. bensan ja dieselin verot) 300 miljoonalla eurolla.

Leave a Reply