Julkaistu Demarinuorten Lippu-lehdessä. Demarien ja vihreiden välit eivät ole aivan parhaat. Paljon energiaa tuhraantuu keskinäiseen vihanpitoon. Syitä on monia. Neljä viime vuotta Vihreät on istunut hallituksessa ja SDP oppositiossa. Sitä edeltävät neljä vuotta roolit olivat päinvastaiset. Sapelien kalistelu voi olla osin vaalitaktista. Osa liikkuvista äänestäjistä seilaa SDP:n ja Vihreiden välillä. Siksi puolueissa korostetaan toisen puutteita. Puolueiden välillä on myös poliittisia erimielisyyksiä, isojakin. Vihreitä närästää se, että ydinvoimaluvat myönnettiin demarien äänten

Vaalitappio on parasta, mitä Vihreille on pitkään aikaan tapahtunut. Toki romahdus eduskuntapaikoissa ja kokeneiden kansanedustajien putoaminen kirvelevät. Siirtyminen hallituksesta oppositioon syö selvästi Vihreiden vaikutusmahdollisuuksia. Puoluetoimistolla käydään yt-neuvotteluja, joista ilakointi on kaukana. Tappio kuitenkin ravistelee Vihreitä kaivatulla tavalla. Se pakottaa meidät liikkeenä peilin eteen. Suuret muutokset syntyvät usein vasta kriisien kautta. Ystäväni sai muutama vuosi sitten aivoverenvuodon. Riskitekijät olivat tiedossa jo ennalta – stressi, ylipaino, liikunnan puute. Silti vasta kuoleman kohtaaminen

Talouskriisi on levinnyt Portugaliin – eikä takeita laantumisesta ole. Paperitehtaiden työläisten jälkeen työpaikoistaan huolta Suomessa kantavat Nokian insinöörit. Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kuohuu. Valtio velkaantuu kovaa vauhtia. Ja sitten on vielä ilmastonmuutos. Jos nyky-Suomessa tuntee olonsa epävarmaksi ja huolestuneeksi, se on ymmärrettävää. Haasteet ovat mittavia ja helpot ratkaisut kortilla. Ei olekaan yllättävää, että monet kansalaiset ovat pettyneitä meihin päätöksentekijöihin. Muutokselle ja protestille on suuri sosiaalinen tilaus. Politiikkaan pätee kuitenkin vanha viisaus.

Sain joitakin päiviä sitten suomalaiselta suuryritykseltä sähköpostia. Toimitusjohtajan sihteeri kyseli tilinumeroa, jotta yhtiö voisi tukea vaalikampanjaani. Kieltäydyin tarjouksesta kohteliaasti. En siksi, että kampanjallani olisi liikaa rahaa. Jään edelleen jälkeen vanhojen puolueiden edustajien tuhdeista budjeteista. En kieltäytynyt siksikään, että vaalirahoituksessa sinänsä olisi mitään tuomittavaa silloin, kun se pysyy kohtuuden rajoissa. Itsekin kerään mikrolahjoituksia tavallisilta kansalaisilta. Kieltäydyin, koska tuen hinta olisi ollut liian kova. Seuraavat neljä vuotta jokaista päätöstäni olisi voitu punnita

Ala-asteen luokanopettajani painotti, että ymmärtäminen ja käsittäminen ovat kaksi eri asiaa. Ymmärtämiseen riittää tiedostaminen älyllisellä tasolla, käsittäminen edellyttää kouriintuntuvaa hahmottamista. Tämän määritelmän mukaan politiikassa ymmärretään melko paljon, mutta käsitetään vähän. Valtaosa kansanedustajista esimerkiksi tiedostaa noin neljännesmiljoonan ihmisen olevan työttömänä. Varmasti moni myös tietää lähes miljoonan suomalaisen olevan EU:n määritelmän mukaan köyhiä. Mutta kuinka moni poliitikko hahmottaa, mitä köyhyys tarkoittaa tai miltä työttömyys tuntuu? Kuinka moni meistä käsittää ihmiset tilastojen takana?

Jos hallituksen energiaveropaketti sai sappesi kiehumaan, pitele tuolista lujasti kiinni: lisää on luvassa. Ympäristö- ja energiaverotusta kiristettäneen myös tulevilla hallituskausilla. Valtio ottaa ensi vuonna velkaa huikeat kahdeksan miljardia euroa, vaikka talous on lähtenyt uuteen nousuun. Vaihtoehdot ovat vähissä. Työn verotuksen olennainen kiristäminen olisi myrkkyä työllisyydelle. Arvonlisäveroa on jo korotettu ja jouduttaneen korottamaan joka tapauksessa lisää. Pääomaveroakin todennäköisesti korotetaan, mutta sillä raavitaan kasaan ehkä sata miljoonaa, ei miljardeja. Kun vielä ottaa

Applen uutta hittituotetta, iPadiä, on julkistamisen jälkeen myyty lehtitietojen mukaan 1,5 miljoonaa kappaletta kuukaudessa. Määrä on mykistävä ottaen huomioon, että tuotetta ei vielä ole myynnissä monissa maissa, esimerkiksi meillä Suomessa. Google ja Microsoft uhoavat tulevansa kisaan uusilla tablet-koneillaan. Myös sähköiset lukulaitteet tekevät maailmalla kauppansa. Metsäntutkimuslaitoksen Metlan erikoistutkija Lauri Hetemäki on todennut, että metsäteollisuuden tuotanto Suomessa tuskin kasvaa enää merkittävästi. Perinteisten tuotteiden kysyntä teollisuusmaissa hiipuu, osa tehtaista alkaa olla vanhoja ja

Ajankohtaisen kakkosen homoilta osui suoraan hermoon. Lööpit, blogit ja kahvitauot ovat täyttyneet vilkkaasta ja kiivaastakin väittelystä. Vanhoilliset kristityt tekivät homoillassa Suomelle palveluksen. He muistuttivat siitä, että yhtäläiset oikeudet eivät ole itsestäänselvyys. Yhdenvertaisuus tarvitsee puolustajansa. Vanhoilliset haluavat esimerkiksi kieltää toisia menemästä naimisiin. Minä haluan antaa kaikille ihmiselle puolison sukupuolesta riippumatta mahdollisuuden avioitua – ja kokea saman onnen, jonka ovat jakaneet jo miljoonat suomalaiset. Vanhoilliset haluavat estää toisia kasvattamasta lapsia. Minä haluan

Vihreiden ympäristöpolitiikka on perustunut siihen, että emme elä tulevien sukupolvien kustannuksella. Haluamme, että myös lapsemme ja heidän lapsensa saavat nauttia villeistä aarniometsistä, puhtaista järvistä ja vakaasta ilmastosta. Sama vastuullisuus luonnehtii myös Vihreiden suhtautumista valtiontalouteen. Emme halua jättää laskua jälkeemme tulevien maksettavaksi. Taantuman takia Suomen talous on kokenut kovan kolauksen. Yksin tänä vuonna valtio velkaantuu huikeat 13 miljardia euroa. Jokainen ymmärtää, ettei velkaa voi pitkään kasvattaa tätä vauhtia. Pian tulee myös