Vaalisunnuntaista alkoi piinaviikko sekä kristillisen kalenterin mukaan että tappion kokeneissa puolueissa. Hiljennyttyäni ensin jäsentelemään ajatuksiani yritän nyt jakaa joitakin havaintoja.
1. Tappio Vihreiden historian suurin
Vihreiden vaalitappio oli sekä prosenttiyksikköinä että eduskuntapaikkoina puolueen historian suurin. Tappio oli myös selvästi odotettua pahempi – pudotusta tuoreisiin kyselytuloksiin oli jopa kaksi prosenttiyksikköä.
2. Kannatusta menetettiin kaikkialla
Vihreiden kannatus laski kaikissa vaalipiireissä, joten tulosta on vaikea selittää eroilla paikallisessa politiikassa tai kampanjoinnissa. Eniten takkiin tuli vahvimmilla kannatusalueilla Helsingissä ja Uudellamaalla, joten syy ei ehkä tällä kertaa ollut ensisijaisesti liiassa helsinkiläisyydessä.
3. Oma kokemus ei aina yleistettävissä
On inhimillistä selittää heikkoa tulosta sillä, että itselle rakkaat aiheet eivät olleet riittävästi esillä. Ei ole kuitenkaan takeita siitä, että puolue olisi menestynyt paremmin esimerkiksi juuri taloudesta puhumalla, vaikka itse talousaiheita korostinkin.
4. Viestintä (liian) helppo selitys
Liki jokainen puoluejohtaja selittää vaalitappiota sillä, että viesti ei ollut riittävän kirkas. Se voi olla totta, mutta mitä jos vikaa onkin myös viestittävissä kannoissa ja harjoitetussa politiikassa?
5. Syitä lähes aina useita
Vaalitulos ei tyhjenny yksittäiseen syyhyn. Kokonaisuutta tällä kertaa selittäviä tekijöitä voivat olla ainakin
- taktinen äänestäminen
- vaalikeskustelujen epäotolliset painotukset
- ehdokaslistojen puutteet
- hallitusvastuu
- uusien some-kanavien unohtaminen
- Marinin kirkas imago
- sanoman etäisyys ihmisten arjesta
- kriisiväsymys
6. Tappion juuret syvällä
Tulos on osa jo jonkin aikaa jatkunutta kannatuksen laskua ja tappioiden ketjua. Kuntavaalitappion jälkeen kirjoittamani teksti tuntuukin yhä ajankohtaiselta, eivätkä sen suosituksetkaan näytä mainittavasti vanhentuneen.
7. Johto kantaa vastuun
Tappio ei johtunut kenestäkään yksittäisestä ihmisestä – ei myöskään puheenjohtajasta. Silti puoluejohto kantaa tuloksesta vastuun, ja puoluekokous Seinäjoella tulee otolliseen aikaan.
8. Tehtävä riippumaton arvio
Puoluejohto ja -toimisto luonnollisesti syynäävät tulosta perin pohjin. Sen ohella tarvitaan kuitenkin myös riittävän riippumaton arvio tappion syistä – ja ennen kaikkea tiestä eteenpäin.
9. Hallituskeskustelut sisällöt edellä
Tappion jälkeen luonteva – ja hyvin houkutteleva – vaihtoehto on jäädä oppositioon. Toisaalta Suomi tarvitsee toimintakykyisen enemmistöhallituksen, joten hallitukseen osallistuminen kannattaa ratkaista ensisijaisesti ohjelmallisin perustein.
10. Tarvitaan neljän vuoden strategia
Luottamuksen palauttamiseen tarvitaan laajaa kirjoa toimenpiteitä – ja pitkäjänteistä työtä. Työn pitää kattaa koko seuraava nelivuotiskausi, etappeinaan ajanjaksoon osuvat vaalit, ja sen pitää alkaa heti tänään.
11. Vihreillä valoisa tulevaisuus
Tappion jäljiltä tunnelmat ovat ymmärrettävästi alamaissa, mutta oma arvioni tulevaisuuden mahdollisuuksista on silti hyvin toiveikas. Kunhan tappiosta otetaan nöyrästi opiksi, Vihreillä on kaikki edellytykset toipua, kehittyä ja kukoistaa.
12. Kaikkia tarvitaan
Vaalitulos hätkähdytti monia, ja vaali-illan jälkeen Vihreisiin on liittynyt satoja jäseniä. Kaikki ovat tervetulleita ja kaikkia tarvitaan, kun rakennetaan vahvaa koko Suomen vihreää liikettä.
Oras Tynkkynen
9 Responses
Toivon ilmastonmuutoksen torjumisen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen olevan ykkösaiheet.
Kannabituotteiden vapautusehdotus on saanut ehkä jotkut epäröimään puolueen kannattamista. Itse ainakin 🤔.
Mitäpä, jos kannabisteema on yksi syy tappioon? Jos on, miten siitä otetaan opiksi?
Teidän isoin ongelmanne on kuitenkin (kohta 13. Pelkästään marginaaleihin sitoutuminen valtaväestön kustannuksella) eli jos puolueen johto ja muut päättävät elimet ovat koostuneet täysin yliopistonaisista joilla ei ole mitään kuvaa siitä ketkä tämän maan infraa, vientiteollisuutta yms pitää yllä eli ymmärrys siitä kuka tekee oikeita töitä on hukassa. Me paskaiset duunarit jotka taistelemme koko ajan vähenevistä työpaikoista, me emme ole kiinnostuneet mistään Translaista emmekä myös mistään LBGT porukoista jotka eivät sivua meidän omaa elämäämme millään tavoin, me emme myöskään halua että täältä lähetetään miljardi joka vuosi kehitysmaihin jotta heimopäälliköt voivat päivittää Mersunsa uudempaan vuosimalliin yms ja eniten loukkaa tällaiset FD:n vihjaukset insestiin mitä emme myöskään koskaan unohda… Eli olisiko jo aika hypätä tavallisten ihmisten keskuuteen kyselemään mitä he haluavat sillä arvoisa Oras, te olette tähän asti vain hokeneet mitä te puolueessanne haluatte ja ihmettelette heikkoa vaalimenestystänne?
Minusta pj Ohisalo on hoitanut työnsä hyvin vaikeana aikana. Itse äänestän yleensä vihreitä mutta nyt kannabiskanta sai minutkin antamaan ääneni toiselle puolueelle jolla myös selkeämpi näkemys vihreästä siirtymisestä & tarvittavista ilmastotoimista.
Kiitos, hyödyllistä kuulla! Millä puolueella on mielestäsi selkeämpi näkemys vihreästä siirtymästä ja tarvittavista ilmastotoimista?
Samaa mieltä siitä, että sekä poliitikkojen yleensä että vihreiden erityisesti pitää olla lähellä kansalaisia. Vaalien alla kiersinkin tapaamassa ihmisiä Vesilahdelta Juupajoelle ja Tesomalta Hervantaan juuri tämän takia. Mikään ei korvaa kohtaamisia ihmisten kanssa.
Tämä on huomattavasti tarkkanäköisempi kuin monien muiden Vihreiden analyysit vaalitappiosta! Kohdassa 4 (viestintä) osut naulan kantaan. Ei kyse ole siitä, että Vihreiden viesti ei olisi tullut perille, vaan siitä, että se viesti tuli perille ja suurin osa äänestäjistä on eri mieltä nykyisen Vihreiden ideologian kanssa. Pelkästään Maria Ohisaloa ei voi vaalitappiosta syyttää, vaan kyseessä on mielestäni laajempi aatteellinen muutos Vihreiden koko olemuksessa.
Aiemmin Vihreitä äänestäneen naisen näkökulmasta ne perinteiset luontoarvot ovat jääneet Vihreiltä unholaan, ja tilalle on tullut ideologia, jolla ei ole läheskään niin laajaa kannatusta kuin te ehkä kuvittelette: USA:sta kopioitu identiteettipolitiikka ja -aktivismi, intersektionaalinen feminismi, esim. translain melkein fanaattinen läpiajaminen (monet Vihreiden kansanedustajat käytännössä valehtelivat eduskunnassa väittäessään, ettei vastaavista laeista ole missään maassa koitunut mitään ongelmia, nythän mm. HS on uutisoinut näistä ongelmista, tosin vasta lain läpimenon jälkeen!), kaikkien eri mieltä olevien leimaaminen äärioikeistolaisiksi, transfoobikoiksi tai antigenderisteiksi, ylimielinen suhtautuminen muihin puolueisiin ja asiallistenkin eri näkemysten leimaaminen vihapuheeksi.
Toivoisin perusteellista peiliin katsomista Vihreissä: onko puolueella enää edes mitään omaa linjaa kun monet Vihreiden puheenvuorot eduskunnassa eivät enää kuulosta Vihreiltä, vaan radikaalien transaktivistien kirjoittamilta.
Olen äänestänyt vihreitä pitkän aikaa ja aluevaalien aikaan huomasin etten enää löytänyt sopivaa ehdokasta vihreiden joukosta. Päädyin äänestämään Vasemmistoliiton edustajaa. Mielestäni vihreiden sanoma oli epäselvä ja ristiriitainen käytännön kanssa.
Olin äänestänyt Vihreitä kymmeniä vuosia, mutta aluevaaleissa vaihdoin leiriä pitkällisen pohdinnan jälkeen. Vihreiden suosion laskuun on mielestäni kaksi selvää syytä:
1. Puolue on maalannut itsensä vasempaan nurkkaan ja oikea laita on alkanut vuotaa muihin puolueisiin. Aiemmin melko keskitien puolue on nykyään monissa linjauksissaan hyvin vasemmistolainen. Tämä on ajanut monet – itseni mukaanlukien – pois puolueen äänestäjistä.
2. Ilmasto- ja luontoasiat ovat nykyisin lähes kaikkien puolueiden ohjelmassa tärkeässä asemassa. Vihreiden arvojen leviäminen muihin puolueisiin on tietysti lähtökohtaisesti hienoa, mutta samalla Vihreät on menettänyt yhden merkittävistä aseistaan muita puolueita vastaan kilpailtaessa.
Vihreiden uuteen nousuun tarvittaisiin mielestäni:
1. Poliittisen linjan reivaaminen takaisin poliittisen pelikentän keskikentälle; kultaisen keskitien löytäminen.
2. Ilmasto- ja luontoasioiden rinnalle tuotava muita, uskottavia keihäänkärkiä ja markkinoitava ne tehokkaasti kansan tietoon. Monet mieltävät Vihreät yhden asian puolueeksi, joka on täysin ulkona reaalimaailmasta, jalat irti maasta ja pää pilvessä. Hippi-imago on tiukassa.
Kaikkea hyvää Vihreille, ehkä palaan joskus taas mukaan äänestäjäksi.