Vihreitä on moitittu talouspoliittisen linjan puutteesta. Kannat ovat kuitenkin olleet luettavissa puolueen ohjelmista, kuten vaaliohjelmasta, poliittisesta ohjelmasta ja elinkeinopoliittisesta ohjelmasta.

Linjan puutteen sijaan pulmana on voinut pikemminkin olla sen näkymättömyys, erottumattomuus tai epäselvyys. Pohtia voi myös sitä, onko kaikissa kysymyksissä valittu linja ollut tarpeeseen nähden riittävän jämäkkä.

Talouspolitiikan hahmottomuuden taustalla voi kummitella ajatus siitä, että Vihreiden kannattajat eivät olisi erityisen kiinnostuneita taloudesta. Pidän oletusta ongelmallisena ainakin kahdesta syystä.

Voi sinänsä olla totta, että useimpia Vihreiden kannattajia ei kiinnosta talous juuri niin kuin siitä usein julkisuudessa keskustellaan, kestävyysvajeen ja alijäämän kaltaisten käsitteiden kautta. Sen sijaan heitä jokseenkin varmasti kiinnostaa talous välineenä esimerkiksi rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja ratkaista kestävyyskriisiä. Ilman talouspolitiikkaa kun on lopulta vaikea saavuttaa oikein mitään vihreitä tavoitteita.

Oletuksesta uhkaa myös tulla itseään toteuttava ennuste. Jos Vihreät ujostelee taloudesta puhumista, vaarana on menettää taloudesta kiinnostuneita kannattajia muualle – ja silloin jäljelle jää vähemmän taloudesta kiinnostuneita kannattajia vastaamaan kyselyihinkään.

Uskon kuitenkin, että vihreälle talouspolitiikalle on suomalaisessa poliittisessa kentässä tilaa ja tilausta. Lähestyn aihetta kuudesta näkökulmasta.

1. Kestävyys. Vihreiden valitettavan yksinäinen tehtävä on ajaa taloutta, joka mahtuu planeetan kantokyvyn asettamiin rajoihin. Taloudellinen toimeliaisuus ei voi tapahtua ilmaston tai luonnon kustannuksella, koska silloin vain nakerramme talouden perustaa.
2. Väline. Vihreille talous on työkalu ajaa tärkeitä asioita, ei itseisarvo. Vahvaa taloutta tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä vihreän siirtymän investointien toteuttamiseen.
3. Uudistaminen. Vihreät on myös talouspolitiikassa uudistava voima. Emme ole menneiden rakenteiden vankeja, vaan haemme uusia malleja – on sitten kyse aloista kuten luovasta ja kiertotaloudesta tai ratkaisuista kuten perustulosta ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta.
4. Vapaus menneisyydestä. Olemme vapaita perinteisen vasemmiston tai oikeiston painolastista. Emme esimerkiksi aja ideologista palveluiden ulkoistamista, mutta emme myöskään tuotannon pitämistä ideologisin perustein aina julkisesti tuotettuna.
5. Markkinat. Olemme avoimen markkinatalouden, emme suuryhtiöiden edun puolella. Vanhan jaottelun mukaan olemme siis selvästi pro market, emme pro business.
6. Laajuus. Lähestymme talouspolitiikkaa laajasti. Esimerkiksi koulutus tuo osaajia työmarkkinoille, sosiaali- ja terveyspalvelut palauttaa heitä niille elämän kolhujen jäljiltä; siksi nekin kytkeytyvät talouspolitiikkaan.

Nämä piirteet auttavat hahmottamaan eroa muihin puolueisiin. Ensimmäinen kohta erottaa meidät yhä lähes kaikista muista puolueista; toinen, viides ja kuudes enemmän oikeistosta; kolmas vasemmistosta; sekä neljäs puolestaan perinteisistä puolueista sekä oikealla että vasemmalla.

Tai hieman toisin sanoin: haemme hyvinvointia ihan kaikille (toisin kuin ainakin osa oikeistosta) valjastaen markkinoiden voiman (toisin kuin ainakin osa vasemmistosta) ympäristön asettamat rajoitteet huomioon ottaen (toisin kuin käytännössä useimmat muut).

Vihreiden talouspoliittista linjaa voikin luonnehtia kolmanneksi tieksi perinteisen oikeiston ja vasemmiston välillä. Kolmatta tietä on toki politiikan historiassa manattu esiin käsitteenä toistuvasti, joten on hyvä täsmentää, mitä se vihreän talouspolitiikan tapauksessa voi tarkoittaa.

Haluamme taloudelle vahvat pelisäännöt, jotka turvaavat työntekijöiden oikeudet ja ympäristön. Haluamme kuitenkin myös mahdollisimman kevyen byrokratian ja avoimen kilpailun.

Haluamme tasapainottaa julkista taloutta ja pysäyttää velkaantumisen. Haluamme myös tehdä sen kestävällä ja reilulla tavalla – ei perusturvasta leikkaamalla ja ympäristötoimista tinkimällä.

Haluamme vahvan hyvinvointiyhteiskunnan ja riittävän perusturvan. Haluamme myös, että työnteko kannattaa ja kynnys yrittäjyyteen on matala.

Haluamme suomalaisten yritysten ja työn kilpailukyvyn turvaavan verotuksen. Haluamme myös puuttua haitalliseen verokilpailuun ja -suunnitteluun.

Haluamme tiukkoja ilmasto- ja ympäristötavoitteita. Haluamme myös saavuttaa ne mahdollisimman kustannustehokkaasti ja markkinaehtoisesti.

Suomessa on toki kannatusta sekä tiukan oikeistolaiselle että vasemmistolaiselle talouspolitiikalle. Tasapainoiselle kolmannelle tielle on kuitenkin kansalaisten keskuudessa hyvin laaja – mahdollisesti enemmistön – tuki.

Vihreiden pitää nyt onnistua olemaan talouspolitiikassa tämän tasapainoisen linjan uskottava edustaja. Se taas edellyttää työtä: paneutumista ja sitoutumista.

Rohkaisevaa on, miten TalousVihreät puolueen jäsenjärjestönä on kasvanut ja kehittynyt. Voin suositella siihen liittymistä kaikille vihreästä talouspolitiikasta ja yrittäjyydestä kiinnostuneille.

Oras Tynkkynen