Julkisen talouden tilanne antaa aihetta huoleen. Ei ole reilua jättää tulevien sukupolvien maksettavaksi kohtuutonta velkaa – ei taloudellista, ekologista tai sosiaalista.

Arviot julkisen talouden kestävyysvajeesta vaihtelevat, mutta valtiovarainministeriön mukaan suuruusluokka olisi yhdeksän miljardia euroa. Valtion budjetin alijäämä on noin kahdeksan miljardia euroa, valtionvelka nousee liki 150 miljardiin euroon ja vuotuiset korkomenot ovat kasvamassa yli kahteen miljardiin euroon.

Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Outi Ojala sanoi aikoinaan, että vahva valtiontalous on köyhän ystävä. Vain vahva talous mahdollistaa julkiset palvelut ja sosiaaliturvan, jotka kannattelevat erityisesti heikoimpia.

Vahvaa taloutta tarvitaan myös kestävyyskriisin ratkaisemiseen. Sen avulla voidaan tehdä tarvittavat investoinnit ilmasto- ja luontoratkaisuihin.

Siksi taloutta pitää tasapainottaa – reilusti ja vastuullisesti. Ja siksi talouspolitiikan kuuluu olla vihreän politiikan ytimessä.

Äänestäjillä on oikeus tietää, miten ehdokkaat taloutta hoitaisivat. Siksi julkaisen talouden pelastuspaketin. Sitä kannattaa lukea keskustelunavauksena, jota voi – ja pitää – jalostaa eteenpäin.

1) Laitetaan tavoitteet kohdilleen
Kaiken perustana kannattaa olla tavoite julkisen talouden tasapainottamisesta ja velkaantumisen pysäyttämisestä keskipitkällä aikavälillä. Käytännössä tähän kannattaa pyrkiä kahden seuraavan vaalikauden kuluessa.

Talouden tasapainottamisen ytimessä on onnistua nostamaan työllisyysaste 80 prosenttiin. Yksin se pienentäisi kestävyysvajetta yli kahdella miljardilla eurolla.

Talouden tasapainoa ei saavuteta millään yksittäisellä konstilla. Urakassa pitää hyödyntää tasapuolisesti laajaa kirjoa välineitä: rakenteellisia uudistuksia, menoleikkauksia ja veronkorotuksia.

2) Remontoidaan rakenteita
Punnitut rakenteelliset uudistukset parantavat tuottavuutta, lisäävät työllisyyttä ja vauhdittavat taloutta. Mitä paremmin niissä onnistutaan, sitä vähemmän joudutaan turvautumaan leikkauksiin ja veronkorotuksiin. Siksi rakenteellisten uudistusten pitää olla ensisijaisia – silloinkin, kun ne voivat herättää porua.

Uudistuksia tarvitaan monia ja monilta aloilta. Seuraavalla kaudella kannattaa edistää esimerkiksi seuraavia:

• vihreiden investointien vauhdittaminen viranomaiskäsittelyä pysyvästi virtaviivaistamalla ja nopeuttamalla
• työhön kannustava sosiaaliturvauudistus esimerkiksi perusturvan muodot yleisturvaksi yhdistämällä, suojaosia korottamalla ja laaja perustulokokeilu toteuttamalla
• työperäisen maahanmuuton ja Suomessa valmistuneiden opiskelijoiden työllistymisen helpottaminen
• ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen vahvemmin työsuhteen keston ja suhdanteiden mukaan
• kotihoidontuesta luopuminen erityisesti naisten työllisyysasteen nostamiseksi
• julkisten rakennusten käytön tehostaminen
• kilpailun lisääminen esimerkiksi apteekkialalla ja junaliikenteessä
• digitalisaation hyödyntäminen laajasti julkisissa palveluissa ja hallinnossa
• työeläkeyhtiöiden yhdistäminen päällekkäisten menojen karsimiseksi
• julkisten hankintojen tehostaminen
• vihreä verouudistus eli verotuksen painopisteen siirtäminen työltä ja yrittämiseltä kulutuksen ja haittojen verottamiseen

Rakenteellisten uudistusten ensisijainen tehtävä on parantaa talouden edellytyksiä pitemmällä aikavälillä. Osa niistä edellyttäisi ainakin alkuun investointeja, mutta monet päinvastoin toisivat merkittäviä vähennyksiä menoihin.

3) Karsitaan menoja
Säästöjä kannattaa hakea erityisesti kohteista, joissa veroeuroilla lyödään korville kestävyystavoitteita. Selvimmin tämä näkyy ympäristölle haitallisissa tuissa, mutta myös tehottomista yritystuista on varaa leikata. Suomessa yritystukia kertyy vähän laskutavasta riippuen vähintään neljän miljardia euroa vuodessa.

Karsia voi esimerkiksi seuraavista menoista (summat pääosin vuoden 2023 talousarvioesityksestä):

• työkoneiden polttoöljyn alennettu verokanta (465 M€)
• teollisuuden sähköistämistuki (150 M€)
• jätteenpolton verotuki (63 M€)
• hevosurheilun tuet (39 M€)
• lentoliikenteen suorat tuet (19 M€)
• liikenteen maakaasun alennettu verokanta (17 M€)
• alueellinen kuljetustuki (6 M€)
• turkistarhauksen tuet (2 M€)

Yhteensä 761 M€

Osa säästöistä on kohtuullista toteuttaa vasta, kun energiakriisi on pysyvästi jätetty taakse – siis käytännössä vaalikauden toiselle puoliskolle:

• puupohjaisten polttoaineiden verovapaus (418 M€)
• dieselin alempi verokanta (käyttövoimavero huomioon ottaen nettona 267 M€)
• turpeen verotuet (117 M€)
• risteilyalustuki (89 M€)
• maatalouden energiaveron palautus (49 M€)

Yhteensä 940 M€

Osa menoista on kokonaisuuden kannalta vähäisiä, mutta periaatteellisesti merkittäviä. Etenkin jos joudutaan leikkaamaan kansalaisten arjessa näkyvillä tavoilla, myös ministerien ja kansanedustajien pitää reiluuden nimissä osallistua säästötalkoisiin omista korvauksistaan.

4) Uudistetaan verotusta
Harva rakastaa veroja, mutta pelkillä menoleikkauksilla ei taloutta saada tasapainoon – ei ainakaan ilman kohtuutonta vahinkoa ihmisille. Välttämättömät veronkorotukset kannattaa kohdistaa kulutukseen ja haittoihin ympäristölle ja terveydelle. Lisäksi kannattaa vahvistaa veropohjaa aggressiivista verosuunnittelua suitsimalla.

Mahdollisia veronkorotuksia voisivat olla ainakin (karkeita arvioita mahdollisista tuotoista):

• yleisen arvonlisäveron korottaminen yhdellä prosenttiyksiköllä (yli 1 000 M€)
• lentoveron käyttöönotto (300 M€)
• epäterveellisten ruokien vero (300 M€)
• alkoholiveron korotus (200 M€)
• tupakkaveron korotus (200 M€)
• kaivosveron korotus (valtiolle tuleva osuus 30 M€)

Yhteensä yli 2 000 M€

5) Varjellaan tärkeimpiä
Vahva talous on tärkeä väline. Taloutta tasapainottaessa kannattaa kuitenkin muistaa, miksi sitä tehdään: jotta meillä säilyy kyky ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa ja ratkaista kestävyyskriisiä myös tulevaisuudessa. Vahvaa taloutta ei tule tavoitella ihmisten ja ympäristön kustannuksella.

Siksi ei pidä leikata Suomen ja maailman heikoimmilta, ympäristöstä tai demokratian perusrakenteista, kuten Yleisradiolta. Niukassa taloustilanteessa olisi myös nurinkurista antaa mittavia verohelpotuksia suurituloisille, tosiasiallisesti velkarahalla.

Sen sijaan tasapainottamisella pitää luoda talouteen liikkumatilaa tehdä kohdennettuja satsauksia olennaisimpaan. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea osaamista, perusturvaa ja -palveluita sekä kestävyystyötä.

Oras Tynkkynen