Tampereen kaupunginvaltuusto palaa tänään päättämään ratikasta asian jäätyä edellisessä kokouksessa pöydälle. En valitettavasti pääse paikalle, koska osallistun samaan aikaan YK:n ilmastokokoukseen Marokossa. Jos olisin ollut valtuustossa, olisin kuitenkin halunnut sanoa joitakin asioita. Olisin halunnut sanoa, että liki kaikkiin valtuutettujen esittämiin huoliin voi lukea vastauksia toimitetusta aineistosta. Miten liikenne hoidetaan poikkeustilanteissa? Mitä käy liityntäliikenteelle? Miksi ei valita sähköbusseja? Miten riskeihin on varauduttu? Hyvään alkuun pääsee lukemalla ratikan toteutussuunnitelman, vaikutusarvioinnin ja arvoa rahalle

Kriisisuman keskellä on helppoa vaipua toivottomuuteen. Sitäkin tärkeämpää on tiedostaa, miten yksin lokakuu on ollut suorastaan pullollaan tärkeitä edistysaskeleita. 4.10. Tapahtumaa tuskin edes huomattiin Suomessa, mutta uhanalaisten lajien kauppaa rajoittavaa CITES-sopimusta vahvistettiin merkittävästi. Joukko uusia lajeja nauttii tästedes vahvempaa suojelua. 5.10. Riittävän moni maa ilmoitti ratifioineensa Pariisin sopimuksen, jotta voimaantulokynnys ylittyy. Näin historiallinen ilmastosopimus tulee voimaan jo 4.11. – ennätyksellisen nopeasti. 6.10. Maailman maat sopivat ensimmäistä kertaa kansainvälisen lentoliikenteen päästöjen

Kaverini tietävät, kuinka minulla oli tapana marista VR:n ongelmista. Ja kyllähän se keljuttaa, kun juna hyytyy keskelle peltoa, vessat eivät toimi tai valiokunnan äänestyksen tulos muuttuu junan myöhästymisen takia. Eduskunnasta jäätyäni olen matkustanut junalla 13:ssa Euroopan maassa Venäjältä Englantiin ja Norjasta Sloveniaan. Kokemus on asettanut Suomen junaliikenteen puutteet uuteen valoon. VR sai takavuosina satikutia junien kroonisen myöhästelyn takia. Keski-Euroopassa tunnin myöhästymiset ovat tavanomaisia, ja Ruotsissa joka kolmas nopeista X2000-junista on

Moni muistaa vielä otsikot: ”Rikkidirektiivi uhkaa tehtaita ja vientiä”. Direktiivin piti maksaa Suomelle vähintään 400 miljoonaa euroa vuodessa, ehkä jopa miljardin. UPM:n Jussi Pesonen uhkasi siirtää 300 000 tonnia paperintuotantoa ulkomaille, jos direktiivi toteutuu. Suomessa liipasimella piti olla yhteensä kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Ei ole ihme, että kansalaiset olivat huolissaan. Talous- ja työllisyystilanne kun oli muutenkin karu. Miten sitten kävi? Jo viime vuoden alkupuolella hintalapun ennakoitiin jäävän alle kolmannekseen hurjimmista arvioista. Rajoitusten

Ison-Britannian EU-ero on todella huono uutinen sekä maalle itselle että muulle Euroopalle. Äänestystä edeltänyt kampanja sai huolestuttavia ja masentavia piirteitä. Mutta voisiko Brexitissä olla nähtävissä myös joitakin hyviä puolia? Tässä kuusi mahdollista kultaista reunusta aamun synkille pilville. 1) Koko Iso-Britannia ei välttämättä eroa. Brexit käynnistää uudelleen keskustelun Skotlannin itsenäisyydestä, ja itsenäinen Skotlanti todennäköisesti hakisi EU-jäsenyyttä. 2) Ero osoittautui mahdolliseksi. Niin ikävää kuin jäsenjoukon supistuminen onkin, on unionista eroamisen oltava demokraattisessa

Erinäisten sattumien summana huomasin jokin aika sitten istuvani Incheon National Universityn luentosalissa Etelä-Koreassa. YK:n talous- ja sosiaalikomissio julkisti siellä vuotuisen raporttinsa Koillis- ja Itä-Aasian kehityksestä. Raportissa kannustettiin järkevästi alueen maita parantamaan tuottavuutta ja huolehtimaan siitä, että kasvu on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Yksi havainto kiinnitti kuitenkin erityisesti huomioni: joissakin maissa teollisuuden osuus taloudesta uhkaa laskea liian varhain. Tähän asti maailman maat ovat tupanneet kehittymään vaiheittain maanviljelyvaltaisista teollisuusvetoisiksi ja edelleen jälkiteollisiksi,

Jo arviolta 6,5 miljoonaa syyrialaista on paennut sotaa maan sisällä ja yli neljä miljoonaa toisiin maihin. Eurooppaan heistä on päätynyt tänä vuonna puolisen miljoonaa, määrällisesti eniten Saksaan ja väestöön suhteutettuna eniten Ruotsiin. Euroopan luvut kalpenevat köyhempien lähimaiden rinnalla. Piskuisessa Libanonissa jo ilmeisesti joka viides ihminen on lähtöisin Syyriasta. Turkin leireillä värjöttelee puolestaan yli kaksi miljoonaa syyrialaispakolaista. Osa maista joutuu siis kantamaan suhteettoman suuren osuuden yhteisestä vastuustamme kanssaihmisten hädän edessä. Samaan