Olen usein kertonut, että tutustuin Villeen koulukaverina. Se ei aivan pidä paikkaansa: Ville vaihtoi koulua juuri silloin, kun itse tulin luokalle. Meillä oli kuitenkin koulun kautta yhteisiä tuttavia – hänelle entisiä ja minulle silloisia luokkakavereita. Halusin heti ystävystyä. Hän oli kiehtova jo silloin, vasta lukioikäisenä. Villen elämä päättyi hiljattain. Koska harvalla oli etuoikeus tutustua häneen, haluan jakaa joitakin asioita, joita opin häneltä. Ystävämme Oton kautta sain lainaksi kasetin, jolle hän

YK julkaisi juuri tuoreimmat väestötilastot ja -ennusteet. Raportissa on paljon rohkaisevia tietoja. 1) Elämme yhä pitempään. Odotettavissa oleva elinikä on noussut vuosikymmenen takaisesta maailmassa keskimäärin kolmella vuodella – Afrikassa peräti kuudella vuodella. 2) Yhä useampi lapsi selviää hengissä. Lapsikuolleisuus on laskenut eniten siellä, missä tarvekin on suurin: kaikkein köyhimmissä maissa. 3) Kasvutahti kohtuullistuu vähitellen. Kymmenessä vuodessa maailman vuotuinen väestönkasvu on hidastunut 1,24 prosentista 1,18 prosenttiin. 4) Väestönkasvu alkaa tasaantua isossa osassa

Poikkesin hiljattain Hollannin Den Boschissa – tai ’s-Hertogenboschissa, niin kuin kaupungin nimi virallisesti kirjoitetaan. Kävin tutustumassa koehankkeeseen, jossa testataan aurinkosähköä tuottavaa meluaidan pätkää. Asemalta kehätien varten kävelin uuden Paleiskwartierin asuinalueen läpi. Rakennukset palauttivat mieleen, miksi arvostan hollantilaista nykyrakentamista. Kärjistäen olen kutsunut tyylisuuntausta why the fuck not -arkkitehtuuriksi. Monessa maassa kysytään, miksi ihmeessä; Hollannissa kysytään pikemminkin, miksi ihmeessä ei. Voiko rakennus näyttää maahan tipahtaneelta avaruusalukselta? Mikä jottei! Mitä jos tehdään kuution

Terassitarkastus kuohuttaa kesäistä some-kansaa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.) jakamassa kuvassa tarkastaja vahtii Helsingissä, että terassi ei leviä sallittua laveammalle. Terassiraivoon on helppo samastua. Eikö tällaisena aikana verovaroille ole parempaa käyttöä kuin kytätä terassien leveyttä? Hashtag byroslavia! Mietitään kuitenkin hetki. Terassit elävöittävät kaupunkeja, tarjoavat asiakkaille haluttuja palveluja ja mahdollistavat yrityksille lisätienestejä. On kaikkien etu, että niitä saa pitää. Tampereella kaupunki on tarjonnut pääkadulla rutkasti tilaa, jonne yritykset voivat laajentaa tarjontaansa. Toistaiseksi

Uusiutuvahuutokauppoja on toteutettu vaihtelevalla menestyksellä ympäri maailmaa. Millainen malli voisi sopia Suomelle? Huutokauppa on sekä toteuttajalle että osallistujille oppimisprosessi. Siksi se kannattaa toteuttaa vaiheittain. Esimerkiksi voi hankkia vuoden ensimmäisellä kolmanneksella 100 MW, seuraavaksi 150 MW ja kolmannessa erässä 200 MW. Mallia kannattaa kehittää matkan varrella kokemusten perusteella. Ainakin alkuun kauppa kannattanee toteuttaa teknologianeutraalina. Mikä tahansa ympäristöehdot täyttävä uusiutuva energiahanke voi siis osallistua. Osan kilpailutuksesta voi myöhemmin rajata tietyille tekniikoille. Esimerkiksi

Uusiutuvahuutokaupan perusidea on yksinkertainen. Valtio ilmoittaa haluavansa tietyn määrän uusiutuvia. Tarjoajat kertovat, millä hinnalla ja ehdoilla ovat uusiutuvia valmiita tuottamaan. Parhaat tarjoukset voittavat. Paljon riippuu kuitenkin toteutustavasta. Hiljattain raportin huutokaupasta julkaissut kansainvälinen uusiutuvan energian järjestö IRENA korostaa, että yhden koon mallia ei ole, vaan ratkaisu pitää räätälöidä kuhunkin maahan ja tilanteeseen. Aloittaa kannattaa siitä, kuinka paljon uusiutuvia haluaa. Hankkia voi tehoa (MW) tai energian määrää (MWh). Kaupan voi Kalifornian tapaan

Hallitus haluaa lisätä kotimaista, uusiutuvaa energiaa. Samalla tuista leikataan säästöjen nimissä. Voisiko ratkaisu löytyä uusiutuvien huutokaupasta? Suosio on kovassa kasvussa. Jo 60 maassa ympäri maailmaa on hyödynnetty jonkin sortin huutokauppaa uusiutuvien edistämiseksi. Joukkoon kuuluvat maailman suuret uusiutuvamarkkinat, kuten Kiina, Yhdysvallat, Intia ja Brasilia. Euroopassa huutokauppaa ovat soveltaneet mm. Iso-Britannia, Saksa, Tanska ja Norja. Kohti huutokauppaa ohjaavat EU:n uudet valtiontukisäännöt. Ohjauskeinolla on kuitenkin myös monia vahvuuksia. Tärkeimpiä on taloudellisuus. Onnistuneessa huutokaupassa

Luin uuden hallitusohjelman matkalla Pohjois-Saksasta Tanskaan. Junan ikkunasta näkyi, kuinka sadat tuulivoimalat jauhoivat päästötöntä sähköä. Edellisen päivän olin istunut Brysselissä energiaseminaarissa. Yritysten edustajat toisensa jälkeen todistivat, kuinka pahinta myrkkyä investoinneille on politiikan tempoilu. Tuoreen ohjelman perusteella tuulivoiman ystävät ovat uudessa hallituksessa vähissä. Investointeja harkitseville on tarjolla juuri yritysten kavahtamaa tempoilua, sillä säästöjen nimissä hallitus leikkaa tariffikiintiötä aiemmin päätetystä viidenneksellä. Leikkaus on kotimaiselle, uusiutuvalle energialle huono uutinen. Mutta mitä muuta hallitusohjelma

Hallitustunnustelija Juha Sipilä on asettanut tavoitteeksi vähentää ministerien määrää tusinaan. Hufvudstadsbladet ehätti tosin arvelemaan, että puolueiden voimasuhteiden tasaamiseksi salkkuja tarvitaan 13. Hyvässä lykyssä pienempi ministerikaarti merkitsee sujuvampaa yhteistyötä ja strategisempaa otetta. Huonossa tapauksessa työt kasaantuvat ja virkahenkilöiden valta vahvistuu entisestään, kun harvalukuiset ministerit eivät vain ehdi. Mutta pitäisikö määrän ohella puhua myös laadusta? Millaisia ministerinsalkkuja Sipilän I hallitukseen tarvitaan? Ja voisiko oppia ottaa muualta? Norjan hallituksessa istuu ministeri, joka vastaa