Orpon hallituksen yritys runnoa läpi yksipuolisia ja epäreiluja uudistuksia on ajanut työmarkkinat
pahaan juntturaan. Ratkaisua ei hallituksen eväin ole näköpiirissä, minkä pääministerin tulokseton
tapaaminen työmarkkinajärjestöjen kanssa perjantaina jälleen osoitti.

Toisaalta uudistuksia todella tarvitaan niin työllisyyden kasvattamiseksi kuin julkisen talouden
vahvistamiseksi. Uudistusten pitää vain olla tasapainoisia, reiluja ja kestäviä.

Sopua voisi hakea työmarkkinoiden uudistamisen kolmiloikasta.

Ensimmäisessä loikassa osa hallituksen esityksistä tulee perua ilmeisen vahingollisina. Yhteistä
niille on se, että ne ovat huomattavan epäreiluja ilman mainittavia hyötyjä julkiselle taloudelle tai
työllisyydelle.

Esimerkiksi vientivetoinen palkkamalli hallituksen mallilla uhkaa jumittaa naisvaltaiset alat
palkkakuoppaan. Ansioturvan lapsikorotusten ja suojaosien poistaminen lisää lapsiperheköyhyyttä
ja hankaloittaa osa-aikatyön vastaanottamista. ”Sairaussakko” eli ensimmäisen
sairauspoissaolopäivän palkattomuus voi lisätä terveyshaittoja ja siten kustannuksia.

Toisessa loikassa kaikkien osapuolten pitää sitoutua tarpeellisimpiin uudistuksiin. Tämä edellyttää
joustovalmiutta myös ay-liikkeeltä.

Esimerkiksi vuodelta 1946 peräisin olevat sakot laittomista lakoista on kohtuullista päivittää.
Ansioturvan porrastaminen oikeudenmukaisella mallilla taas sekä toisi säästöjä valtion menoihin
että kasvattaisi työllisyyttä, vaikka ongelmaton – saatikka suosittu – toimenpide sekään ei ole.
Paikallisen sopimisen lisääminen työntekijän aseman turvaavin pelisäännöin taas voisi tuoda
muuttuville työmarkkinoille kaivattua joustavuutta.

Kolmannessa loikassa kokonaisuutta pitää tasapainottaa uusilla toimilla. Niillä pitää varmistaa, että
paketista tulee reilu myös työntekijöille.

Esimerkiksi monissa maissa on saatu hyviä kokemuksia velvollisuudesta osoittaa työntekijöiden
edustajalle paikka yhtiön hallituksessa. Hallituksenkin hehkuttamaan Ruotsin malliin kuuluu
työntekijäpuolen tulkintaetuoikeus ristiriitatilanteissa. Mahdollisuuden jättää ryhmäkanne voisi
myös ulottaa ammattiliitoille.

Työmarkkinoiden juntturaan tarvitaan yksipuolisuuden sijaan tasapainoisuutta, epäreiluuden sijaan
reiluutta ja repimisen sijaan sopimista. Pääministeri Orpolla on nyt vastuu pakittaa umpikujasta ja
hakea uutta reittiä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Oras Tynkkynen