Rakentaminen huolettaa monia. Tämä on ymmärrettävää. Muistan hyvin, kuinka käärmeissäni itse olin, kun lähimetsääni rakennettiin. Uusi talo muuttaa maisemia ja tuo lisää liikennettä. Rakentamisen tieltä saatetaan kaataa puita, ja rakennusaikana voi syntyä melua, pölyä ja tärinää. Usein myös kiinnymme vallitsevaan. Kukapa ei muistelisi kaihoisasti lapsuus- ja nuoruusajan maisemia – tai hätkähtäisi, jos ne ovat muuttuneet. Keskustelussa rakennushankkeista useimmin toistuva vaihtoehto onkin rakentaa jonnekin muualle. Tampereen kokoisessa kaupungissa mahdollisia rakennuspaikkoja riittää.

Päivälleen 60 vuotta sitten kuusi maata allekirjoitti Rooman sopimuksen, joka loi pohjan Euroopan unionille. Merkkipäivää vietetään laimeissa, jopa synkissä tunnelmissa. Eurooppa on kyntänyt viime vuodet aika syvällä. Talouskriisi, Brexit, pakolaiskriisi, Itä-Ukrainan sota ja monet muut ongelmat ovat yhtä aikaa koetelleet tulevaisuususkoa. Jos nyt väittäisi Euroopan ajan olevan koittamassa, luultavasti pidettäisiin höpsähtäneenä. Mutta voisiko se olla mahdollista? Näen varovaiseen toiveikkuuteen ainakin kolme syytä. Ensinnäkin historiasta voi oppia, että kehitys etenee usein

Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan pitkän odottelun jälkeen. Kun yksi historiallinen virstanpylväs on saavutettu, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi? Mieleen tulee neljä ehdotusta. Ensinnäkin on korkea aika korjata viimeiset syrjivien lakien jäänteet. Eduskunnan käsittelyssä on jo kansalaisaloite äitiyslain muuttamiseksi, ja perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulakin (kesk.) on taipunut translain uudistamisen kannalle. Toiseksi painopiste alkaa siirtyä lakien säätämisestä niiden toteuttamiseen. Miten vähemmistöihin kuuluvat ihmiset otetaan huomioon vanhainkodeissa, vastaanottokeskuksissa tai kouluissa? Kuinka viharikoksia saadaan

Olen ehdolla kevään kuntavaaleissa. Ehdokkuus ei ole läpihuutojuttu. Joka vaaleissa minun pitää pystyä perustelemaan itselleni ja äänestäjille, miksi olen päättänyt asettua ehdolle. Ehdokkuuteeni on viisi pääasiallista syytä. Ensinnäkin olen viime vuosina löytänyt innostuksen paikalliseen vaikuttamiseen uudelleen. Kansanedustajan pestin jätettyäni huomaan, miten tarmoa jää kunnalliseen työhön enemmän. Toiseksi kokemuksestani voi olla Tampereelle apua. Tarkoitan 11-vuotista rupeamaa kansanedustajana, mutta myös pitkää taustaa kunnallisena päättäjänä. Olen vaikuttanut kaupunginvaltuutettuna nyt yli 16 vuotta –

Elämäntaito-oppaiden vakiovinkkeihin kuuluu kiitollisuuspäiväkirja. Siihen kirjataan päivittäin asiat, joista on kiitollinen. Tutkimusten mukaan kiitollisuuden kirjaaminen ja ilmaiseminen parantavat ihmisten onnellisuutta. Aloin pitää päiväkirjaa vajaa vuosi sitten. Mitä opin tuona aikana? Olen huono pitämään päiväkirjaa. Ohjeen mukaan joka päivä olisi hyvä kirjata kolme syytä kiitollisuuteen. Onnistuin tässä harvoin. Kirjaamisessa ei varsinaisesti auttanut valitsemani sovellus, joka ei mm. tunne ääkkösiä eikä toimi ilman verkkoyhteyttä. Olennaisempi syy on kuitenkin: Samat aiheet toistuvat. Olisi

Kirjoitin keväällä Tuumaan siitä, miten suhtautumiseni ydinvoimaan on muuttunut vuosien varrella. Sekä ydinvoiman kannattajat että vastustajat suhtautuivat pohdiskeluun muutamin poikkeuksin avomielisesti ja rakentavasti. Vastaanotosta rohkaistuneena olen miettinyt, olisiko mielipiteitä voimakkaasti jakavasta aiheesta sittenkin mahdollista saavuttaa jonkinlainen yhteisymmärrys. Voisiko syntyä kansallinen ydinvoimakonsensus? Käsitettä on heti syytä tarkentaa. En tarkoita konsensuksella sitä, että kaikki olisivat kaikesta samaa mieltä. Iso edistysaskel olisi jo se, jos iso osa keskeisistä toimijoista voisi olla samaa mieltä

Tänään on kulunut kuukausi Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Vaalipäivän jälkeen olen pohtinut paljon tuloksen syitä ja seurauksia. Aiheesta on sanottu hyvin paljon, paljon myös hyvin (ks. esim. täällä, täällä, täällä ja täällä). Ehkä eniten olen kuitenkin miettinyt vastuuta. Me suomalaiset emme paljoa pysty vaikuttamaan Yhdysvaltain menoon. Trumpismi on kuitenkin ilmiö, joka ravistelee eri tavoin isoa osaa maailmasta – myös Suomea. Muistelen Martin Luther Kingin sanoja: ”Voi hyvin olla, että joudumme katumaan tämän sukupolven